Pääsimme miehen kanssa viikon syyslomalle Skotlantiin. Alunperin oli tarkoitus mennä Sisiliaan, mutta lennot vaihtoineen olisivat olleet niin pitkät ja työläät, että muutimme viime hetkellä matkakohdetta.
Eikä harmittanut yhtään. Tai no, tuli se muutaman kerran mieleen, että Sisilian ja Skotlannin syyssäät edustivat suunnilleen vastakkaisia ääripäitä. Sisiliassa otettiin rannalla aurinkoa kahdenkymmenenviiden asteen lämpötilassa samaan aikaan, kun Skotlannissa sai joka käänteessä etsiskellä sopivia sisätiloja, jonne voisi päästä hetkeksi suojaan tuulelta ja sateelta, lämmittelemään kohmeisia käsiään, mieluiten suuren avotakan äärelle.
Mutta Skotlanti oli suuri elämys, uskomattoman kaunis ja vaikuttava paikka. Karunpuoleinen sääkin oikeastaan vain korosti jylhää ympäristöä. Ja niitä todellakin tarpeellisia, suuria avotakkoja oli onneksi lähes kaikkialla sisätiloissa.
Skotlannin vasemmanpuoleinen liikenne aiheutti jo itsessään rytmihäiriöitä. Tiet olivat myös huonokuntoisia ja usein niin kapeita, että vastaantulevat autot mahtui ohittamaan vain erityisillä ohituslevikkeillä. Asfaltti loppui kapean ajokaistan ulkoreunassa tyypillisesti yhtäkkiä, muodostaen jyrkän, parinkymmenenkin sentin pudotuksen. Eli piti olla valppaana, ettei aja liian reunaan ja rengas pääse tipahtamaan asfaltilta. Se olisi rikkonut renkaan ja pysäyttänyt etenemisen. Ja tullut kalliiksi.
Noilla teillä sai kuitenkin melko yleisesti ajaa kahdeksaakymppiä ja jopa satasta. Suomessa vastaavat tiet olisivat korkeintaan kuudenkympin teitä. Skotlantilaista ajotyyliä kutsuttaisiin meillä kaahailuksi.
Kaiken edellä mainitun lisäksi piti varautua lampaisiin, joita oli joka paikassa, myös autoteillä.
Ajaminen vaati niin suurta keskittymistä, että mies valitti väsymystä pitkien ajomatkojen jälkeen, varsinkin jos täytyi ajaa pimeässä.
Noin 1000 ajokilometriä reissussa kuitenkin kertyi, sillä heti Edinburghiin lennettyämme ja auton kentältä vuokrattuamme suuntasimme Skyen saarelle. Siellä yövyimme mm. ihanassa vanhassa linnahotellissa. Sen tunnelmallinen interiööri oli hyvin englantilainen.
Nopeasti opimme, että skotlantilainen aamupala tarkoittaa tällaista lautasta
Skyen saari on Atlantin ympäröimä, vähän väliä eteen avautuivat syksyisen komeat merimaisemat
Rannoilla koleassa säässä näkyi paljon vapaa-ajan kalastajia onkivapoineen
Siellä oli myös valtavia rapumertaläjiä. Rantakivillä näkyi jäänteitä saaliista, esimerkiksi tällainen jättikokoinen taskurapu.
Meidän matkan yksi tavoite oli päästä tutustumaan Skotlannin kuuluisiin vaellusreitteihin. Olimme varautuneet säähän, mutta se oli ehkä odotettuakin haastavampi.
Ylämäkikävely oli pääasiallinen liikuntamuoto, sillä vaellusreitit kulkivat yleensä vuorilla
Samoja reittejä käyskentelivät lampaat ja usein myös laiduntavat lehmät
Olemme jo aikaisemmin panostaneet hyviin kenkiin ja nyt niistä oli todella hyötyä
Otimme ensimmäisen kävelyreittimme viimeiseksi määränpääksi kipuamisen alemmassa kuvassa kauimpana häämöttävän vuoren laelle, siellä näkyvän kahden kummelin luokse. Korkeuserot eivät oikein kuvasta välity, mutta ne olivat kyllä melkoiset.
Laelle päästyämme minua huimasi. Sieltä oli valtava pudotus suoraan mereen ja minähän en sellaisia paikkoja rakasta. Mies sai istuskella jyrkänteen reunalla ihan keskenään.
Minun erittäin aiheelliset varoitteluni yllättävästä tuulenpuuskasta, joka olisi saattanut tempaista miehen siitä sadeviittatuulipurjeineen mukaansa, herättivät ihme kyllä hänessä vain hilpeyttä.
