Juhlat ovat ohitse ja talo on hiljentynyt. Nuoriso kulkee kulkujaan, eikä koko porukkaa ole läheskään joka päivä saatu koottua yhteisen ruokapöydän äärelle. Välillä iltaisin äänet lisääntyvät, kun talon pohjakerros täyttyy kavereista.
Loma on alkanut, mutta miehen töiden takia ei vielä päästä mökille kuin piipahtamaan. Tässä ehtii pitkästä aikaa miettiä, mitähän olisi kiva tehdä.
Ruuat kiinnostavat aina. Yksi rakkaimmista kavereistani siinä lajissa on ikivanha ranskalainen keittokirja. Suurin osa kirjan ohjeista on hieman monimutkaisia, joten siihen tulee tartuttua lähinnä lomalla tai viikonloppuisin. Mutta kun ohjeita huolellisesti noudattaa, lopputulos on aina taattu.
Hyvä esimerkki on ratatouille. Tuttu ruoka, johon törmää usein esimerkiksi lounasravintoloissa. Pidän kyllä yleensä sen kaikista versioista, mutta ransakalaisen keittokirjan ohje nostaa ratatouillen uudelle levelille. Salaisuus lienee siinä, että kaikki kasvikset ruskistetaan oliiviöljyssä ennen pataan laittamista. Itse poikkean ohjeesta vain sen verran, että kuullotan sipulin ja valkosipulin oliiviöljyn sijasta voissa. Niin, ja tällä kertaa lisäsin joukkoon vielä yhden kukkakaalin kun sellainen sattui olemaan sopivasti jääkaapissa.
Ratatouillea valmistettaessa ympäristöön leviää myös taivaallinen tuoksu! Ja se on minusta kauniin kattauksen ohella erittäin tärkeä ruokailun lisäelementti.
Laiturin kaide saatiin valmiiksi
Säät muuttuivat loman alkaessa niin koleiksi ja sateisiksikin, ettei pihalla ole voinut liiemmin oleskella. Potager on kai kuitenkin olosuhteista tykännyt, kaikki kasvu on kovassa vauhdissa.
Mansikoiden pitäisi nyt toisena vuotenaan antaa jo lähes täysi sato ja siltä se näyttääkin. Pensaat ovat raakileita tulvillaan. Aiomme jopa ryhdistäytyä asentamaan mansikkamaalle rastasverkot, jotta marjat eivät päätyisi parempiin suihin.
Potagerin vehmas vadelmaseinusta on myös täynnä raakileita
Viime vuonna saimme paljon avomaankurkkuja, jotka tekivät hyvin kauppansa maustekurkkuina. Kehitimme nyt kurkkujen viljelyä rakentamalla niille betonirautaruudukosta telineen. Tarkoitus on ohjata köynnöstä niin, että lehdet levittäytyisivät rautaruudukon päälle ja myöhemmin kehittyvät kurkut roikkuisivat sen alapuolella siisteinä ja helposti poimittavina.
Myös sokerimaissi pääsi nauttimaan muovitunnelin lämmöstä. Nämä muovirakennelmathan eivät varsinaisesti potageria kaunista, mutta taitavat olla välttämättömiä joidenkin lajien kanssa, mikäli satoa halutaan.
Sato on kyllä toisaalta vähän sivuseikka tässä lajissa. Mitkä tahansa vihannekset saadaan varmasti paljon kätevämmin ja edullisemmin ja ennen kaikkea varmemmin lähikaupasta. Pointti onkin vahvasti prosessissa, mikä on lopputulosta selvästi merkittävämpi. Kasvun ihmettä on vaan niin kiva seurata!
Onnellista alkukesän viikkoa - Juhannusta kohti!