Lomalla

Juhlat ovat ohitse ja talo on hiljentynyt. Nuoriso kulkee kulkujaan, eikä koko porukkaa ole läheskään joka päivä saatu koottua yhteisen ruokapöydän äärelle. Välillä iltaisin äänet lisääntyvät, kun talon pohjakerros täyttyy kavereista. 

Loma on alkanut, mutta miehen töiden takia ei vielä päästä mökille kuin piipahtamaan. Tässä ehtii pitkästä aikaa miettiä, mitähän olisi kiva tehdä. 

Ruuat kiinnostavat aina. Yksi rakkaimmista kavereistani siinä lajissa on ikivanha ranskalainen keittokirja. Suurin osa kirjan ohjeista on hieman monimutkaisia, joten siihen tulee tartuttua lähinnä lomalla tai viikonloppuisin. Mutta kun ohjeita huolellisesti noudattaa, lopputulos on aina taattu.

Hyvä esimerkki on ratatouille. Tuttu ruoka, johon törmää usein esimerkiksi lounasravintoloissa. Pidän kyllä yleensä sen kaikista versioista, mutta ransakalaisen keittokirjan ohje nostaa ratatouillen  uudelle levelille. Salaisuus lienee siinä, että kaikki kasvikset ruskistetaan oliiviöljyssä ennen pataan laittamista. Itse poikkean ohjeesta vain sen verran, että kuullotan sipulin ja valkosipulin oliiviöljyn sijasta voissa. Niin, ja tällä kertaa lisäsin joukkoon vielä yhden kukkakaalin kun sellainen sattui olemaan sopivasti jääkaapissa.

Ratatouillea valmistettaessa ympäristöön leviää myös taivaallinen tuoksu! Ja se on minusta kauniin kattauksen ohella erittäin tärkeä ruokailun lisäelementti.

Laiturin kaide saatiin valmiiksi

Säät muuttuivat loman alkaessa niin koleiksi ja sateisiksikin, ettei pihalla ole voinut liiemmin oleskella. Potager on kai kuitenkin olosuhteista tykännyt, kaikki kasvu on kovassa vauhdissa.

Mansikoiden pitäisi nyt toisena vuotenaan antaa jo lähes täysi sato ja siltä se näyttääkin. Pensaat ovat raakileita tulvillaan. Aiomme jopa ryhdistäytyä asentamaan mansikkamaalle rastasverkot, jotta marjat eivät päätyisi parempiin suihin.

Itse esikasvatettujen tomaattien kasvuunlähtö on ollut hidasta. Teimme kasvua vauhdittaaksemme niille ja paprikalle sekä kasvihuonekurkulle pienen muovihuoneen. Toivottavasti saadaan nyt myös satoa.

Potagerin vehmas vadelmaseinusta on myös täynnä raakileita

Viime vuonna saimme paljon avomaankurkkuja, jotka tekivät hyvin kauppansa maustekurkkuina. Kehitimme nyt kurkkujen viljelyä rakentamalla niille betonirautaruudukosta telineen. Tarkoitus on ohjata köynnöstä niin, että lehdet levittäytyisivät rautaruudukon päälle ja myöhemmin kehittyvät kurkut roikkuisivat sen alapuolella siisteinä ja helposti poimittavina.

Myös sokerimaissi pääsi nauttimaan muovitunnelin lämmöstä. Nämä muovirakennelmathan eivät varsinaisesti potageria kaunista, mutta taitavat olla välttämättömiä joidenkin lajien kanssa, mikäli satoa halutaan. 

Sato on kyllä toisaalta vähän sivuseikka tässä lajissa. Mitkä tahansa vihannekset saadaan varmasti paljon kätevämmin ja edullisemmin ja ennen kaikkea varmemmin lähikaupasta. Pointti onkin vahvasti prosessissa, mikä on lopputulosta selvästi merkittävämpi. Kasvun ihmettä on vaan niin kiva seurata!

Lopuksi,  mökistämme  on juttu uudessa Avotakassa. Vilkaiskaapa, jos mökkiasiat kiinnostavat!

Onnellista alkukesän viikkoa - Juhannusta kohti!

Iloista juhlahumua

Meillä juhlittiin lauantaina pojan lakkiaisia. Sen ansiosta pääsin kiinnostuneena seuraamaan tyttären ideoiman ns. nakukakun (naked cake) valmistumista. Nimi tulee siitä, ettei kakkua päällystetä kermavaahdolla vaan annetaan pohjien ja täytteiden näkyä.

Kakkupohjatkaan eivät olleet perinteisiä sokerikakkupohjia, vaan ne valmistettiin itsenäisiksi tuhdeiksi kakuiksi rasvan ja runsaiden mausteiden kera. Esimerkiksi mustikka-sitruunakakun pohjataikinaan sekoitettiin mustikoita. 

Suklaa-mansikkamoussekakun pohjissa taas oli mm. sulatettua tummaa suklaata

Ohjeen mukaan toimien näitä kakkuja ei lainkaan kostutettu. Mustikkakakun kohdalla tosin poikettiin hiukan reseptistä ja tehtiin täytteestä vähän kevyempää. Rasvaisten ja tuhtien pohjien väliin ei nimittäin tehnyt mieli laittaa voikreemityyppistä täytettä. Sen sijasta käytettiin raikkaammalta vaihtoehdolta tuntunutta  sitruunarahkaa. Se taisi kuitenkin olla virhe, sillä mustikkakakusta tuli vähän kuivaa. 

Lusikkaleivät, lempipiskettini, kuuluvat meillä juhlapöydän tarjoomuksiin aina, kun niitä ehtii ja  jaksaa tehdä. Tällä kertaa oli sisko kaverina kaikissa juhlavalmisteluissa joten tuo hieman aikaa vievä näpertelykin saatiin hoidettua iloisesti ja puolella vaivalla. 

Tytär rakastaa amerikkalaisia leivonnaisia. Niinpä hänen jo juhlapöytiimme vakiintuneita bravuurejaan ovat mm. salt caramel-kuppikakut ja amerikkalainen juustokakku sekä lisäksi nyt myös ylioppilaslakkipopsit, eli leivostikkarit.

Mieltä liikuttaa edelleen juhlan herkkä ja lämpöinen tunnelma. Muistona suuri maljakollinen pitkiä yo-ruusuja, rakkailta ystäviltä ja sukulaisilta, jotka halusivat jakaa kanssamme tuon onnellisen päivän.

Ymmärtänevätköhän kaikki juhlavieraat itsekään, kuinka suuri ja kannustava merkitys jokaisella juhliin saapuvalla ja juhlailoa jakavalla on urakkansa päätökseen saaneelle nuorelle! Sydämelliset kiitokset vielä kaikille vieraillemme!

Tästä on mahtavaa aloittaa loman viettäminen. 

Pientä toivomisen varaa on vain säissä - toivotaan vähän  kesäisempiä ilmoja meille kaikille!