Pääsiäisyön ateria

Käytännön syistä meillä kokoonnuttiin pääsiäisyön aterialle jo illansuussa

 

Pääsiäismenumme jatkui Hesarin ruokatorstai-ohjeilla. Mies valmisti todella herkullisen vuohenjuusto-perunagratiinin

Karitsan paahtopaisti maustettiin oliivi-yrttitahnalla

Timjamikastike

Pääsiäsaterian jälkiruuaksi tytär valmisti ihanaa jogurttipannacottaa passionhedelmän kera

Minun lapsuudessani äiti piilotteli pääsiäissunnuntain vastaisena yönä suklaamunia sinne tänne itse kunkin vaatteisiin ja tavaroihin. aamulla niitä sitten hartaasti etsittiin. Jos myöhemmin, aikuisena, satuin olemaan kotipuolessa käymässä pääsiäisenaikaan, vähintään yksi muna löytyi edelleen pääsiäisunnuntain aamuna vaikkapa sukasta, tai kengästä. Äiti ei unohtanut.

Omassa perheessäni on ollut  sellainen perinne, että pääsiäiskukko munii pääsiäisyönä suklaamunia lapsille, mikäli he ovat illalla ennen nukkumaan menoaan valmistaneet kukolle hienon pesän, sellaisen, että kukon tekee mieli siihen munia. Kaikenkirjavia kukonpesiä onkin aina tähän asti löytynyt lasten huoneiden liepeiltä, ja aina on myös kukko ne löytänyt. 

Niin tänäkin pääsiäisenä, vaikka lapset alkavat vanhimmasta päästä olla jo melko isoja. Ehkäpä tämäkin perinne jatkuu niin kauan kuin on yhteisiä pääsiäisiä...

 Pääsiäisunnuntain päiväkahvilla oli kulitsan ja pashan vuoro

Sahrami antaa kulitsalle kauniin keltaisen värin

Hyvää pääsiäissunnuntaita!

Pääsiäisen viettoa

Värivalot päätyivät lopulta sisääntulokuistin pääsiäiskoristukseksi, jonne ne hyvin sopivatkin

Kiirastorstaina kuunneltiin Matteus-passiota ja tehtiin pääsiäisvalmisteluita

Ei pääsiäistä ilman pashaa. Kulitsan teen vasta  ihan viime tipassa, niin että se saadaan uuninlämpöisenä juhlapöytään.

Myös ihanat lusikkaleivät kuuluvat meidän pääsiäispöytään

Työkaverini kertoi kiinnostavia juttuja lapsuutensa pääsiäisperinteistä. Heillä maalaistalossa esimerkiksi tehtiin mämmi aina itse, ja hyvää oli. Munien pintaan värjättiin riisikuvioita. Olisipa ollut tosi hauskaa valmistaa meillekin kotitekoista mämmiä, mutta valmistaminen kestää monta päivää enkä siis enää tänä pääsiäisenä ehtinyt. Ensi vuonna sitten. 

Mutta munia kokeilin värjätä siten, että kastelin ne ensin vesihanan alla, pyörittelin sitten riisiryyneissä ja käärin lopuksi nailonsukkaan. Sen jälkeen keitin munat sipulinkuorilla värjätyssä vedessä. Sukka oli kuitenkin harmillisesti liian löyhäkudoksinen, eikä kovin moni riisinjyvänen pysynyt koko kiehutuksen aikaa munankyljessä kiinni, niin kuin pitäisi. 

Tarvittaisiin periksiantamaton puuvillakangas, joka kiedottaisiin munan ympärille vaikkapa rautalangalla, niin että riisikerros pysyisi tiukasti paikoillaan. Mutta jotain käsitystä riisikuvioinnista kuitenkin sain.

Sipulinkuorivärjäyksen lisäksi kokeilin, millainen väri tulisi punajuurenkuorivedessä. Vaikka vesi kattilassa oli voimakkaan lilanpunaista, niin munista tuli pellavanharmaita.

Pitkäperjantaina, päivää ennen varsinaista pääsiäisyön ateriaa, virittäydyimme tunnelmaan kevyen punajuuri-kasviskeiton ja karitsankarettein myötä.  Punajuurikeiton ohje löytyi Hesarin ruokatorstai-sivuilta reilu viikko sitten.

