.

.
.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Sadonkorjuuta

Virkkasin viime talvena korin pohjalle jääneistä Florica-lankojen lopuista kasan isoäidin neliöitä. Langat riittivät juuri ja juuri tyynyn toiseen puoleen. Toinen puoli syntyi viime viikolla sileästä neuleesta Seitsemän veljestä-langalla. 


Isoäidinneliötyyny sopii mökille joten se pakataan matkaan ensi viikonloppuna.

Hedelmätarhan anti alkaa olla parhaimmillaan. Luumusato on tänä kesänä yllättävän pieni mutta hedelmät ovat makeita ja mehukkaita.


Omenasato sen sijaan on on todella runsas ja punakanelitkin alkavat olla kypsiä 


Ensimmäinen kymmenen litran kattilallinen omenahilloa valmistui


Siinä ohessa syntyi tietysti omenapiirakka


Ja löytyi myös ensimmäinen lähes kypsä viinirypäleterttu. Pääsatoa vielä odotellaan. Toivottavasti saadaan riittävästi aurinkoa jotta rypäleet ehtivät kypsyä ennen pakkasia..



lauantai 8. syyskuuta 2012

Omenoiden ja kynttilöiden aikaan

Kun viime torstaina tulin töistä kotiin, mies oli lähtenyt kauas työmatkalle ja kuistin pöydälle oli ilmestynyt
suuri valkoinen hortensia <3 


Mies oli järjestänyt toisenkin iloisen yllätyksen. Olen Virossa käydessämme ihaillut sikäläistä tapaa pinota halot suuriin pyöreisiin rykelmiin. Ne ovat niin veistoksellisen komeita! 


Kun meidän pihalta kaadettiin suuri puu, mies oli tehnyt siitä halkoja ja pinonnut ne tällaiseen komeaan kekoon etupihalle. Keon laelle pitäisi ehdottomasti vielä rakentaa hieno vedenjohtimena toimiva yläsuippo.


Ja minä taas yllätin itseni törmäämällä jälleen Ikeassa paperivalaisimeen, josta en päässyt ohi. Yksinkertaisesti ihana! Minusta on tosi tunnelmallista sytytellä hämärinä syysiltoina kynttilöitä ja valoja paperivalaisimiin. Eikä taida olla paperivalaisimen voittanutta valon tunnelmallisuudessa.


Punapuun taimetkin pääsivät viimein uusiin ruukkuihin. Ne kasvavat silmissä.


Tänään täällä on ollut erikoinen sää. Koko päivän on vuoroin aurinko paistanut lämpimästi, vuoroin satanut rajusti, jopa rakeita. Aamulla omenatarhassa oli aurinkoista.

Punakanelisato on ihan pian parhaimmillaan


Valkeat kuulaat ovat olleet kypsiä jo jonkin aikaa


Lapset naureskelevat, kun kuulemma sanon jokaista vuodenaikaa vuorollaan ihanimmaksi vuodenajaksi ja omaksi lempparikseni. Mutta niin se vaan on, vuodenajat ovat melkoinen inspiraation lähde! Syksykin tuntuu taas oikein virkistävältä. Työt ja arkirutiinit rullaavat jo mukavasti ja ulkona on todella kaunista. Erityisesti pidän syksyn tuoksuisista, viileistä ja usvaisista aamuista.

Ja ne kynttilät syysiltoina...


Tunnelmallista viikonloppua!

lauantai 1. syyskuuta 2012

Syksyn aavistus

Kesä on nyt sitten virallisesti ohi - syyskuu alkoi. Vaikka säät ovat olleet edelleen varsin kesäiset, ilmassa on jo selvä syksyn aavistus. Ja syksyn valo. 


Yllä olevassa kuvassa muuten näkyy, ettei kuistimme itäpäädyssä, ulko-oven molemmin puolin ole lainkaan ruutuikkunoita. Se johtuu siitä, että kuisti on rakennettu talon alkuperäisistä, aikaisemmin toisella puolella taloa olleista lasikuistin ikkunoista. Koska siirtäessämme kuistia pohjoispuolelle sisääntulon yhteyteen se samalla vähän kasvoi, ei alkuperäisiä ikkunoita riittänyt koko kuistille. Eikä olisi ollut sopivan kokoisiakaan.

Minulla on siksi jo kauan ollut hakuvahti Navetta.comissa. Kunnes noin viikko sitten viimein tärppäsi; löytyi millilleen noihin korkeisiin ja kapeisiin aukkoihin sopivat kuusiruutuiset ikkunat - ja vielä täsmälleen ne tarvittavat kaksi kappaletta. Noissa vanhojen talojen varaosakaupoissa hinnat ovat mielestäni pääsääntöisesti  liian korkeita, niin nytkin, mutta en jäänyt empimään koska tilaisuus tuskin toistuisi. Pokista maali on kulunut, mutta ne ovat kovaa puuta ja kaikki käsin puhalletut lasit ovat ehyitä. Tuollaiset vanhat lasit ovat erityisen kauniita juuri lasikuistilla, väreilevä lasipinta korostaa kuistin herkkää pitsisyyttä


Löysin Keltaisesta pörssistä myös neliönmuotoisia ruutuikkunoita jotka sopivat rantasaunalle. Se on alkuperäisessä kunnossaan vuodelta 1936. Saunan originaali interiööri on tarkoitus säilyttää, mutta haaveilen kesähuoneesta saunan vintille. Tiedättehän, sellainen väliseinätön viistokattoinen tila, keskellä valkoiseksi slammattu, vanhoista tiilistä muurattu piippu, seinillä Juhannusruusu-tapetit, päädyissä ruutuikkunat, valkoiseksi tai vaaleanharmaaksi maalatut lautalattiat, räsymattoja...

Juhannusruusu-tapetti, suunnitellut Ritva Kronlund


Nyt sitten odotetellaan sateiden loppumista ja kuulaiden aurinkoisten syyspäivien alkamista jotta ikkunoiden kunnostusprojektin voisi käynnistää ulkona. 

Tähän aikaan vuodesta pihalta löytyy kukkia maljakoihin niin paljon kuin jaksaa kantaa. Vähintään kuistin pöydällä niitä täytyy olla. 


Pallohortensiaa, syysleimua, petuniaa ja murattia


Pallohortensia on aivan erityisen komea!


Omenasatokin alkaa kypsyä. Omenoita riittää syötäväksi pitkäksi aikaa ja sosetta saadaan pakastimeen koko talven tarpeisiin. Niitä on kuitenkin taas tänäkin vuonna niin paljon, että myös omenamehun teettäminen mehuasemalla kiinnostaisi. 


Olimme pari vuotta sitten koko perhe kuukauden Kaliforniassa ja sieltä Sequoian kansallispuiston kaupasta tarttui mukaan pussillinen punapuun siemeniä. Kesällä sain lopulta aikaiseksi istuttaa ne multaan. 

Kourallisesta siemeniä punkesi esiin kolme terhakkaa punapuun tainta. Ne nousivat todella nopeasti ja kasvavat kovaa vauhtia. Ilmeisesti ei ole aikaa viivytellä jos aikoo joskus olla kenraali Shermanin puun kokoinen, eli hipoa sataa metriä. 

Ja minnehän kohti pihalle tuon istuttaisi? Tykkäisivätköhän naapurit huonoa jos se sattuisi humahtamaan sinne sataan metriin?