Isä

Meidän perheessä isä tykkää marsipaanista, joten päätettiin lasten kanssa kuorruttaa isänpäiväkakku marsipaanilla.  

Olisin itse ollut jonkin klassisemman teeman kannalla, mutta lapset olivat sitä mieltä, että kakussa täytyy ehdottomasti olla isän kuva. Siispä siitä lähdettiin, vaikka aavistin jo etukäteen naturalistisen marsipaanimuotokuvan vaaran paikat; kakkuun saattaisi syntyä runsaasti tahatonta komiikkaa. 

Ja vähän sen suuntaisestihan siinä sitten kävikin... Marsipaani on yllättävän kankeaa työstettäväksi, sen värisävyt ovat imeliä, eikä esim. sulalla suklaalla ole kovinkaan helppoa piirtää.

Uunipellin kokoinen marsipaani-isä rusottavine poskineen ja suklaapartoineen oli niin vaikuttava ilmestys, että sanattomaksi veti.

Lapset saivat suunnitella myös kakun sisuksen; pohjat värjättiin elintarvikeväreillä punaisen, keltaisen ja oranssin sävyihin. Väleissä vadelmahilloa ja valkosuklaamoussea. 

Isänpäivän aterian valmistaminen alkoi keltasipuleiden täyttämisellä. Jokaiseen tuli rastin muotoinen halkeama, joka täytettiin voista, valkosipulisilpusta, merisuolasta ja yrteistä sekoitetulla tahnalla. Sitten sipulit käärittiin folioon ja jätettiin uuniin hautumaan miedolla lämmöllä noin tunniksi. Hautumisen aikana taloon levisi taivaallinen tuoksu. 

Valmiit sipulit olivat maistuva lisuke barbeque-maustetulle uunilohelle katkarapukastikkeen kera