Keittoa haudutettiin kauan 

Keiton seurana keitettyä munaa ja smetanaa

Jälkiruuaksi kahvia, lusikkaleipiä ja pashaa

Iltayöstä käytiin vielä koko perheellä kuuntelemassa keskiaikaisessa kirkossa seitsemän Dietrich Buxtehuden Membra Jesu Nostri-kantaattia   

Kokeilut jatkuvat

Pääsiäismunavaihde jäi näköjään päälle. Ostin vielä ihan ohutta rautalankaa ja kehittelin snuuraamistekniikkaa. Ja kyllä se siitä kehittyi. Kun noita vielä muutaman pyörittelisi, niin alkaisivat jo muistuttaa niitä venäläismummojen näppärissä sormissaan punomia.

Samalta reissulla rautalankaostosten kanssa matkaan tarttui hempeitä käärepapereita alekorista. Ajattelin päällystää paperilla pikku laatikoita, joita meille on erinäisistä yhteyksistä kertynyt. Myyjä suositteli laatikoiden päällystämiseen erityistä liimalakkaa, jota siveltäisiin useita kerroksia ensin laatikon pintaan ja sitten vielä paperin pintaan. Ostin yhden pullon kokeiltavaksi.

Mutta koska liimalakka oli aika kallista, melkein 13 euroa 250 ml, ja koska sitä kuluu tähän tekniikkaan melko paljon, ajattelin ensin kokeilla tavallista tapettiliisteriä. Tiedän entuudestaan, että sekin synnyttää kivan pinnan, kun sitä käyttää pintakäsittelyaineena paperille.

Ja hyvin toimi vanha kunnon liisteri, niin hyvin, etteipä taida kannattaa kallista liimalakkaa tähän tarkoitukseen ostaa. Vertailun vuoksi aion vielä päällystää yhden laatikon liimalakan avulla ja katsoa, tuleeko lopputuloksesta jotenkin parempi.

Iltakokeilu

Kati heitti kommenttiboksissa kiinnostavan idean, että pääsiäismunien päälle voisi myös virkata jonkinlaisen verkon. Virkkaamisvaihtoehto alkoi kiehtoa varsinkin sen jälkeen, kun rautalanka loppui ja useita munia oli vielä jäljellä. Kokeilu osoitti, että idea toimi. 

Kiitos vaan, Kati!

Snuuraamassa

Tänä vuonna kukaan meidän lapsista ei enää virponut, eikä meillä käynyt muitakaan virpojia. Suloiset, lasten askartelemat virpomisoksat jäivät siis saamatta!

Päätin sitten itse koristella munia pajunoksiin ripustettaviksi. Ei kuitenkaan oikeita, vaan Tiimarista ostettuja vanumunia, joiden päälle ensin liisteröin silkkipaperisuikaleita.

Olen nähnyt jossain venäläiseen perinteeseen (?) liittyviä pääsiäismunien päälle punottuja metalliverkkoja. Ne ovat minusta kauniita, halusin kokeilla tehdä sellaisia. Googlettamalla sain selville, että kyse on snuuraamisesta, mutta ohjeita ei löytynyt mistään. Niinpä piti itse kehitellä ohjekin.

Kaapista löytyi ohutta rautalankaa, mutta se ei toiminut kovin hyvin koska se ei ollut riittävän taipuisaa.

Punoin langasta ensin viisiterälehtisen kukkasen.

Jatkoin rautalangan kieputtamista verkoksi samaan tapaan, kuin googlettamissani kuvissa näytettiin tehdyn. Jäljestä tuli tosin harvempaa ja rosoisempaa, syynä liian kankea rautalanka ja tottumattomat hyppyset.

Tässä ensimmäinen muna, ennen liimastrassien lisäämistä

Seuraavaan punoskuoreen aloin pujottaa pieniä helmiä

Helmiversiosta tuli kuori keltaiselle munalle

Vaikka snuuraamiseni, tai "snuuraamiseni", ovatkin huomattavasti kömpelömpiä kuin vanhojen venäläisten ortodoksimummojen punomat, lopputulos on minusta kaunis. 

Olisi kiinnostavaa perehtyä aiheeseen enemmänkin, kuvissa näkee monia eri punostyyppejä. Myös lisäkoristeita (helmet, strassit yms.) varioimalla voisi tehdä monennäköisiä kauniita pääsiäismunia. Olisi hauskaa saada aikaiseksi kokoelma hienoja snuurattuja munia, jotka pakattaisiin silkkipaperiin ja laatikkoon, ja otettaisiin sieltä esille aina pääsiäisenä. 

Pitkäperjantain kääntyessä iltaan ikkunan taakse ilmestyi upea iltarusko. Ilta kului leppoisasti Johannes-passiota kuunnellen ja työmatkalta palaavaa miestä odotellen.