Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevään valo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevään valo. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Keväisen metsän tuoksua ja rastaiden liverrystä


Juhla on ohi ja on taas palattu arkirytmiin. Vaikka kotoa ei nyt lähdetäkään minnekään, täytyy arjen ja juhlan, tai arjen ja viikonlopun välillä olla eroa.

Herään joka arkiaamu tavalliseen aikaan ja valmistaudun uuteen etätyöpäivään, kuin lähtisin normaalisti töihin. Tuntuu hyvältä, kun arki noudattaa tuttua rytmiään, poikkeusoloissakin.

Viikonloppuisin voi nukkua ehkä tunnin pidempään, mutta ei sen enempää. Sitten ripeästi ylös. En ole niitä ihmisiä, jotka rentoutuvat viikonloppuna viettämällä koko päivän yöasussa.

Pääsiäisherkuttelun jälkeen ollaan palattu myös arkiruokiin. Päivä alkaa yleensä puurolla - ellei mies satu keksimään jotain yllättävää.

Sunnuntai on poikkeus. Silloin usein kehittelemme pidempiä aamiaisia. Varsinkin mies on kunnostautunut runsaiden sunnuntaibrunssien kokkailijana.

Ja ah ihanuutta, pian niitä brunsseja pääsee taas nauttimaan potageriin!

Säät ovat hieman lämmenneet ja on ollut todella kauniita, keväisiä iltoja. Kun näihin huhtikuun iltoihin liittyy vielä mustarastaiden huumaava liverrys, ovat pitkät kävelylenkit ihan parasta antia, mitä eristyksessä voi keksiä.

 Leppoisaa sunnuntaita!


sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Vaaleanpunaista pellavaa

Meidän makuuhuone on aamuauringon puolella. Valo alkaa tulvia huoneeseen jo varhain. Tätä nykyä aamut tuntuvat tosi keväisiltä. 

Aurinkoiseen kevätaamuun on lempeätä herätä. Varsinkin, kun on sunnuntai ja sängyssä on uudet vaaleanpunaiset pellavalakanat. Eikä heti herättyään muista koronaa. 

Parvekkeella tarkenee jo juoda päiväkahvit

Ja taas käydään kohti uutta etätyöviikkoa, mukavia kotipäiviä!



lauantai 28. maaliskuuta 2020

Kevät ei tiedä koronasta

Täältä meiltä ei nyt pääse pois, kun Uudenmaan maakunta on eristetty muusta Suomesta. Ei oltaisi kyllä oltu minnekään lähdössäkään. Jo useampi viikko on vierähtänyt tiiviisti kotona. 

Maa on poikkeustilassa mutta luonto ei tiedä siitä mitään. Kevät on kovaa vauhtia puhkeamassa täyteen kukoistukseensa. Eikä ihmekään, onhan pian huhtikuu.

Tämä kevät ei kuitenkaan totuttuun tapaan ole humahtanut sydämeen ja huumannut päätä, edes puutarhakuume ei ole nyt noussut. 

Tämä on erilainen kevät.

Alppiruusupensaat notkuvat pulleita nuppuja. Kun nuput parin kuukauden kuluttua aukeavat, alkaa vuoden näyttävin kukkaloisto. Monien ennusteiden mukaan koronaepidemia saavuttaa huippunsa samoihin aikoihin. 

Näissä oloissa olemme ensimmäistä kertaa koskaan tilanneet ravintoloista valmisruokaa. Se on nyt ihan kivaa vaihtelua ja samalla tulee tuettua hankalaan tilanteeseen joutuneita ravintolayrittäjiä. 

Pöytä ja nälkäiset ihmiset odottavat ruokalähettiä


Hyvää kotiviikonloppua, pidetään huolta itsestämme ja rakkaistamme!


lauantai 21. maaliskuuta 2020

Neljän seinän sisällä

Olemme miehen kanssa siirtyneet molemmat koronan takia etätöihin. Myös nuoriso majailee nyt täysilukuisena kotona. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tätä jatkuu, mutta veikkaisin että yllättävän kauan.

