Leipää

Tehdessäni kevätsiivousta keittiön kaappeihin löysin useita jauhopusseja, joiden parasta ennen-päivämäärä oli lähiaikoina umpeutumassa. Ja kun kelpo jauhoja ei tietenkään saa päästää vanhentumaan, päätin leipoa leipää.

Olen kyllä tehnyt monenlaistakin ruisleipää, lähinnä vuo'issa, mutta en koskaan perusreikäleipää. Olen olettanut, että se on monimutkaista ja vaikeaa, ja että tarvitaan ikivanha tiinu ja siinä hartaasti säilytetty ja huolellisesti varjeltu, sukupolvelta toiselle kulkenut juuri. Niinpä hieman yllätyin, kun ruisjauhopussin kyljessä oli helpon näköinen ruisleivän ohje jossa juuri tehtiin samalla kun leivottiin. Kokeilin ohjetta ja leivästä tuli todella hyvää, aidon rukiisen makuista ja rapeareunaista. Siispä jakoon se ohje!

Ihan ensimmäiseksi alustin sämpylätaikinan ja jätin sen kohoamaan.

Sitten tein ruisleivän juuren. Jauhopussin ohje, jonka tähän laitan, on puolelle nestelitralle, mutta itse tein taikinan kuusinkertaisena, eli kolmeen nestelitraan.

Taikinan juuri:

5 dl kädenlämpöistä vettä
4 dl ruisjauhoja
30 g hiivaa

Sekoitin aineet ja jätin juuren tekeytymään puoleksitoista tunniksi.

 Juuren muhimista odotellessa ehti hyvin leipoa sata pötkösämpylää

Kun sämpylät ja juuri olivat valmiit, alustin ruisleipätaikinaan vähitellen mukaan vielä:

2 tl suolaa
1 rkl siirappia (tai sokeria)
3 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja

Sitten tein taikinasta pyöreitä paloja, taputtelin ne litteiksi, painoin juomalasilla reiän keskelle, pistelin sekä jaoin jokaisen leivän kuuteen palaan kevyellä nuolijan painalluksella.

Kohotin leivät liinan alla ja paistoin 240 asteessa noin puoli tuntia. Ensi kerralla paistan vielä vähän pitempään, niin saan leipään vieläkin paksumman, maukkaan ratureunan. Mutta varsin hyvä se on nytkin!

Ruisleivän päälle vielä pala silliä ja punasipulin rengas, niin se on siinä!

Sivutuotteena syntyi kasa ihania "pompannappeja"

Kevätsää on täällä ollut kuin morsian, aurinkoisia lämpöisiä päiviä ja huikeita iltaruskoja

Loppuun vielä sinisistä sinisin ja vaaleanpunaisin hetki etupihalla, kännykkäkameralla ikuistettuna

Jos teillä ei ole lauantaina muuta tekemistä niin tehkääpä helppoa ja HYVÄÄ ruisleipää! Kaikki aineksetkin melko varmasti löytyvät kaapista ..

Mukavaa viikonloppua!

Kevään ihmeellinen valo

 

Takatalvi jäi onneksi lyhyeksi ja kevät on täällä taas, täydessä loistossaan. 

Auringonvalo tulvii ikkunoista niin että sisälläkin häikäisee.

 

Tänä viikonloppuna aamukahvit on voinut nauttia parvekkeella 

ja tehdä samalla puutarhasuunnitelmia

 

 

Nyt kun puut ovat vielä lehdettömiä, myös iltaruskot tulevat ilta illan perään upeasti sisälle, värjäten koko talon hehkuvan vaaleanpunaiseksi. Välillä kevään pastellinvärinen valo luo vähän ennen auringonlaskua niin epätodellisen tunnelman, että kaikki tuntuu hetkeksi pysähtyvän.

On ihan lähellä se yksi vuoden suloisimmista ajoista, kun rastaat virittävät iltaöisin huumaavan huilukonserttinsa..

Tunnelmallista viikonloppua!

Noin kahdeksan tuntia myöhemmin

Ei pitäisi vähätellä sääennusteita

Elonmerkkejä

Maaliskuu on ollut tänä vuonna ennätyslämmin ja luonto on herännyt humisten kevääseen. Influenssa on talttunut ja tilalle tullut nopeasti nouseva puutarhakuume. Viime päivinä on ollut pakko mennä pihalle ja olla siellä hämärän tuloon saakka.  

