Kevätviikkoja pikakelauksella

Blogi on viime aikoina jäänyt lähes kokonaan unholaan. Uusi, kauan odotettu ompeluhuone on innoittanut intensiivisiin käsityöprojekteihin ja ne ovat vieneet kaiken ajan. Juurikaan muuta kuin ompelustöitä  ei kotona ole viime aikoina syntynyt.

Ja poiskin ollaan välillä oltu. Meillä on viime vuosina ollut tapana tehdä yksi matka vuodessa koko perhe yhdessä. Ne ovat olleet huippureissuja, mutta tänä keväänä aloimme pohtia, voisiko matkalla vieläkin paremmin huomioida itse kunkin henkilökohtaisia intressejä. Totesimme, että koska meitä on näin monta, se edellyttää porukan jakautumista. 

Mies ja kaksi poikaa unelmoivat laskettelusta hyvissä rinteissä, joten he suuntasivat vajaaksi viikoksi Italian alpeille. Kolmatta poikaa taas erityisesti kiinnostavat muutamat nähtävyydet Berliinissä, joka on miehenkin yksi lempikaupunki. Niinpä isä ja poika lähtevät myöhemmin keväällä kahdestaan sinne. 

  

Ja me perheemme harvalukuinen naisväki, jotka olemme aina joutuneet hillitsemään yhteisillä perhematkoilla shoppailu-, kahviloissa istuskelu- ja päämäärätöntä kaupunkivaelteluintoamme, pääsimme kerrankin suunnittelemaan matkan ihan omilla ehdoillamme. Suunta oli nopeasti selvä: New York - tietysti. Ja suunnitelma se, ettei mitään suunnitelmaa.

Ja hyvin saatiin reilu viikko kulumaan. Pidempäänkin olisimme viihtyneet. Mutta kun on hotelli keskeisellä sijainnilla, hyvät lenkkarit jalassa ja metrolippu taskussa, ehtii jo viikossa varsin paljon.   

 

Pilvien yläpuoliset pastellivärit johdattivat meidät sopivasti kotimaan pääsiäistunnelmiin. Tulimme lähes suoraan pääsiäisaterialle, jonka suunnittelu ja valmistaminen oli jäänyt kokonaan miesväen tehtäväksi.

Maskuliininen menu rakentui grillin varaan. Grillattuja, valkosipulimaustettuja perunoita ja vihanneksia, tuorejuustolla täytettyjä ja pekonilla päällystettyjä herkkusieniä, sekä meheviä karitsan grillikareita kermaisen pippurikastikkeen kera.

Jälkiruokana pashaa ja mämmiä kermamaidon kanssa

Perheen pääkokkina sitä arvostaa jokaista sellaista tilannetta, kun saa istua valmiiseen pöytään. Eikä ollut ateriassakaan valittamista!

Olen viime viikkoina ennakoinut tulevaa, ja tehnyt sisällä vähän perusteellisempaa kevätsiivousta/-inventaariota, sillä kokemuksesta tiedän, että puutarhakuumeen roihahdettua mikään mahti ei saa enää uppoutumaan sisähommiin. Ja se roihahtaa heti, kun ilmat kunnolla lämpenevät. 

Miehet, erityisesti 18-vuotias poikani, toivat laskettelureissulta tuliaisiksi runsaasti kukkasipuleita. Mikäpä ihanampaa, kuin päästä istuttelemaan gladioluksia ja daalioita esikasvatusruukkuihin.

Valkovuokot pihalla

Ja kevätkaihonkukat

Myös takapihaprojektia potagereineen on viime päivinä aloiteltu.

Näkymä kuistin ikkunasta

Nuo englantilaisen muotopuutarhan innoittamat ikivihreät pallerot ovat vuosikausia siinnelleet silmissäni. Nyt niitä viimein alkaa ilmestyä näköpiiriin. Haluaisin tähän päänäkymään myös muotoon leikattua, matalaa puksipuuaidannetta, mutta meidän ilmastoomme soveltuvat lajit ovat vielä hakusessa.

Tulevan potagerin ensimmäisten polkujen pohjatyöt on aloitettu. Polut on tarkoitus päällystää punasavitiilillä tai sen värisillä kivillä. Reunassa, pallotuijien välissä oleviin multapenkereisiin tulee mansikkapenkit.

Saunan seinustan särkynyt sydän ja tuoksuköynnöskuusama ponnistavat 

elinvoimaisina uuteen kasvukauteen

Nurmikkokin vihertyy päivä päivältä

Myös viime kesänä istutetun Pepi-päärynän pulskat silmut näyttäisivät lupaavan hyvää

Sipulikukat ovat kevään kuningattaria, narsissit avaavat ihan kohta nuppunsa 

ja pian sen jälkeen tulppaanit ja helmililjat

Pakasteeseen on kevään mittaan päätynyt muutama lähikaupan hyvä muikkutarjous. Nyt kun mies oli lähdössä kaverinsa kanssa käymään mökillä ja tarvittiin hyvää retkievästä, päätin kääräistä kaksi kalakukkoa edelliseksi yöksi uuniin hautumaan. Korvasin tällä kertaa siansilavan lohifileellä, kun sitä sattui jäämään sopivasti päivälliseltä yli.

Ja se toimi kukon mehevöittäjänä aivan erinomaisesti. Taisi samantien vakiinnuttaa asemansa, kun ajattelee, kuinka paljon tuo muutos parantaa kukon ravintoarvoja.

Ja maku oli taas aivan täydellinen! Tämän maailman helpoimman ja maailman parhaan kalakukon ohje löytyy täältä.

Onnellista vappuviikkoa!

Koillismaalainen kalakukko

Äitini oli voimiensa päivinä intohimoinen kokki. Paitsi että tehtiin joka päivä hyvää arkiruokaa ja joka lauantai oli leipomispäivä, tarkoitti se myös sitä, että yksikään juhlapyhä ei mennyt ohitse matalalla profiililla. Runsas ja monilajinen perinneruokapöytä oli taattu ja ruuat tehtiin aina alusta loppuun asti itse.

Ei asuttu maalla eikä maalaistalossa, mutta ruokapuolesta sitä ei huomannut. Sähköuunissa syntyivät karjalanpiirakat, uunijuustot, rieskat ja kalakukot. Viimeksi mainitussa lajissa äiti harrasti kokeiluita eri maakuntien tyyliin. Paras kukko syntyi äidin mielestä silloin, kun kalat oli hetki sitten itse pyydetty, kaupan kaloista kun ei niin tiennyt. Se taas onnistui silloin, kun oltiin mökillä, pohjoissuomalaisen, suuren ja kirkasvetisen muikkujärven rannalla.

Muikkuverkoilla kävi äiti itse, talon innokkain kalamies. Koska muikkuverkot koettiin aamulla anivarhain, omat muistikuvani rajoittuvat saavilliseen perattuja, hopeakylkisiä muikkuja mökin maakellarissa ja lämpiämässä olleeseen, risahtelevaan puuhellaan. Sekä ennen kaikkea  valmiiseen kalakukkoon, aina yhtä taivaalliseen herkkuun!

Takaraivoon jäi myös äidin asenne: jos ei ole muikkuja, mitäs siinä valitat, onhan tuossa järvi. Et osaa? No sitten on kiire opetella. Luet kirjasta, kysyt niiltä jotka osaavat. Ai ei ole leivinuunia? Se kuule onnistuu sähköuunissakin, ihan mikä vaan onnistuu, sen kun vaan vähän suunnittelet ja alat tehdä.

En ole onneksi omaksunut ihan kaikkia äidin oppeja. Ostan puolivalmisteita kaupasta hyvällä omallatunnolla ja käytän paljon kekseliäisyyttäni sellaisten reseptien kehittelyyn,  jossa tulos on näyttävä, mutta tekijä pääsee mahdollisimman vähällä.

Äidin mitta-asteikolla siis fuskaan minkä ehdin. Se on kuitenkin vähintään kohtuullista lapsiperheessä, jossa molemmat vanhemmat tekevät pitkää työpäivää kodin ulkopuolella. Ja muutenkin, on pelkkä etu jos maistuvan, tuoksuvan ja tunnelmallisen ruokailuhetken pystyy järjestämään ilman että siihen menee  koko päivä ja kaikki voimat. Eli fuskaaminen on tässä lajissa minusta hyve ja kehityksen merkki.

Niin, enkä muuten käy muikkuverkoilla.

Mutta kalakukkoja valmistan aina silloin tällöin. Äiti oli oikeassa, se onnistuu pienin hienosäädöin sähköuunissakin - ja lopputulos on jopa aivan täydellinen! Kalakukon leipaisu on lisäksi yllättävän helppoa, ottaen huomioon millaiseen keittiöpedon maineeseen sillä saman tien ponkaisee.

Tässä koillismaalaisen kalakukon ohje, sovellettu sähköuuniin. Määrät ovat yhdelle kukolle, mutta jos omistaa kiertoilmauunin, kannattaa tehdä kaksi. Helposti syntyisi enemmänkin, mutta uuniin ei mahdu. (Tässäpä muuten ilmainen vinkki keittiötä suunnitteleville: olisi yllättävän kätevää, jos keittiössä olisi kaksi uunia!)

Tarvikkeet:

Kuoreen

7 dl ruisjauhoja

7 dl vehnäjauhoja

2 tl suolaa

0,5 l vettä

150 g voita (tai öljyä)

Vaivataan sekaisin tasaiseksi taikinaksi

Lisäksi

1-2 kiloa muikkuja. Jos ei ole muikkuja, mitkä tahansa muutkin kalat käyvät. Itse poistan muikuilta perkaamisen yhteydessä päät, koska ne maistuvat minusta jotenkin jauhoisilta kukossa. 

200 g silavasiivuja

2 rkl riisiä

2 rkl suolaa

 Taikina kaulitaan leivinpaperiarkin päällä suureksi, soikeaksi levyksi

Levyn päälle ripotellaan ensin riisiä, sitomaan liikaa nestettä paistovaiheessa

Sen jälkeen kalat ja silava ladotaan vuorotellen keoksi, kerrosten väleihin sirotellaan suolaa 

Taikinan reunat käännellään keon päälle ja painellaan saumat kiinni. Saumoja voi kostuttaa vedellä 

jolloin ne kiinnittyvät paremmin. Kannattaa olla huolellinen ja tehdä saumoista täysin tiiviit, 

jotta kosteus pysyy loppuun saakka kukon sisällä ja siitä tulee mehevä. Tässä vaiheessa on hyvä säästää pieni pala taikinaa sen varalle, että sauma repeää paistettaessa jostain kohdasta.

Sen jälkeen kukot siirretään leivinpaperin avulla uunipellille ja laitetaan tunniksi 225-asteiseen uuniin. Näin kukon kuori kovettuu ja siihen tulee kaunis väri.

Sen jälkeen kukkojen pinta sivellään kiiltäväksi voilla

Voideltu kukko kääritään tiiviisti ensin leivinpaperiin jonka jälkeen sen ympärille kääritään vielä paksusti sanomalehteä. Pakkaus laitetaan uudelleen nyt 180-asteiseen uuniin ja annetaan olla siellä pari tuntia. 

Sen jälkeen paistamista jatketaan vielä 100-asteisessa uunissa niin kauan, 

että kukon kokonaispaistoajaksi tulee yhteensä 7-8 tuntia.

Kun kukko tulee uunista, sen kuori on hautunut pehmeäksi

 Ja maku on täydellinen. 

Mukavaa sunnuntaita!