Turhautumia

Kamera on edelleen korjattavana. Onpa ollut harvinaisen huomo asiakaskokemus, kyseessä pääkaupunkiseudun ainoa Sony-huolto, InfoCare. Luvatut aikataulut ovat paukkuneet ajat sitten, oleellisia hintatietoja on jäänyt saamatta, tiedusteluihin saa heikosti vastauksia ja sitten kun lopulta saa, ne ovat töykeän sävyisiä.

Kun viimein sain hinta-arvion, useiden viikkojen odottelun jälkeen, se tuli kahdessa erässä. Eikä ensimmäisestä hinta-arviosta käynyt mitenkään ilmi, ettei se ollutkaan koko arvio. Sen saatuaan piti kuitata hyväksyntä, jolla sitoutui korjaamisen aloittamiseen.

Pian tuon hyväksymisen jälkeen tuli yllättäen uusi hinta-arvioviesti, "arvion loppuosa", joka oli ensimmäiseen verrattuna moninkertainen ja kameran arvoon nähden kohtuuton. Mutta kun oli jo ehtinyt sitoutua korjaamiseen ensimmäisen hintatiedon perusteella, peräytyminen olisi aiheuttanut kameran korjaamisen välittömän lopettamisen, mutta kuitenkin "sopimussakkona" useamman satasen laskun.

Lopputulos on se, että kamerani korjaaminen tulee maksamaan huomattavasti enemmän, kuin sen arvo on. Jopa enemmän, kuin se on uutena maksanut ja edelleenkin maksaisi. Lisäksi olen ollut luvatun kahden viikon sijasta jo useita kuukausia ilman kameraa.

Eikä siinä edes ole mitään monimutkaista vikaa. Korjaamisen piti olla nopea rutiinitoimenpide.

Niinpä edelleen mennään kännykkäkameralla. Se ei Lumia kasisatasessa ole kovin kummoinen. Siis pahoittelut kuvien heikosta laadusta..

Nautin kovasti pyykkien kuivattamisesta ulkonaruilla. Sain viimein ommeltua siihen tarkoitukseen oikeanlaisen pyykkipoikapussin. Sellaisen, jonka saa hyvin kaulan yli olalle ja asettumaan oikeaan kohtaan, sopivalle korkeudelle. Joka ei ole liian syvä ja jossa on tarpeeksi leveä suuaukko, niin että pyykkipoikaa hamuava käsi osuu kohteeseen ilman erityistä sihtaamista.

Nyt on pyykkien ripustaminen paljon helpompaa!

Ilmat ovat edelleen olleet suotuisat pyykkien ulkokuivatusta ajatellen, vaikka mennään jo lokakuussa

Olen viime päivinä taas jatkanut kesäkukkien huoltamista talvisäilytystä varten. Kukkivia pelakuita ei kyllä millään raaskisi viedä varastoon, mutta eivät ne kaikki oikein sisällekään mahdu.

Helsingin Punavuoressa olevassa ravintola Kynsilaukassa saa maailman parhaita marinoituja valkosipulinkynsiä. Olen muutamankin kerran yrittänyt tehdä itse samanlaisia. Jotain tuntuu mausta kuitenkin aina puuttuvan.

Kun mies toi työmatkaltaan tuliaiseksi tuoreen valkosipuliletin, päätin taas kerran yrittää.

Laitoin marinadiin tällä kertaa vettä, valkoviinietikkaa, valkoviiniä, konjakkia, oliiviöljyä, hunajaa, sokeria, suolaa, rose- ja viherpippuria, tuoretta timjamia ja rosmariiniä, musta- ja valkopippuria sekä muutaman laakerinlehden. Marinadi maistui lupaavalta. Nyt pitäisi vielä malttaa riittävän kauan ja antaa valkosipulinkynsien marinoitua vähintään viikon mutta mieluummin kahden ajan.

Jos lopputulos onnistuu, kirjoitan tänne tarkemman ohjeen. 

Aurinkoa syksyyn!