.

.
.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Martta-tädin matot

Joulu meni hyvin, kiitos vaan kysymästä.

Pitoruoat olivat herkullisia ja niitä oli runsaasti. Ruoanvalmistuksesta vapautuminen mahdollisti rennon joulunodotuksen ja -vieton. Joulupöytään meillä on aina panostettu, mutta emme taatusti olisi tulleet valmistaneeksi niin monia kalalajeja, joista tänä jouluna saimme nauttia. Jouluntuoksunkin saimme kotiin, sillä laatikot tulivat paistovalmiina. Ja olivat todella hyviä! Sellainen pieni etiäinen minulla on, että samaisen pitopalvelun puoleen saatamme tulevaisuudessakin kääntyä, jos joulunalusahdinko valtaa mielet ..

Tapaninajelumme suuntautui lähes tuhannen kilometrin päähän sukulaisiin. Olipa talvista ja kaunista ja sukulaiset mukavia, kuten arvata saattaa. Sain tuhattaitoiselta sisareltani lukuisia inspiroivia vinkkejä käsitöihin ym. kotoiluun. Opin esim. sen, miten pyöreässä virkatussa matossa saadaan värinvaihtokohta näkymättömäksi; virkataan raitakuvio spiraalina!


Tämä on nyt sitten se matto, josta on tarkoitus tehdä suuri keskilattiamatto mökille.

Sain siskolta myös Martta-tädin räsymaton, joita me siskokset kaikki himoitsemme. Martta oli äitini sisko, maalaistalon emäntä, joka huushollin ja karjan hoitamisen lisäksi teki paljon käsitöitä, mm. kutoi räsymattoja. Erityisiksi Martan käsityöt teki se, että hänellä oli täydellinen värisilmä.

Ja Martta tykkäsi koreista väreistä. Hänen mielestään oli hullua ostaa mustaa, harmaata tai ruskeata maalia/kangasta/tapettia/astioita tai ylipäätään mitään, kun samalla rahalla sai punaista, keltaista, pinkkiä tai heleän vihreätäkin - tai jopa ruusukuvioista! Olipa kysymys kesämekosta tai traktorista, Martalta kuuli aina arvion värityksen onnistuneisuudesta. Pihapiiriin ilmestynyt uusi kiiltävä, kirsikanpunainen Zetor sai Martan silmät loistamaan.

Martta-täti (oik.) ja äitini nuorina ja nätteinä neitoina.


Kuvassa Martta on kuin räsymattonsa, raikas, iloinen ja konstailematon. Toisaalta kuva laittaa miettimään. Oli kesä 1945 ja sota oli juuri päättynyt. Se vei alle kaksikymppisiltä siskoksilta molemmat veljet ja äidin, katkaisi onnellisen ja huolettoman nuoruuden.

Martan osaksi koitui vielä monella tavalla vaikea avioliitto. Mietteet olivat varmasti usein raskaat, mutta eipä sitä iloisesta juttelusta ja heleästi helkkyvästä naurusta olisi voinut päätellä. Eikä kaikesta muustakaan, millä Martta itsensä ympäröi; pitsikuisti täynnä upeasti kukkivia, valtavan kokoisia ruukkukukkia, yllä aina koreanvärinen mekko ja sievä pitsiessu, kullanvaaleat hiukset komealla nutturalla ja päässä suuri kukkahattu, myös lypsyllä. Ja ne Martan ihanat, väreiltään ainutlaatuiset käsityöt, kirjoneuleet puikoilla, ja raitamatot, joista joku oli aina tekeillä kangaspuissa! Ehkäpä ne juuri olivatkin Martan keino selvitä raskaista päivistä.

Tässä se Martan matto, jonka sain siskolta mukaani.


Martan erikoisuus oli aina kantata mattojensa päät jollain kauniilla, maton väreihin sointuvalla kankaalla.


Vanhemmiten tulee yhä useammin mieleen, millaisiahan mietteitä Martta-täti noihin kauniisiin matonraitoihinsa kutoi?

8 kommenttia:

Maija Maitoparta kirjoitti...

Hyvää alkanutta vuotta! Komea on virkattu matto ja hömäkkä Martta-tädin matto! Alkaako teillä kohta olla toinen toistaan hienompia mattoja niin runsaasti, että saatte alkaa suunnitella laajennusta, jotta saatte kaikki kauniit mattonne esille?! :D

Maija Maitoparta kirjoitti...

