Käytännöllisiä toimia

Ihania nämä syksyn sumuiset ja hämärät viikonloput ja pitkät päivät kotona!

Erilaisia paistoksia livahtaa uuniin liiankin tiuhaan

Matonaloitusprojekti nytkähti tänään askeleen eteenpäin, kun kastelin matonkuteet. Edellisen maton virkkasin kastelemattomista kuteista ja se harmitti koko ajan. Eihän ole kovin viisasta virkata kutistumisvara mattoon sen sijaan, että virkkaisi maton valmiiksi kutistetuista kuteista. Kun tekee suuren maton, viimeiset kierrokset ovat pitkiä ja työläitä eikä tietoisuus läpimitan merkittävästä pienenemisestä eka pesussa ainakaan lisää työn iloa..

 

Värjäsin tänään myös muutaman koneellisen haalistuneita kesätakkeja ja muita kesäkauden vaatteita mustaksi ennen niiden siirtämistä talvivarastoon. Ovat sitten kopakassa kunnossa kun lämpimän kauden vaatteita taas keväällä aletaan kaivata. Ja Dylonit värjäsivät pikimustaksi, ei voi kuin suositella - edellyttäen tietysti, että väri kestää tulevia pesuja.

Siivotessani tänään kylppäriä, mietin taas hetken kumista ankkaa, joka on jämähtänyt kylpyammeen reunalle, vaikkei kukaan enää vuosiin ole leikkinyt sillä. Ei siitäkään kovin kauaa tunnu olevan, kun ankka ja muut vesilelut kelluivat kylpyvedessä lähes joka ilta. Lapsukaisemme leikkivät sillä niin paljon, että se on kulunut liikuttavan vanhan lelun näköiseksi. Eikä sellaista millään raaskisi heittää menemään. Niinpä ankka jäi vieläkin sijoilleen ammeen reunalle.  

Ankkaleikit ovat vaihtuneet muihin harrastuksiin...

Vaikka onkin hämärää, tähän aikaan vuodesta on minusta kaunis valo, esimerkiksi aamulla...

Ja iltaisin kynttilänvalossa on tietysti tosi tunnelmallista

Turhauttavat muuten jo aika paljon nämä haaleat ja epätarkat kännykkäkamerakuvat, mutta ei voi tehdä muuta kuin odottaa. Ehkäpä se kamerakin sieltä reissultansa vielä joskus kotiin palaa...

Mukavaa sunnuntaita - muistakaa nukkua aamulla tunti pidempään!

Lammaspata

 Heti pyhäaamun aamukahvien jälkeen aloin valmistaa lammaspataa suununtai-ateriaa varten

Kun sain lammaspadan lihat ruskistettua ja hautumaan, siirryin tekemään punajuurisalaattia - joka tosin olisi pitänyt valmistaa jo edellisenä iltana jotta se olisi ehtinyt vähän maustua. Tämä helppotekoinen punajuurisalaatti on minusta ihana lisuke liharuokien kanssa koska pidän vahvasti maustetun lihan ja makeanhappamien makujen yhdistelmästä. Ohje on alunperin lähtöisin siskoni savolaiselta anopilta josta syystä salaattia kutsutaan meillä Ellin punajuurisalaatiksi.

Noin 3 kg punajuuria keitetään kypsäksi, kuoritaan ja raastetaan karkeaksi raasteeksi

 Sitten pilkotaan noin kilo sipuleita ja ne sekoitetaan punajuuriraasteeseen (sipuleita ei siis kypsennetä)

Sen jälkeen keitetään kattilassa 3,5 dl etikkaa ja kilo hillosokeria. Liemi kaadetaan punajuurien ja sipuleiden sekaan ja sekoitetaan. Salaatin annetaan mielellään maustua yön yli kylmässä, missä se myös säilytetään.

Meillä siis salaatti ei tällä kertaa ehtinyt kunnolla maustua koska se tehtiin samaan pöytään lammaspadan kanssa. Hyvältä maistui silti. Toisena lisukkeena oli pari viikkoa sitten marinadiin laitettuja valkosipulin kynsiä, jotka olivat nyt täysin valmiita. Nekin onnistuvat mahtavasti. Taisin luvata laittaa ohjeenkin tänne. Tosin ohjetta ei kyllä ollut, tein marinadin ns. omasta päästä. Mutta yritän muistella:

Laitoin ensin kattilaan kiehumaan pari desiä vettä. Sekoitin kiehuvaan veteen runsaasti (2-3 dl) juoksevaa hunajaa ja annoin sen liueta. Lisäsin noin desin valkoviinietikkaa ja ehkä desin valkoviiniä, lorauksen oliiviöljyä, muutaman ruokalusikallisen sokeria ja pari kolme teelusikallista suolaa. Ripottelin seokseen runsaasti tuoretta rosmariinia ja timjamia suoraan ruukusta. Maustoin rose-, viher-, musta- ja valkopippurilla sekä lirauksella konjakkia.