Jännä tilanne, kun kukaan ei lähdekään aamuisin minnekään, eikä koko päivänä, ja näin jatkuu päivä toisensa perään. Ehkä näihin neljään seinään vielä täysin kyllästyy, mutta toistaiseksi ei tunnu siltä.

On ihanaa olla yhdessä omien rakkaiden kanssa. Kotona, rauhassa.

Yritämme myös ottaa tästä kotielämästä kaiken irti. Vaikka etätyölläkin on aikataulunsa, aamut ovat rauhallisempia kun ei tarvitse lähteä minnekään.

Mies lellii nyt arkiaamuisinkin sänkyyn tuoduilla aamupaloilla

Ei tämä tilanne tietenkään pelkästään mitään hauskaa downshiftaamista ole, korona on varsin pelottava juttu. Kaiken keväisen kauneuden keskellä sen aiheuttamaa uhkaa on vähän vaikea hahmottaa.

Ihana köpispuuro marjaversiona, yksi karanteeniviikon aamupaloista

Maailma on yhtäkkiä vähän outo ja elämä tuntuu tavallista ennakoimattomammalta. Jos taas jokin tuntuu tutulta ja kotoisalta, niin korvapuustien leipominen. 

Luin muuten lehdestä, että moni muukin vahvistaa nyt perusturvallisuuttaan leipomalla korvapuusteja.

Kevätaurinko tulvii sisään ikkunoista

On kiva tehdä yhdessä ruokaa, pitkän kaavan mukaan ja istua arkisinkin kiireettömästi koko perhe yhteisessä pöydässä. 

Tässä intialainen pinaatti-halloum-pata

Mies on hyvin aktiivinen ja aikaansaava ihminen ja hänelle tämä pakollinen korona-downshiftaus karsittuine kalentereineen ja karanteeneineen on ollut hieman haastavakin tilanne.

Kuluneen viikon aikana hän on etätyöskentelynsä lisäksi pyöräillyt varmaan sata kilometriä, opiskellut innolla italiaa ja seurannut kielenopiskelun merkeissä koronatilannetta italialaisista tiedotusvälineistä, pessyt autot sisältä ja ulkoa, harjoitellut soittamaan pianolla minun lempisarjojeni tunnusmusiikkeja ja kutsunut minua sitten niillä yläkerrasta alakertaan kahville, siivonnut  ulkovarastoja ja talon sisätiloja.

Ja viimeksi tehnyt kesämehupulloillemme vanerista kauniit ja kätevät kuljetus- ja tarjoilulaatikot.


Ei voi kuin ihailla :)

Ja onhan se kiva juuri nyt ajatella juhannusta raparperimehuineen ja britakakkuineen. Sekin on yllättävän lähellä, vaikka maailma onkin tällä hetkellä myllerryksen kourissa.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Vuodenaika vaihtuu!


Vaikka onkin viimein ollut pakkaspäiviä niin että kotijärvikin on hiukan jäätynyt, ilmanala on kuitenkin samaan aikaan alkanut nopeasti tuntua tosi keväiseltä. Eikä ihme, ollaanhan juuri tultu maaliskuuhun joka on jo täysi kevätkuukausi. 

Täällä jo päivät hämärtyvät pastelliväreissä ja rastaat laulavat iltaisin. 

Kuten jo aiemmmin taisin kertoa, meillä on uitu koko talven ajan. Tähän asti sen on voinut tehdä sulissa vesissä, talvi on ollut niin erikoisen leuto. 

Nyt on kuitenkin ollut sen verran myös pakkasta, että mies joutui hakkaamaan avannon ohkaiseen jäähän perjantaisaunan pulahduksia varten.

Pellavavohvelipyyhkeen tunnetta saunaiholla ei voita mitään!

On ne vaan nämä viikonlopun pitkät illat ja kiireettömät aamut aina yhtä suloisia hektisen arjen keskellä!


Leppoisaa maaliskuun sunnuntaita!