Niin, sen vielä tuohon mattoasiaan, että tuolla spiraalitekniikalla voisi saada taas uudenlaista ilmettä, kun tekisi kaksi kerrosta samaa väriä. Siinä täytyisi olla oma lankakerä jokaiselle kierrokselle eli jos olisi musta-valkoinen (joka siis Martta-tädin mielestä osoittaisi mitä syvintä tylsämielisyyttä ja täydellistä sokeutta kauneuden suhteen!) niin olisi kaksi valkoista kerää ja kaksi mustaa kerää yhtäaikaa virkissä mukana.

Pilvi kirjoitti...

Kiitos ideoista Maija!

Meillä on jo hyvinkin se tilanne, että täytyisi tehdä taloon laajennus muustakin kuin matoista johtuen. Yksikään uusi huonekalu ei enää löydä paikkaansa meiltä, päinvastoin, entisiä pitäisi ripeätä tahtia kantaa ovesta ulos.

Raskas tilanne kirpparifriikille!

Maija Maitoparta kirjoitti...

Se on hirveää, kun kaikkea ei voi kotonansa säilyttää. Kaiken kirppareilta ja vaihtolavoilta löytämiensä aarteiden kunnostamiseen ei löydy aikaa eikä muutenkaan rahkeita. Vieläkin vapisen murheesta, kun ajattelen niitäkin kahta sohvaa - toinen silkkinen vaaleanpunainen emma ja toinen vaaleankeltainen tummapuinen biedermeier - joista jouduin resurssien puutteessa luopumaan. Kun olisi ollut niin kamalasti niissä kunnostettavaa. Onnellista elämää vain niillekin taitavien kunnostajien käpälissä!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti kerroit Martta-tädistäsi ja matoistaan, rakastuin molempiin!
Itsekin aion uskaltaa jossain vaiheessa tarttua toimeen ja virkata juuri tuollaisen "tylsän" valko-musta spiraalimaton. Miten siis saan tuon värinvaihdon noin kauniisti toteutettua???-marja-

Pilvi kirjoitti...

Hei Marja! Minun viimeisimmän mattoni aloituksen teki siskoni enkä ole ihan varma miten se tapahtui.

Löysin kuitenkin mahtavan nettisivun (pdf-tiedostona) josta löytyy kaikkea mahdollista virkkaukseen liittyvää, selkeine ohjekuvineen, ja siellä näytetään spiraalialoituskin sivulla 15. Tosin vain yhdellä langalla.

http://www.helsinki.fi/~rkosken/virkkaus.pdf

Mutta Maijahan voisi kertoa, kuinka tuo raitaspiraalialoitus tehdään.. :-)

Maija Maitoparta kirjoitti...

Joo voinhan minä sen spiraalialoituksen kahdella värillä tähän kirjata sikäli kuin muistan ulkoa silmukkamääriä. Oliko se Pilvi niin, että sulla oli niitä aloitussilmukoita ketjussa 6 vai enemmän?

Otetaan vaikka 8 silmukalla, niin virkataan siis ensiksi valkoisella 8 ketjusilmukkaa ja yhdistetään ne piilosilmukalla. Tehdään yksi ketjusilmukka ja 8 kiinteää silmukkaa ketjusilmukkarenkaaseen. Yhdistetään piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen ketjusilmukkaan.

Tehdään valkoisella edellisen kerroksen ensimmäiseen silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa.

Otetaan musta kude ja tehdään piilosilmukka seuraavaan valkoiseen kiinteään silmukkaan. Laitetaan mustan kuteen "aloitushäntä" kulkemaan mustan kerroksen sisään niinkuin langat kulkevat kuviovirkkauksessa. Tehdään 2 kiinteää silmukkaa seuraavaan valkoiseen kiinteään silmukkaan. Ensimmäisellä mustalla kerroksella tehdään aina 2 kiinteää silmukkaa yhteen valkoiseen kiinteään silmukkaan.

Kerrosten vaihtumiskohta on mustan kerroksen aloituskohta. Siinä kohden muutetaan siis aina silmukoiden lisäysmäärät. Nyrkkisääntö on, että niin monta silmukkaa aina ilman lisäyksiä kuin mones kerros on menossa. Mutta Pilvi tietää kertoa tarkemmin säännön soveltamisesta tällaisella kuteella virkatessa.

Ja kerroksia siis virkataan vuorokytkyä, aina toisella ja toisella värillä niin pitkälle kuin pääsee. Näin se etenee. Työniloa!

Heli kirjoitti...

Kiitos Maija!