(Noita käsivaraisia nestemittoja on muuten kolme, suurimmasta pienimpään löräys, loraus ja liraus. Niitä käytämme kun vaihdamme siskojen kanssa reseptejä..)

Lammaspata hautui punaviinikastikkeessa mureaksi. Sen ja edellä mainittujen lisukkeiden lisäksi oli meillä aina ehdoton kattiallinen perunamuusia, punaisen maitoon tehtynä ja voinokareella viimeisteltynä sekä korillinen rapeata ranskalaista maalaispatonkia.

Mieheni toi muutama viikko sitten tuliaisiksi kaksi gregoriaanista laulua sisältävää levyä, jotka tosi rauhoittavina istahtivat heti syksyisiin tunnelmiimme. Ne ovat siitä lähtien soineet meillä taustamusiikkina lähes nonstoppina. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Kotona

Viimeisetkin kesäkukat on siirretty varastoon talvehtimaan ja talvikukat ovat tulleet niiden tilalle

On se aika vuodesta, kun sisätilat tuntuvat tosi tunnelmallisilta. Koti-iltaa ei tule ilman kynttilöitä ja takkojakin sytytellään lähes päivittäin. Niiden lämpö tuntuu erityisen mukavalta, kun ulkona ulvovat syystuulet.

 

Rantasauna nököttää keskellä kuistin ikkunoista avautuvaa maisemaa. Luonto sen ympärillä käy päivä päivältä karummaksi ja koko kesän työn alla ollut puutarha etääntyy ikkunan takaa katseltavaksi.

 

Keittiön ikkunanurkkauksessa on yksi talon parhaista paikoista

 

Siitä näkyy talon läpi ja olohuoneen ikkunoista ulos ilta-auringon suuntaan. Melko usein katselulinjalle osuu myös lempipaikallaan oleva mies

Mustavalkoinen on meillä perusväritys joka vaihtuu joulukuussa vähäksi aikaa punaiseen ja pääsiäisenä  pastelliväreihin

Löysin alakertaa siivotessani hyljätyn, henkitoreissaan olevan bonsai-puun. Se pääsi olohuoneeseen voimaantumaan

Toin myös matonkuteet ja koukun olohuoneeseen odottamaan, että mietinnässä oleva eteisen uusi matto kypsyy sopivaan pisteeseen aloittamista ajatellen

Sininen hetki keittiöstä katsottuna

 

Perjantai-ilta oli erityisen mukava, sillä pääsimme istumaan yhteiseen pöytään vanhojen ystävien kanssa. Tarjolla oli kreikkalaista salaattia ja savulohta, sekä jälkiruokana kuningatarpiirasta vaniljakastikkeen kera. Jutut ja yhteiset muistot yli kahdenkymmenen vuoden ajalta olivat silti tälläkin kertaa illan parasta antia.

Kun vielä torstai-iltana saimme itse olla tunnelmallisessa kyläpaikassa, virkistävien keskustelujen äärellä, voi todeta, että lyhyt syysloma on tosiaan täyttänyt tehtävänsä - tuntunut lomalta. Kiitos perheen ja ystävien!

Nautitaan elämästä!

Syksyisiä tunnelmia

Kännykkäkameralla mennään edelleenkin...

Ompelin sohvatyynyjä vähän uudella tavalla. Odottelivat nimittäin raitakankaat aika pitkään inspiraatiota, kun vetoketjujen ompeleminen tuntuu minusta aika työläältä, varsinkin kuuteen tyynyliinaan. Niinpä kehittelin systeemiä siten, että ompelin vetoketjun puolikkaat kiinni tyynyliinakankaan päihin, ennen sivusaumoja ja sitten hurautin päät kiinni suoralla saumuriompeleella samalla kun ompelin sivusaumat. Tämä mahdollisti todella nopean ja helpon sarjatyöskentelyn, ja "fuskaaminen" paljastui vain pienen pieninä epämääräisyyksinä saumassa vetskarin molemmissa päissä. Menetelmä toimisi täydellisesti jos vetoketju tulisi keskelle jompaa kumpaa sivua eikä yläsaumaan, kuten nyt. Mutta nytkin saa saumaa melko tarkoin tutkia epämääräisyydet huomatakseen.