Hapertuneita jäitä lukuun ottamatta lunta ei ole enää missään

Hedelmätarha, joka on suunnitteilla perustaa tulevana kesänä, pohdituttaa tällä hetkellä eniten. Mitä hedelmäpuita nykyisten lisäksi ja mitä marjapensaita? Ja ennen muuta, mitä lajikkeita? Millaisiin asetelmiin?

Olen jo vuosia hiljaa unelmoinut kasvihuoneesta, mutta nyt se kuume tuntuu roihahtaneen täyteen liekkiin. Siellä voisi kasvattaa pulskat, makeat tomaatit, kurkut, etelämaan viinirypäleet, yrtit ja monet monet muut jutut. Täytyisi saada kasvihuone!

Sellainenkin tuli mieleen, että olisipa mukava, jos olisi kasvihuone ja sen yhteydessä pieni kanala. Voisi kesällä noutaa omilta tiluksilta sekä aamupalatomaatit että kananmunat. Liihotella vain kesämekon helmat hulmuten läpi aamukasteisten, kukkasten reunustamien kujanteiden, munakori käsipuolessa.. Tai itse asiassa voisi kattaa koko aamupalan kasvihuoneen lämpöön, heräävän kesäluonnon keskelle. Siemailla kahvia ja haukata makoista tomaattileipää, lintujen liverrellessä ja kanojen kotkotellessa ympärillä. 

Selostaessani ideaa miehelle ja päästessäni kanoihin, hän alkoi epäillä, että tämän kuumeen on ikään kuin jälkitautinaan synnyttänyt sairastamisen aiheuttama joutilas makoilu ja pidäkkeetön, ympärivuorokautinen mielikuvituksen rönsyily. Hän uskoi maanantaina koittavan töihinpaluuni nopeasti normalisoivan tilanteen. 

Kaiken varalta hän kuitenkin useampaankin kertaan painotti, ettei ole halukas ryhtymään kanafarmariksi, ei missään tapauksessa. Mies ei aikoisi viettää kesäänsä kotiin sidottuna, munia oljista etsiskellen. Eikä niitä edes tarvitsisi sellaista määrää, yksi muna viikossa on suositus. Ja sekin on kuulemma liikaa, jos kolesteroli on vähänkin koholla. Hänen mielestään kanoissa ei olisi kerrassaan mitään järkeä.

Niinpä säästin myöhempään ajankohtaan sen, että haaveilen palavasti myös vähintään kolmesta lampaasta, jotka voisivat hyvin laiduntaa kesäisin puolen hehtaarin pihallamme, vaikka kaupungissa ollaankin. Niille voisi tehdä soman aitauksen perinteisellä vinoriukumallilla. Ajatelkaa, mikä näky se olisi tuolla rantapuistikossa ja mikä rauhoittava, maaseutumainen ääniympäristö!

Ja onhan niitä muitakin: tulevaan hedelmätarhurin kesämajaan voisi tehdä ruohokaton ja laittaa sen päälle vuohen. Näkyisi kivasti kuistille. Vuohi voisi kyllä olla narussa kakkospenkereelläkin, jos ruohokatto olisi liian vaikea. Siitä voisi lypsää vuohenmaitoa ja kokeilla tehdä kotijuustoa. Myös ankat tai hanhet sopisivat pihapiiriimme, sympaattisesta kesäpossusta nyt puhumattakaan! 

Voi tietysti olla, että idea pientilalliseksi ryhtymisestä vielä odottaa konkretoisoitumistaan. Oli kuitenkin erittäin merkillepantavaa, että mies ei lainkaan tyrmännyt ajatusta kasvihuoneesta.

Ajatelkaa, viime vuonna näihin aikoihin näytti tältä

Ja nyt maasta nousee jo kukkasia

Pyykkejä kuivatellaan ulkonaruilla ja mårbackan pelakuut siirtyivät varastosta talvehtimasta sisälle

Työ jatkuu - ellei viikonlopuksi ennustettu takatalvi sitten palauta pahasti maan pinnalle..

Onnellisia keväthaaveita!