Kun nuorimmaisemmekin on jo täysi-ikäinen, elämme selvästi muutosvaihetta. Elämä ei ole enää niin kotikeskeistä. Täytyy oikein muistella, milloin meillä esimerkiksi leivottiin viimeksi makeita leivonnaisia. Varmaankin jouluna.
Myös miehen ja minun harrastukset vievät nykyisin yhä useammin ulos talosta. Erityisesti meitä on alkanut kiinnostaa matkailu sen jälkeen kun tajusimme, että perhevelvollisuudet ovat toden teolla helpottaneet ja meistä on tullut jälleen vapaita ja villejä! Tähän liittyy myös esimerkiksi uusien kielten opiskelut.
Tulee monesti mieleen, että ainekset kotiblogin pitämiseen ovat käyneet aika vähiin. Kun ei täällä kotona oikein mitään tapahdu. Te blogini lukijat olette varmaankin enemmän koti-ihmisiä kuin minä nykyisin.
Teitä muuten poikkeaa tässä blogissa 1000 - 1500 viikossa. 4000 - 6000 kuukaudessa. Se on minusta hämmästyttävän paljon! Onhan tämä kuitenkin melko arkirealistinen blogi.
Sellaiseksi sen tosin tarkoitinkin, jo alussa. Vanhassa talossa elelevän ison perheen elämää, realistisesti. Tästä syystä tämän blogin kuvia ei juuri stailata - ellei irtosukkien ja koiran purulelujen lattialta keräilyä, tai enimpien tiskien rajaamista kuvan ulkopuolelle kutsuta stailaamiseksi.
Mutta muuten tarkoituskin on ollut välittää mahdollisimman aitoja tunnelmia. Normaalielämässä, varsinkaan isossa perheessä, niistä ei aina synny viimeisen päälle tyylikkäitä kuvia.
Eikä talo tule koskaan valmiiksi, niin kuin ei elämäkään. Nyt sen jo ymmärtää.
Toisaalta, vaikka elämänpiiri laajenee, on kotikin tietysti edelleen tärkeä. Kun nuorisomme rakentaa jo kovaa vauhtia omaa elämäänsä, mielessä on yhä useammin alkanut muhia ajatus jonkinlaisesta pienestä remontista, jolla kotiamme päivitettäisiin tulevaan uuteen elämänvaiheeseen paremmin sopivaksi. Ja onhan tässä muutenkin jo asuttu sen verran kauan, että pintaremontti alkaa olla ajankohtainen.
Kevätkuukausina meillä on lähes aina tuoreita kukkia maljakossa. Mies ei unohda tulppaaniaikaa. Nämä uusimmat ilmestyivät pöydälle Naistenpäivänä.
Talvi ei vielä ole ottanut väistyäkseen vaikka välillä on näyttänyt jo kovasti keväiseltä. Ollaan taas saatu ihan upouutta luntakin. Siitä ei näin maaliskuun puolessa välissä jaksa enää oikein innostua.
Leppoisaa sunnuntaita!
