.

.
.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Joulutunnelman virittelyä


Se aika vuodesta, jolloin tunnelma alkaa väistämättä tihentyä joulua kohti. Oikeastaan joulua vietetään marraskuun alun ja aatonaaton välisenä aikana, eli joulu on joulun odotus. Aattona se on auttamatta ohi. Siksi joulun odotuksesta kannattaa ottaa kaikki irti. Tai ainakin niin paljon kuin ehtii ja jaksaa..

Minulle hyasintin tuoksu tuo kotiin yhtä vahvasti joulutunnelman kuin piparkakkujen paistaminen. Siksi hankin niitä heti kun ensimmäiset merkit lähestyvästä joulusta ovat ilmassa, eli heti pyhäinpäivän jälkeen. Nyt ensimmäinen istutus on avannut kukintonsa ja huumaava tuoksu täyttänyt talon. Niin huumaava, että ehkä pidän kuitenkin parin viikon tauon ennen seuraavia hyasinttejä. Ettei perhe ehdi kyllästyä tuoksuun ennen joulua.


Sain myös kimpun, jossa oli suuren punaisen amarylliksenoksan seurana monenkirjava joukko erilaisia härpättimiä; saniaista, harsokukkaa, punainen marjaoksa, peikonlehti, pitkiä suoria heiniä jne. (Miksihän niihin muuten pitää työntää kaikki mahdollinen, jolloin mikään ei enää näytä miltään?) Poistin ylenmääräiset hörhelöt ja jätin jäljelle vain amarylliksen ja yhden peikonlehden. Ihan komea kimppu siitä tuli.


Työkiireet ovat viime viikkoina vetäneet niin tupelle, ettei edes juhlapukuompelus ole edistynyt pistoakaan. Monet muutkin tärkeät ja mielenkiintoiset projektit seisovat, kun aikaa ei tahdo löytyä.

Esimerkiksi pitäisi maalata pari pikku pöytää. Projekti on jumittanut siksikin, etten ole osannut päättää väriä. Mielessä on ollut kaunis helmenharmaa, tai siten jokin vanhan turkoosin sävy. Tai vanhahtava oranssinpunainen, jota pöydissä on alunperinkin käytetty tummanharmaan rinnalla. Pöydät tulisivat makuuhuoneeseemme, ehkä yö- tai muuten vaan sivupöydiksi. Minusta pikkupöydän, pöytävalaisimen ja taulun yhdistelmät ovat kotona erityisen henkeviä.

Tämä pöytä ei ole mitenkään ihmeellinen eikä ehkä kovin kauniskaan, mutta se on talon alkuperäisiä kalusteita ja siksi haluan vaalia sitä täällä. Ja onhan siinä liukkaasti toimiva kätsä laatikko, eli se on ihan käyttökelpoinen huonekalu.



Tämä toinen pöytä on minusta tosi suloinen. Punainen kansi on saranoilla kiinni, eli sen voi nostaa ylös jolloin alta avautuu laatikko. Varsinkin tämän pöydän suhteen epäröin vaaleaa helmenharmaata, sillä jokin tummempi väri piirtäisi pöydän kauniit muodot paremmin esiin.




Mutta mikä väri, kas siinäpä pulma!

 Ehkäpä päädyn nytkin samaan kuin tähänkin asti, eli tuumiskelen asiaa. Kera suuren kahvimukillisen.



Ei kommentteja: