Ihanaa olla kotona

Nyt kun ensimmäiset yöpakkaset on koettu, olemme alkaneet kerätä puutarhasta loputkin sadot talteen. Talon seinustan Zilga-viiniköynnöksen tyhjentäminen on poikinut ämpäritolkulla rypäleitä.

Niitä on syötykin useiden viikkojen ajan ihan sellaisenaan, mutta rypälesato on nykyisin niin valtava, että melkoinen marjavuori jää joka syksy odottamaan myös jatkokäsittelyä.

Olemme vuosien varrella paljonkin miettineet, mitä kaikkea niistä voisi valmistaa, mutta lopulta aina päädymme ensimmäisten yöpakkasten havahduttamana työntämään rypäleet mehumaijaan. Niin kävi tänäkin syksynä.

Saatiin kymmeniä litroja vahvanmakuista rypälemehutiivistettä, jonka laimennussuhde on noin 1:3.  Emme tässä vaiheessa lisänneet mehuun lainkaan sokeria. Kuumensimme myös valmiit mehupullot, eli pästoroimme ne. Nyt mehujen pitäisi säilyä jääkaappilämpötilassa.

Pepi-päärynän ensimmäinen sato

Syksy on kaunis vuodenaika ja paranee vaan edetessään. Marraskuu on oma lempikuukauteni. 

On vaan niin tunnelmallista ja ihanaa, kun maailma käärityy siihen marraskuun pehmeän harmaaseen villahuopaan ja ajan kulkukin tuntuu hidastuvan. Voi rauhassa kääntyä sisäänpäin ja elellä vaan hiljakseen päivästä toiseen. Kun ei saa oikein mitään aikaiseksi, tuntee olevansa sopusoinnussa  ympäröivän luonnon kanssa.

Loppusyksyn hämärinä kuukausina on erityisen ihanaa olla kotona! Perjantaita oikein odottaa.

Olemme aina pyrkineet pitämään perjantai-illat perheen omana aikana, mahdollisuuksien mukaan vapaana muista menoista. Nykyisin huomaamme yhä useammin olevamme miehen kanssa viikonloppuisinkin kahdestaan.  

Eikä se haittaa yhtään! Takana on paljon hektisiä ja työteliäitä vuosia, kun on kasvatettu neljä lasta aikuisuuden kynnykselle. Siksi lisääntyneestä vapaa-ajasta ei osaa olla ollenkaan huolissaan. Päinvastoin. Tuntuu taivaalliselta kun riittää, että kaksi aikuista huolehtii lähinnä vain itsestään. Ja tietysti vähän toisistaankin, mutta sitäkin kutsutaan lellimiseksi. 

Tämä lelliminen lähti siitä, kun aloimme miehen kanssa miettiä, miten lyhyisiin mökkilomiin voisi saada samaa hohtoa kuin matkailussa parhaimmillaan. Saaristo ja mökkiympäristö kun tarjoaa lomalle jo huikean kauniit puitteet. 

Lomamatkoiltahan odottaa paikkaan ja ympäristöön liittyvien elämysten lisäksi mielellään myös pientä ylellisyyttä. Vähän perusarjesta poikkeavia ruokia, tunnelmallisia hetkiä esteettisissä puitteissa, pitkiä, ihania aamupaloja, hyvää sänkyä muhkeine peittoineen ja puhtaine (pellava-)lakanoineen, heräämistä ilman herätyskelloa, paksuja, pehmeitä pyyheliinoja ja hotellitasoisen puhdasta kylppäriä tykötarpeineen. 

Eli aktiviteettien vastapainoksi lepoa, herkuttelua, ylellistä kylpemistä ja kiireetöntä oleilua hyvässä seurassa, nautittavassa ympäristössä. 

Aloimme järjestää noita elementtejä mökkilomille. Siitä tuli pian tavoite, johon molemmat aktiivisesti pyrimme. Piti muistaa huolehtia mökkilellimisistä.

Nyt nuo arjen huvitukset ovat alkaneet siirtyä yhä enemmän kotiinkin. Miksi esimerkiksi perjantai-iltana vain nuokkua netissä, kun voi valmistella vaikka hyvän aterian kahdelle ja kattaa sen kauniisti? Ja ellei jaksa innostua ruuanlaitosta, niin voi ostaa jotain pientä hyvää ja kattaa sen nätisti pöytään. Istua kiireettä yhteisen pöydän ääreen ja jutella rauhassa. Paras mahdollinen seurakin löytyy kotoa.

Viime perjantaina mies suunnitteli ja kattoi lellipöydän. Teema oli tavanomaisen haaveilun lisäksi tulevan matkan suunnittelu. 

Kohta on taas perjantai. Tunnelmallisia syyspäiviä ja varsinkin iltoja!

Kohti pääsiäistä

Pääsiäisen aikaan kuuluvat pastellivärit tuntuvat joka vuosi yhtä ihanilta. Pääsin vihdoin ostamaan kauan haaveilemani kalpean vaaleanpunaisen pellavaisen tuplapussilakanan ja täsmälleen samaa sävyä olevat pellavakankaat, jotka ompelin pöytäliinoiksi.

Olin tyytyväinen, sillä pellavakangasvalikoimista ei kovin usein löydy juuri oikeata hennon viileänsävyistä vaaleanpunaista.

Rauhallisen suununtai-aamun kunniaksi nautittiin pitkä lelli-aamiainen sängyssä

Päivän ohjelmassa vielä äänestäminen ja illalla Matteus-passio, jonka jälkeen tavallista jännittävämmät vaalivalvojaiset.

Hyvää palmusunnuntaita!

Halvat huvit

Blogini näyttää nykyisin keskittyvän käsittelemään lähes yksinomaan syömiseen, laiskotteluun ja nukkumiseen liittyviä aihepiirejä.

Eikä siinä mitään, kyseisiin asioihin sisältyy paljon elämän pieniä nautintoja, halpoja huveja, jotka ovat kuitenkin elämyksinä vertaansa vailla.

Esimerkiksi juuri vaihdetut lakanat, mieluiten ulkona raikkaissa tuulissa kuivuneet. Onko juuri suloisempaa asiaa? Puhtaisiin lakanoihin on niin täydellisen ihanaa illalla itsensä oikaista, että marttojen suosittelema noin kahden viikon vaihtoväli ei kyllä riitä. Juuri vaihdetuista lakanoista täytyy päästä nauttimaan joka viikonloppu.

Onnea lisäisi mankeli, mutta sitä meillä ei ole, koska se ei oikein mahtuisi talossa mihinkään järkevään paikkaan. Enkä millään jaksa silittää lakanoita, joten niiden sileydestä on tingittävä. Se on vähän valitettavaa. Mankeloidut liinavaatteet kun ovat jokseenkin eri juttu kuin mankeloimattomat.

Myös valaistus ja tuoksut ovat minulle tärkeä osa ympäristöä. Tykkään erityisesti kynttilöistä. Niitä käytetään meillä päivittäin ympäri vuoden. Makuuhuoneen talolyhdyissä palavat usein iltaisin tuoksukynttilät. Tunnelmallisen valaistuksen lisäksi pieni säväys esimerkiksi vaniljan tai appelsiinin tuoksua täydentää ihanasti puhtaiden lakanoiden raikkautta. 

Puhumattakaan aamuista, jolloin makuuhuoneeseen alkaa kantautua alakerrasta juuri keitetyn kahvin tuoksu. Täydellisempää tuoksuhetkeä on vaikea kuvitella.

Tänä viikonloppuna tänne tuli kesä. Vihreys lisääntyy silmissä. 

Vuokot ovat jo jonkin aikaa olleet täydessä kukassa

Pepi-päärynän pulskat lehdenalut

Potagerin kääntäminen jäi viime syksynä odottamaan kevättä. Kevät taas on ollut niin kolea, etteivät pihahommat ole oikein kutsuneet. Nyt alkaisi viimeistään olla kääntämisen aika. 

Tänä viikonloppuna se ei kuitenkaan vielä onnistunut, sillä mies on ollut reissussa ja oma aikani on mennyt tavallista perusteellisempaan siivoamiseen sisällä. Siivoaminen on muuten myös niitä halpoja huveja (tai "huveja"), jonka jälkeen elämästä voi hetken nauttia täysillä. 

Alkoi olla jo kiire saada myös talvitamineet kesäksi säilöön, ettei joudu helteellä katselemaan untuvatakkeja ja villapipoja eteisessä. 

Kohta saadaan jo kesän ensimmäiset raparperit

Villapuseroteema on kulkenut sitkeästi mukana koko kuluneen talven. Kerroin jo aiemmin että neulon miehelle puseroa kohoneulemallilla. No sainkin sen jo kaulusta vaille valmiiksi, ennen kuin tajusin, että haluan kuitenkin käyttää vähän toisen tyyppistä lankaa; muhkeata ja hiukan pörröistä islantilaista villalankaa, joka pitää ryhtinsä kohokuvioissa ja jota on mahdollista neuleen sisäpuolelta kevyesti huovuttaa.

Ryhdyin siis uuteen projektiin. Hihat ja vatsa ovat nyt odottaneet joitakin viikkoja miehustan ja hihakavennusten aloittamista. Vähän näköjään aloittaminen kestää, sillä aion tehdä tavallista enemmän ajatustyötä vaativan kavennuksen. Sellaisen, missä hihan keskellä oleva kuvio jatkuu yhtäjaksoisena yli olkapään, aina kaula-aukon reunaan saakka. Siinä saa keskittyä laskemaan silmukoita eikä miehustan neulominen siksi onnistu kaikissa tilanteissa. Tarvitsen luultavasti myös isonsiskon puhelinneuvontaa... 

Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä se vielä ennen kesän ja (kolean) veneilykauden alkua.

Mutta tästä hieman työläämmästä aihepiiristä takaisin elämän pieniin nautintoihin. On niitä tietysti paljon muitakin, kuin alussa mainitut syöminen, laiskottelu ja nukkuminen. 

Esimerkiksi rauhallinen hetki ennen nukkumaan menoa ihoa hoitavassa, ihanasti tuoksuvassa vaahtokylvyssä

Tai esteettiset elämykset. Luonnossa liikkuminen, tuoksut, hyvä musiikki. Iltalenkki pakkasessa, yhteinen vapaa-aika rakkaan kanssa, kiireettömät keskustelut, saunominen kuutamoyönä ja meressä uiminen, arjen humoristiset tilanteet. Neulominen ja samalla hyvän kuunnelman kuunteleminen. Kahvihetki ystävän kanssa. Kiinnostava kirja tai elokuva ja aikaa niihin käytettäväksi. Kesä-aamu, syksyn synkkä ja myrskyinen yö, marraskuun pumpulinharmaa päivä. Tuoreen mullan tuoksu keväällä.

Innostavaa viikkoa!

Tyttären luona kylässä

Niiden muutaman vuoden aikana, joina olen taltioinut perheemme elämänmenoa blogiin, tilanne on yllättävän paljon muuttunut. Kun aloitin, ympärillä oli taukoamaton lapsiperhehulina. Arkista huoltamista oli paljon ja omia rauhallisia hetkiä sai odottaa. Tärkeämmät puhelutkin piti mennä hoitamaan jonnekin sivummalle.

Näinä blogivuosina lapsista on pikkuhiljaa tullut pitkänhuiskeata nuorisoa ja kotona on nykyisin useinkin hiljaista. Sehän on tietysti ihan luonnollista ja toivottavaa, että elämä menee eteenpäin ja lapset varttuvat. Niin sen kuuluukin mennä - mutta on se myös vähän haikeata.

Hyviäkin puolia on. Ikuiselta tuntunut huoltaminen on huomattavasti vähentynyt. Omia rauhallisia hetkiä on tarjolla yllin kyllin. Ja nykyisin voi jopa mennä lapsensa luokse kylään! 

