Perjantai-iltaa

On ollut kiirettä töissä ja vointikin koko viikon vähän puolikuntoinen, kuin flunssaa pukkaisi. Koneelle ei ole juurikaan ehtinyt muuten kuin työhommissa.

Nyt on kuitenkin kaksi komeata muikkukukkoa uunissa ja täytyy vielä vähän aikaa valvoa, jotta voi kohta säätää uunin sopivan lämpöiseksi hauduttamaan kukkoja aamuun saakka. Sitä odotellessa on sopiva sauma istahtaa hetkeksi blogin ääreen. 

Oli pakko kuvata koirat, sillä heillä on nyt kevätlook, eli turkit ajettu lyhyiksi. Hauskasti paljastuivat taas villakoiran ytimet, mutta sen verran myös paistaa iho läpi, että täytyi ottaa neulepaidat ihan tarpeellisina esille.

Kevätsää on ollut täällä tuulinen, vaikkakin lauha. Melkein viikko on jo menty plussan puolella. Lumet sulavat kovaa vauhtia. Toivottavasti lämpöiset säät jatkuvat, ei millään jaksaisi nyt mitään takatalvia.

Olen katsellut kuvia puutarhastamme ja miettinyt, mitenhän sen kanssa jatkaisi. Ainakin pitäisi tehdä pengerryksiä talon edustan rinteeseen, mutta se onkin melko suurimittainen projekti. Tarvittaisiin isoja kiviä, kaivinkonetyötä jne. Ehkäpä vielä toistaiseksi pitäydytään kasveissa.

Tämän vanhan talon kanssa harmittaa moni asia, johon ei aikoinaan raksavaiheessa osannut/jaksanut riittävällä pieteetillä suhtautua. Esimerkiksi, voi kun ei tullut otettua enempää talteen puutarhan vanhoja perinnekasveja, kuten monia erilaisia pioneja, joita pihassa alun perin oli! Joitain hienoja vanhoja kasveja täällä onneksi vieläkin on, mutta suurin osa pihan nykyisistä kasveista on meidän itse istuttamiamme.

Pihamme rehottaa melko vapaamuotoisena. 

Yllä kukkii etupihan, eli sisääntulopuolen kirsikkapuu. Jostain syystä kukinta ei oikein pääse kuvassa oikeuksiinsa vaikka täydessä kukassa oleva kirsikkapuu on luonnossa tosi vaikuttava näky.

Talon järvenpuoleisen pihan reunalla on omena- ja luumupuita sekä yläkuvassa kukkiva tuomi. Myös voikukat lasketaan meillä puutarhakukkasiksi eikä niistä yritetäkään päästä eroon. Miksi ihmeessä pitäisi, nehän ovat kauniita, kestäviä ja pehmeitä jalan alla! 

Ja talon edessä rantasauna, kukkivien luumupuiden takana. Luumupuut ovat ikivanhoja ja niissä on maailman herkullisin keltainen hedelmä.

Rakensimme jossain vaiheessa terassin kesäruokailupaikan ylle auringonsuojaksi kevyen katoksen, jonka päälle viritimme tavallisen valkoisen pressun. Sen (-kin) piti olla väliaikainen ratkaisu, mutta niinpä vaan on ollut paikoillaan jo ties kuinka monta vuotta.

Pihalla kasvaa voikukkien lisäksi monia muitakin kauniita kukkia luonnonvaraisena, 

kuten alla oleva kevätvuohenjuuri

       

Tai lemmikki

  

Olemme myös itse istuttaneet paljon kasveja, varsinkin monia ruusuja.

Alla Louise Odier, ihanan tuoksuinen vanhanajan ruusu

Ja Coral Dawn, köynnösruusu.

Takana talon seinustalla Flammentanz, köynnösruusu ja edessä Louise Odier

Coral Dawnin ja Louise Odierin kauniin muotoisia ja -värisiä kukkia. Ja tosiaan, mikä tuoksu!

Alla Coral Dawnin kukka

Ja Flammentanzin, joka kukkii joka kesä tulipunaisena, seinän peittävänä mattona.

Iki-ihanat pionit

Pihajasmike etupihan reunamilla

Alla vielä tuoksuköynnöskuusama, joka kukoisti kauan terassille menevän oven pielessä. Tuoksu pelmahti vastaan joka kerta kun ovesta kulki. Valitettavasti se paleltui viime talvena!

Tuoksuköynnöskuusaman lomassa näkyy viiniköynnöksen lehtiä ja ihan pieniä viinirypäletertun alkuja. Viiniköynnöskin alkoi yhdestä taimesta ja on pikkuhiljaa valloittanut suuren osan talon etelänpuoleista kivijalkaa. Se on viime vuosina tuottanut jo niin suuren sadon, että olemme olleet vähän ihmeissämme, minne sen kaiken laitamme. Sen rypäleet ovat etelämaiden rypäleisiin verrattuna hiukan happoisempia, mutta kuitenkin hyvänmakuisia hedelmiä, jotka kelpaavat hyvin sellaisenaan syötäväksi.

Alla vielä keltalehtinen japaninangervo. Sen lehdet ovat puutarhassa yllättävän kaunis yksityiskohta. Voisi enemmänkin istuttaa pihalle kasveja, joiden koristeellisuus on lehtien vähän erikoisemmassa värissä.

Uuttera neliapilanetsijä pienellä välitauolla