Kevät ei tiedä koronasta

Täältä meiltä ei nyt pääse pois, kun Uudenmaan maakunta on eristetty muusta Suomesta. Ei oltaisi kyllä oltu minnekään lähdössäkään. Jo useampi viikko on vierähtänyt tiiviisti kotona. 

Maa on poikkeustilassa mutta luonto ei tiedä siitä mitään. Kevät on kovaa vauhtia puhkeamassa täyteen kukoistukseensa. Eikä ihmekään, onhan pian huhtikuu.

Tämä kevät ei kuitenkaan totuttuun tapaan ole humahtanut sydämeen ja huumannut päätä, edes puutarhakuume ei ole nyt noussut. 

Tämä on erilainen kevät.

Alppiruusupensaat notkuvat pulleita nuppuja. Kun nuput parin kuukauden kuluttua aukeavat, alkaa vuoden näyttävin kukkaloisto. Monien ennusteiden mukaan koronaepidemia saavuttaa huippunsa samoihin aikoihin. 

Näissä oloissa olemme ensimmäistä kertaa koskaan tilanneet ravintoloista valmisruokaa. Se on nyt ihan kivaa vaihtelua ja samalla tulee tuettua hankalaan tilanteeseen joutuneita ravintolayrittäjiä. 

Pöytä ja nälkäiset ihmiset odottavat ruokalähettiä

Hyvää kotiviikonloppua, pidetään huolta itsestämme ja rakkaistamme!

Elämä muutoksessa

Kun nuorimmaisemmekin on jo täysi-ikäinen, elämme selvästi muutosvaihetta. Elämä ei ole enää niin kotikeskeistä. Täytyy oikein muistella, milloin meillä esimerkiksi leivottiin viimeksi makeita leivonnaisia. Varmaankin jouluna.

Myös miehen ja minun harrastukset vievät nykyisin yhä useammin ulos talosta. Erityisesti meitä on alkanut kiinnostaa matkailu sen jälkeen kun tajusimme, että perhevelvollisuudet ovat toden teolla helpottaneet ja meistä on tullut jälleen vapaita ja villejä! Tähän liittyy myös esimerkiksi uusien kielten opiskelut.

Tulee monesti mieleen, että ainekset kotiblogin pitämiseen ovat käyneet aika vähiin. Kun ei täällä kotona oikein mitään tapahdu. Te blogini lukijat olette varmaankin enemmän koti-ihmisiä kuin minä nykyisin.

Teitä muuten poikkeaa tässä blogissa 1000 - 1500 viikossa. 4000 - 6000 kuukaudessa. Se on minusta hämmästyttävän paljon! Onhan tämä kuitenkin melko arkirealistinen blogi.

Sellaiseksi sen tosin tarkoitinkin, jo alussa. Vanhassa talossa elelevän ison perheen elämää, realistisesti. Tästä syystä tämän blogin kuvia ei juuri stailata - ellei irtosukkien ja koiran purulelujen lattialta keräilyä, tai enimpien tiskien rajaamista kuvan ulkopuolelle kutsuta stailaamiseksi.

Mutta muuten tarkoituskin on ollut välittää mahdollisimman aitoja tunnelmia. Normaalielämässä, varsinkaan isossa perheessä, niistä ei aina synny viimeisen päälle tyylikkäitä kuvia.

Eikä talo tule koskaan valmiiksi, niin kuin ei elämäkään. Nyt sen jo ymmärtää.

Toisaalta, vaikka elämänpiiri laajenee, on kotikin tietysti edelleen tärkeä. Kun nuorisomme rakentaa jo kovaa vauhtia omaa elämäänsä, mielessä on yhä useammin alkanut muhia ajatus jonkinlaisesta pienestä remontista, jolla kotiamme päivitettäisiin tulevaan uuteen  elämänvaiheeseen paremmin sopivaksi. Ja onhan tässä muutenkin jo asuttu sen verran kauan, että pintaremontti alkaa olla ajankohtainen.

Kevätkuukausina meillä on lähes aina tuoreita kukkia maljakossa. Mies ei unohda tulppaaniaikaa. Nämä uusimmat ilmestyivät pöydälle Naistenpäivänä.

Talvi ei vielä ole ottanut väistyäkseen vaikka välillä on näyttänyt jo kovasti keväiseltä. Ollaan taas saatu ihan upouutta luntakin. Siitä ei näin maaliskuun puolessa välissä jaksa enää oikein innostua.

Leppoisaa sunnuntaita!

Tyttären luona kylässä

Niiden muutaman vuoden aikana, joina olen taltioinut perheemme elämänmenoa blogiin, tilanne on yllättävän paljon muuttunut. Kun aloitin, ympärillä oli taukoamaton lapsiperhehulina. Arkista huoltamista oli paljon ja omia rauhallisia hetkiä sai odottaa. Tärkeämmät puhelutkin piti mennä hoitamaan jonnekin sivummalle.

Näinä blogivuosina lapsista on pikkuhiljaa tullut pitkänhuiskeata nuorisoa ja kotona on nykyisin useinkin hiljaista. Sehän on tietysti ihan luonnollista ja toivottavaa, että elämä menee eteenpäin ja lapset varttuvat. Niin sen kuuluukin mennä - mutta on se myös vähän haikeata.

Hyviäkin puolia on. Ikuiselta tuntunut huoltaminen on huomattavasti vähentynyt. Omia rauhallisia hetkiä on tarjolla yllin kyllin. Ja nykyisin voi jopa mennä lapsensa luokse kylään! 

Tytär opiskelee naapurikaupungissa, parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Hän asuu ihan keskustassa, lähellä koulua ja kaikkea muutakin. Käyn silloin tällöin tyttären luona yökylässä, testaamassa jonkin hyvän ravintolan, aamulla brunssilla ja shoppailemassa. Asumme niin maaseutumaisesti, että nuo yhden yönseudun kaupunkipyrähdykset tuntuvat minusta ulkomaanmatkoilta. 