Tytär opiskelee naapurikaupungissa, parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Hän asuu ihan keskustassa, lähellä koulua ja kaikkea muutakin. Käyn silloin tällöin tyttären luona yökylässä, testaamassa jonkin hyvän ravintolan, aamulla brunssilla ja shoppailemassa. Asumme niin maaseutumaisesti, että nuo yhden yönseudun kaupunkipyrähdykset tuntuvat minusta ulkomaanmatkoilta. 

Tyttären asunto on kaunis, tilava kaksio vanhassa talossa. Opiskeluboxin kieltämättä varsin kulahtaneet pinnat kuitenkin tuntuivat häiritsevän häntä kovasti. Niinpä viime kesänä suunnittelimme yhdessä  pienen remontin, jonka hän syksyllä itse toteutti, isän ystävällisellä avustuksella. Aikaa remonttiin meni pari viikkoa.

Lattiaan tuli valkoinen lankkulaminaatti, listat vaihdettiin ja kaikki pinnat maalattiin. Kylpyhuoneen ilme freesattiin saumamaalilla. Isä rakensi keittiön päälle vielä parven, jota vanhan talon hulppea huonekorkeus suorastaan huusi.

Keittiöön rakennettiin vankasta kuusivanerista yksinkertainen saareke, jonka sisään saatiin nätisti piilotettua pieni edestä täytettävä pyykinpesukone. Samalla syntyi paitsi kipeästi kaivattua lasku- ja työtasoa keittiöön, myös kiva pieni työskentelypiste. Se on kuulemma tyttären nykyinen lempipaikka.

Keittiön yksi seinä maalattiin liitutaulumaalilla, toimii esimerkiksi vieraskirjana

Uudet pellavalakanat <3

Tuttu unilelu lapsuusajoilta kulkee mukana

Pelkkä pintojen käsittely  aikaansai suuren muutoksen koko asunnossa! Hämmästyttävin ero vanhaan on kuitenkin kylppärissä, joka näytti aiemmin siltä, että ilmeen kohentaminen vaatisi täysimittaisen laattaremontin. Erityisesti saumat olivat pintyneet huonoon kuntoon. Tilanne näkyy alla vasemmassa kuvassa. Vaikka kylppäriä olisi kuinka  pessyt ja jynssännyt, vaikutelma oli likainen.

Koska uudelleen laatoittaminen ei lähestyvän putkiremontin takia kannattanut, pohdimme kenties ainoana järkevänä  vaihtoehtona koko kylpyhuoneen maalaamista laattamaalilla. Kunnes tajusimme, että sekä seinä- että lattiakaakelit ovat itse asiassa aivan hyväkuntoiset ja väriltään mainiot perusvalkoiset. Päätimme siis kokeilla ensin pelkkää saumamaalia jota löytyi rautakaupasta useissa väreissä, simppelin tussin näköisessä putkilossa. 

Sen vaikutus ylittikin kaikki odotukset! Kylppärin seinät ja lattia olivat hetkessä kuin uudet. Ainoa harmituksen aihe oli suihkutilan erottava pieni lattiapalkki, joka oli joskus laatoitettu muusta kylppäristä poikkeavilla, ruman ruskeankukertavilla laatoilla. Sen kanssa päädyttiin tekemään pieni laatoitustyö, kun sattui kotoa löytymään sopiva jämäerä saunan mosaiikkikaakeleita, joiden väri istahti täydellisesti kylppärin lattialaattoihin.

Saumamaali oli meille uusi tuttavuus - ja mahtava sellainen! Sillä käsitellyt saumat eivät näytä yhtään feikatuilta, vaan pelkästään puhtailta ja kauniin tiivispintaisilta. Käsittely on myös kestänyt, saumat ovat pysyneet täysin siisteinä jo puoli vuotta. Saumakynän käyttäminen  tulee kyllä jatkossa olemaan ensimmäinen toimenpide, kun kylppärin ilme kaipaa kohennusta. 

Parvelle, joka toimii käytännössä toisena makuuhuoneena,  löytyi luonteva tila keittiön päältä.

Parvelta on myös kivat näköalat alas

Hauskaa viikonloppua!