Elonmerkkejä

Maaliskuu on ollut tänä vuonna ennätyslämmin ja luonto on herännyt humisten kevääseen. Influenssa on talttunut ja tilalle tullut nopeasti nouseva puutarhakuume. Viime päivinä on ollut pakko mennä pihalle ja olla siellä hämärän tuloon saakka.  

Hapertuneita jäitä lukuun ottamatta lunta ei ole enää missään

Hedelmätarha, joka on suunnitteilla perustaa tulevana kesänä, pohdituttaa tällä hetkellä eniten. Mitä hedelmäpuita nykyisten lisäksi ja mitä marjapensaita? Ja ennen muuta, mitä lajikkeita? Millaisiin asetelmiin?

Olen jo vuosia hiljaa unelmoinut kasvihuoneesta, mutta nyt se kuume tuntuu roihahtaneen täyteen liekkiin. Siellä voisi kasvattaa pulskat, makeat tomaatit, kurkut, etelämaan viinirypäleet, yrtit ja monet monet muut jutut. Täytyisi saada kasvihuone!

Sellainenkin tuli mieleen, että olisipa mukava, jos olisi kasvihuone ja sen yhteydessä pieni kanala. Voisi kesällä noutaa omilta tiluksilta sekä aamupalatomaatit että kananmunat. Liihotella vain kesämekon helmat hulmuten läpi aamukasteisten, kukkasten reunustamien kujanteiden, munakori käsipuolessa.. Tai itse asiassa voisi kattaa koko aamupalan kasvihuoneen lämpöön, heräävän kesäluonnon keskelle. Siemailla kahvia ja haukata makoista tomaattileipää, lintujen liverrellessä ja kanojen kotkotellessa ympärillä. 

Selostaessani ideaa miehelle ja päästessäni kanoihin, hän alkoi epäillä, että tämän kuumeen on ikään kuin jälkitautinaan synnyttänyt sairastamisen aiheuttama joutilas makoilu ja pidäkkeetön, ympärivuorokautinen mielikuvituksen rönsyily. Hän uskoi maanantaina koittavan töihinpaluuni nopeasti normalisoivan tilanteen. 

Kaiken varalta hän kuitenkin useampaankin kertaan painotti, ettei ole halukas ryhtymään kanafarmariksi, ei missään tapauksessa. Mies ei aikoisi viettää kesäänsä kotiin sidottuna, munia oljista etsiskellen. Eikä niitä edes tarvitsisi sellaista määrää, yksi muna viikossa on suositus. Ja sekin on kuulemma liikaa, jos kolesteroli on vähänkin koholla. Hänen mielestään kanoissa ei olisi kerrassaan mitään järkeä.

Niinpä säästin myöhempään ajankohtaan sen, että haaveilen palavasti myös vähintään kolmesta lampaasta, jotka voisivat hyvin laiduntaa kesäisin puolen hehtaarin pihallamme, vaikka kaupungissa ollaankin. Niille voisi tehdä soman aitauksen perinteisellä vinoriukumallilla. Ajatelkaa, mikä näky se olisi tuolla rantapuistikossa ja mikä rauhoittava, maaseutumainen ääniympäristö!

Ja onhan niitä muitakin: tulevaan hedelmätarhurin kesämajaan voisi tehdä ruohokaton ja laittaa sen päälle vuohen. Näkyisi kivasti kuistille. Vuohi voisi kyllä olla narussa kakkospenkereelläkin, jos ruohokatto olisi liian vaikea. Siitä voisi lypsää vuohenmaitoa ja kokeilla tehdä kotijuustoa. Myös ankat tai hanhet sopisivat pihapiiriimme, sympaattisesta kesäpossusta nyt puhumattakaan! 

Voi tietysti olla, että idea pientilalliseksi ryhtymisestä vielä odottaa konkretoisoitumistaan. Oli kuitenkin erittäin merkillepantavaa, että mies ei lainkaan tyrmännyt ajatusta kasvihuoneesta.

Ajatelkaa, viime vuonna näihin aikoihin näytti tältä

Ja nyt maasta nousee jo kukkasia

Pyykkejä kuivatellaan ulkonaruilla ja mårbackan pelakuut siirtyivät varastosta talvehtimasta sisälle

Työ jatkuu - ellei viikonlopuksi ennustettu takatalvi sitten palauta pahasti maan pinnalle..

Onnellisia keväthaaveita!