Sen sietää, sillä vetoketjun kiinnittäminen tällä tavalla kesti ehkä vain noin minuutin.. Eikä kuudessakaan kauaa mennyt. Näin teen tästä lähtien aina!

Tänä vuonna syksy on ollut paitsi epätavallisen lämmin, myös hyvin aurinkoinen. 

Rannassa koko kesän jatkuneet pihatyöt hahmottuvat parvekkeelta muuttuneina maastonmuotoina. 

Ylemmässä kuvassa uusi penger, jonka alemmalle tasolle, kivimuurin kainaloon suunnitellaan hedelmätarhaa. Muutama omenapuu siinä jo onkin. Uudet nurmikot ovat vielä hentoisia.

Alemmassa lähikuvassa näkyy, mihin pisteeseen viimeiseksi kylvetty nurmi tänä syksynä ehti. Kasvu jatkunee tästä kevätpuolella.

Tässä muuten vertailun vuoksi vielä kevätkuva yläkuvassa talon edessä näkyvästä omenapuusta...

Maankorotusoperaation yhteydessä rantaan kipattiin 120 kuorma-autollista täytemaata. Maanpinnan muodot ovat nyt paremmat, mutta yllättävän vähän tuo hurjalta kuulostava maamäärä muuten näkyy. Pinta nousi kuitenkin rannassa noin 80 senttiä, joten ei ole ollenkaan varmaa, että rannan suuret puut siitä selviävät.

Yritimme kyllä hoitaa asian oikeaoppisesti. Noin latvusten laajuiset alueet puiden ympärillä jätettiin täyttämättä muun maantäytön yhteydessä. Myöhemmin jokaisen puun juurelle rakennettiin puolisen metriä korkea ja ehkä läpimitaltaan metrinen kivimuuri, jonka sisäpuolinen osa jätettiin koskemattomaksi.

Sen jälkeen kuoppiin laitettiin 50-60 cm ilmava kerros hiekansekaista havumultaa ja niihin istutettiin alppiruusuja, pallohortensioita, syyshortensioita, köynnöshortensioita ja pensasmustikkaa. Ensi keväänä täytyisi istuttaa vielä paljon lisää happaman maan pensaita. Toiveena on, että matala, hiekkapitoinen multakerros ja kasvien juuret ilmastoisivat suurten puiden juuristoaluetta riittävästi ja ne selviäisivät maantäytöstä.

Rantasaunan eteen (tai taakse, katsantotavasta riippuen) syntyi myös penger, johon nosteltiin pengerkivet kaivinkoneella. Kaivinkoneen ladonta on melko karkeaa, hienosäätöä joutuu vielä paljon tekemään käsipelillä, kun tuo saunan tienoo otetaan ensi kesänä tarkempaan käsittelyyn.

Takana muuten näkyy vanha liiterimme, joka jouduttiin heivaamaan kaivinkoneen kauhalla ylöspäin kun maanpinta kohosi. Siksi siinä on tuo "saluunanovikin", joka pitäisi laudoittaa takaisin ennen talven tuloa.

Liiteri on ihan tulevan hedelmätarhan vieressä, joten siitä voitaisiin hyvinkin modifioida jonkinlainen hedelmätarhurin kesämaja... Ellei sitten innostuta perustamaan kanalaa. Tai lampolaa?

Syysaurinko paistaa rantapuistikossa, näkymä saunan nurkalta

Ihan koko alueelle ei tänä syksynä ehditty perustaa uutta nurmikkoa, keväällä jatketaan

Syysnäkymiä laiturilta talolle päin

Etupihalla ihanat pallohortensiat ilahduttavat edelleen kotiintulijan silmää vaikka kohta on marraskuu. Mahtava kasvi!

Haravoijillekin olisi hommia. Vaan mistähän ihmeestä sellaisia löytäisi?

Vaahteranlehdet juhannusruusupensaassa melkein häikäisevät silmiä 

Mansikanlehdetkin alkavat vienosti punastua

Ja alppiruusut valmistautuvat kevääseen

Pelakuiden evakuointi talviunille jatkuu edelleen

Mutta kyllä se vaan niin on, että varsinkin syysilmojen viiletessä ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain lämpöistä ja pehmeää, mieluiten vielä tasaraitaista. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut Marimekon tasaraita-trikoolakanoista, enkä epäröinyt kun tarpeeksi hyvä tarjous osui kohdalle. 

Suloisia syyspäiviä!