Suuntasimme välipäivinä mökille. Miehen kanssa kahdestaan, nuorisolla oli muita lomanviettosuunnitelmia. Talvinen saaristo oli kaunis ja hiljainen.
Myös mökillä kaikki oli ennallaan. Nyt siellä tuntui jopa hiukan jouluiselta.
Missään muualla ei saa niin makeita unia, kuin mökin kammarissa. Merituulet tehnevät ilmasta jotenkin hapekkaan ja kun yöt ovat hiljaisia ja pimeitä, ja sänkykin mitä mukavin, mökillä herää erityisen levänneenä. Yleensä vielä miehen keittämän kahvin tuoksuun. Aamut mökillä ovat elämän parhaita hetkiä!
Mökkirakennus on korkealla, avoimen kallioisella paikalla. Ikkunoista sisään porottava auringonpaiste muodostaa talviaikaan ongelman tekstiileille. Verhojen kuosit haalistuvat ja ellei verhoja ole, haalistava paahde kohdistuu muihin ikkunan lähistöllä oleviin tekstiileihin. Siksi olen leikannut suikaleet vanhasta lakanakankaasta ja asentanut ne talveksi ikkunoihin. Näin varsinaiset verhot ja muut tekstiilit säästyvät.
Illalla lämpeni savusauna. Joulukuinen tunnelma rannassa oli satumainen. Sinisenmusta yötaivas oli täpötäynnä häikäisevän kirkkaita tähtiä ja linnunrata tähtisumuineen erottui selvästi. Tähdenlentokin taas nähtiin. Ne ovat mökillä talviaikaan niin yleisiä, että mielessä kannattaa pitää valmiiksi mietittyä toivomusta. Taivaan valojen lisäksi kaukana häämötti vain vastarannan saaristolaiskylän ainoa katuvalo. Kaikkialla muualla oli pimeää.
Aina välillä hiljaisuuden rikkoi hetkeksi jonkin vesilinnun lyhyt kurlutus ja sitä seuranneet veden loiskahdukset. Muuten talvinen saaristo oli niin äänetön, että sitä täydellistä hiljaisuutta saattoi vain ihmeissään kuunnella.
Sileiden kallioiden pinnassa oleva kuura kimalteli tähtitaivaan valossa. Aivan vesirajassa oli paperinohutta jäätä.
Savusaunan löylyt olivat aromikkaat ja pehmeät. Mies kävi uimassa, minä en uskaltanut.
Onnellista Uutta Vuotta!
Ps. Teen mökkiblogini harvat postaukset jatkossa tämän kotiblogini yhteyteen. Olen tullut siihen tulokseen, että näin laiskalla postaajalla ei ole mitään järkeä olla kahta blogia!
