Lumipyryä on jatkunut päivästä toiseen. Maisemat ovat pehmeiden kinosten peitossa. Joulunodotustunnelma on täydellinen.
Mutta jos haluaa ottaa kuvia, täytyy olla valppaana, sillä päivässä on vain hetken aikaa valoisaa.
Lapset rakastavat lunta ja viettävät päivät ulkona
Lunta on tupruttanut kuistin kynnykselle asti
Postikorttimaisemien innoittamana ostin pienen adventtikuusen kuistille. Hyvä idea, kuusen tuoksu eteisessä on kiva tervetulotoivotus.
Tässä adventtikuusessa on vain kaksi koristetta, latvatähti ja ikivanha joulupukkikoriste
Aamukahvit unenhiljaisessa talossa ihan yksin lehden ja kalenterisuklaan kanssa.
Ovatkohan sellaiset hetket yleisemminkin erityisesti perheenäitien huippuhetkiä, kun on vapaa-aamu ja kaikki perheenjäsenet ovat kotona, mutta nukkuvat ja voi juoda kahvit ja lukea lehden yksin hiljaisessa talossa?
Kuunnella radiosta joululauluja ja siirtyä vähitellen riipputuoliin neulomaan ja ihailemaan lumisia maisemia.. Ja sekin, kun niitä unenpöpperöisiä lapsia alkaa vähitellen ilmestyä alakertaan, ensin näkyvät vain varpaat rappusten mutkassa...
Ihana, pehmeä lumen valo sisätiloissakin
Mietiskelin, mitkä ovat tänä vuonna eniten omat jouluvärini. Ehkäpä valkoinen eri sävyissään, oranssiin taittuva, puhdas punainen sekä harmahtava turkoosi. Hopeakin ihan vähän, mutta ei kulta.
Piparkakkutalo sai vielä tyttären toimesta lintulaudan ja tuuheahäntäisen oravan katon harjalle keikkumaan
Sunnuntairuuaksi tehtiin lihamureketta ja perunamuusia
Lopuksi, hyvät kolmannen adventin toivotukset pikku-Bellan myötä!