Onneksi alue laella oli melko suuri, eli ihan reunalla ei tarvinnut oleskella
Skotlannin säistä sanotaan, että joka päivä käydään läpi kaikki vuodenajat. Se tuntui kyllä pitävän paikkansa. Aurinkokin paistoi lähes joka päivä ja välillä oli ihan tyyntäkin. Mutta jokaisena päivänä myös satoi ja tuuli.
Yhtenä päivänä navakka tuuli ja piiskaava sade yltyivät ylhäällä niin koviksi, että luovutimme ja jätimme vuorelle kipuamisen kesken.
Myös näiden jättikokoisten otusten sivuuttaminen kapeissa paikoissa vaati kaupunkilaiselta vähän luonnetta. Ne jostain syystä tapasivat tuijottaa arvoituksellisesti silmiin koko ohittamisen ajan.
Kuvaaminen ei ylempänä enää onnistunut tuulen ja sateen takia. En muista aikaisemmin kokeneeni noin kovaa tuulta!
Niinpä tosiaan luovutimme ja palasimme alas, lämpöiseen kahvilaan kuivailemaan ja lämmittelemään itseämme ja nauttimaan kuumaa juomaa.
Kun lähdimme Skyeltä takaisin kohti Edinburghia, koukkasimme matkalla Invernessin kautta. Yövyimme yhden yön Loch Nessin rannalla, tosi viehättävässä, pienessä hotellissa.
Yöpymistemme hinnat Skotlannissa vaihtelivat reilusta satasesta noin kahteensataan euroon, kaikki sisälsivät runsaan aamiaisen. Skyellä oli kalleinta. Ja kaikki majapaikkamme olivat myös ihan hyvätasoisia ja palvelu kivaa ja asiallista. Skotlantilaiset olivat hyvin kohteliaita, ystävällisiä ja lämpimän vieraanvaraisia minne menimmekin.
Matkalla Invernessistä Edinburghiin poikkesimme Loch Ness-järven rannalla sijaitsevan linnan raunioilla.
Loch Nessin laskujoesta nousi maalle jotain...
Vaikka Skotlannin syyssää ei tuntunut ainakaan yhtään kotimaata lempeämmältä, kukkivat siellä kuitenkin ruusut vielä lokakuussa.
Eteläisemmistä kasvuoloista kertoo sekin, että puut ovat Skotlannissa usein jättikokoisia. Mutta niitä on vähän.
Saavuimme Edinburghiin illansuussa. Kaupunkiin päästäkseen oli ylitettävä vasta vuoden ikäinen kaunis uusi silta Queensferry Crossing, jonka itse kuningatar Elisabeth viime syksynä vihki käyttöön.
Kun juttelimme tästä uudesta sillasta hotellin aamupalalla Edinburghissa, naureskeli eräs englantilainen hotellivieras, että kuningatar vihki käyttöön myös sillan edeltäjän, Forth Roadin vuonna 1964. Uusi silta tarvittiin, kun vanhassa alkoi olla liikenneturvallisuutta vaarantavia korroosiovaurioita - mutta kuningatar vaan kukoistaa!
Edinburghiin tultuamme eteen avautui upea Saint Maryn katedraali
Luimme katedraalin viikko-ohjelmasta, että paikallinen poikakuoro laulaa siellä torstai-iltaisin. Niinpä istuimme suurin toivein penkissä tilaisuuden alkamisajankohtaan. Mutta mitään ei tapahtunut.
Huono säkä! Selvisi, että kuorolla sattuikin olemaan juuri lomaviikko ja jäimme ilman odotettua elämystä.
Korkealla kukkulalla oleva Edinburghin linna näkyy upeasti kaupunkikuvassa. Varsinkin iltavalaistuksessa, täysikuun aikaan näky oli vaikuttava.
Linnasta on myös mahtavat näkymät alas kaupunkiin
Jatkuva mäkien päälle kipuaminen edellytti energiatankkausta
Yksi Edinburghin matkakohteemme oli Royal Botanic Garden suurine puistoineen ja upeine kasvihuoneineen.
Lokakuinen kukkaniitty Royal Botanic Gardenissa
Lopuksi, sattuivatpa silmään Seppo Kohon meillä hyvin suositut lentokonevaneriset Secto-valaisimet edinburghilaisen Mc Donald's-ravintolan ikkunassa!
Mukavaa viikkoa!