Tyttären asunto on kaunis, tilava kaksio vanhassa talossa. Opiskeluboxin kieltämättä varsin kulahtaneet pinnat kuitenkin tuntuivat häiritsevän häntä kovasti. Niinpä viime kesänä suunnittelimme yhdessä  pienen remontin, jonka hän syksyllä itse toteutti, isän ystävällisellä avustuksella. Aikaa remonttiin meni pari viikkoa.

Lattiaan tuli valkoinen lankkulaminaatti, listat vaihdettiin ja kaikki pinnat maalattiin. Kylpyhuoneen ilme freesattiin saumamaalilla. Isä rakensi keittiön päälle vielä parven, jota vanhan talon hulppea huonekorkeus suorastaan huusi.

Keittiöön rakennettiin vankasta kuusivanerista yksinkertainen saareke, jonka sisään saatiin nätisti piilotettua pieni edestä täytettävä pyykinpesukone. Samalla syntyi paitsi kipeästi kaivattua lasku- ja työtasoa keittiöön, myös kiva pieni työskentelypiste. Se on kuulemma tyttären nykyinen lempipaikka.

Keittiön yksi seinä maalattiin liitutaulumaalilla, toimii esimerkiksi vieraskirjana

Uudet pellavalakanat <3

Tuttu unilelu lapsuusajoilta kulkee mukana

Pelkkä pintojen käsittely  aikaansai suuren muutoksen koko asunnossa! Hämmästyttävin ero vanhaan on kuitenkin kylppärissä, joka näytti aiemmin siltä, että ilmeen kohentaminen vaatisi täysimittaisen laattaremontin. Erityisesti saumat olivat pintyneet huonoon kuntoon. Tilanne näkyy alla vasemmassa kuvassa. Vaikka kylppäriä olisi kuinka  pessyt ja jynssännyt, vaikutelma oli likainen.

Koska uudelleen laatoittaminen ei lähestyvän putkiremontin takia kannattanut, pohdimme kenties ainoana järkevänä  vaihtoehtona koko kylpyhuoneen maalaamista laattamaalilla. Kunnes tajusimme, että sekä seinä- että lattiakaakelit ovat itse asiassa aivan hyväkuntoiset ja väriltään mainiot perusvalkoiset. Päätimme siis kokeilla ensin pelkkää saumamaalia jota löytyi rautakaupasta useissa väreissä, simppelin tussin näköisessä putkilossa. 

Sen vaikutus ylittikin kaikki odotukset! Kylppärin seinät ja lattia olivat hetkessä kuin uudet. Ainoa harmituksen aihe oli suihkutilan erottava pieni lattiapalkki, joka oli joskus laatoitettu muusta kylppäristä poikkeavilla, ruman ruskeankukertavilla laatoilla. Sen kanssa päädyttiin tekemään pieni laatoitustyö, kun sattui kotoa löytymään sopiva jämäerä saunan mosaiikkikaakeleita, joiden väri istahti täydellisesti kylppärin lattialaattoihin.

Saumamaali oli meille uusi tuttavuus - ja mahtava sellainen! Sillä käsitellyt saumat eivät näytä yhtään feikatuilta, vaan pelkästään puhtailta ja kauniin tiivispintaisilta. Käsittely on myös kestänyt, saumat ovat pysyneet täysin siisteinä jo puoli vuotta. Saumakynän käyttäminen  tulee kyllä jatkossa olemaan ensimmäinen toimenpide, kun kylppärin ilme kaipaa kohennusta. 

Parvelle, joka toimii käytännössä toisena makuuhuoneena,  löytyi luonteva tila keittiön päältä.

Parvelta on myös kivat näköalat alas

Hauskaa viikonloppua!

Ompeluhuone

Ompelu-/ vierashuone on viimein edennyt. Mies teki sinne perjantaina sängyn rengaiden päälle asennetusta vanerilevystä. Tarkoitus on vielä säilöä ylimääräinen vieraspatja sängyn taakse, niin että sängystä tulee ikään kuin selkänojallinen sohva. Aion ommella molempiin pellavaisen irtopäällisen.

Ompelupöydän yläpuolella on riittävästi lokeroita pikkutarvikkeiden säilyttämiseen. Kankaat jäävät viereiseen varastoon, sillä en halua ompeluhuoneeseen enempää kaappeja.

Myös villalangat on tarkoitus sijoittaa tähän huoneeseen. Ja hankkia sen ikkunanurkkaukseen vielä mukava nojatuoli neulomista varten.

Viime viikkoina on ollut kivat ulkoilusäät kun on ollut sumuista ja melko lämmintä. Eikä ole enää liukasta. Pitkien kävely- ja pyöräilylenkkien jälkeen saunan lämpö tuntuu ihanalta. Se onkin lämmennyt lähes joka ilta.

Sauna sijaitsee pohjakerroksessa, ompelu-/ ja vierashuoneen vieressä

Aika usein se menee myös niin, että miesväki menee saunaan ja minä kylpyyn kaksi kerrosta ylempänä.

Kylpyammeesta näkee järvelle

Yöpöydällä on tällä hetkellä työkaverilta lainattu  inspiroiva kirja, Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Leppoisa opas huusholliin - kaikki tarvittavat siivousniksit.. Suosittelen lämpimästi!

Tämän kevään ensimmäiset tulppaanit, ja tietysti valkoiset.

Eilen lauantaina pihalla oli vielä hiukan lunta

Tänään sitä ei ollut enää yhtään. Toivottavasti ei enää tulekaan.

Mukavaa viikkoa!