Valmista tuli!

Vanhojenpäiväpuvun viimeinenkin strassi on vihdoin kiinnitetty. Olen tyytyväinen lopputulokseen, samoin tytär.

Puvun suloinen disneymäinen kimaltelu ei valitettavasti välity kuvista. Miehustan paljetit, helmet ja lasihelmet, vyötärön organza, helman hohtotylli ja siihen kiinnitetyt sadat strassit synnyttävät kaikki yhdessä todella kimaltelevan ja hohtavan vaikutelman.

Voi vain tyytyväisenä todeta, että ensimmäisten suunnitteluluonnosten ajatus Tuhkimon juhlapuvusta näyttää varsin hyvin toteutuneen.

Tässä muuten se luonnospiirustus, jonka syksyllä keittiön pöydän ääressä piirsin tyttären toiveiden mukaan ja jonka perusteeella juhlapukua lähdettiin tekemään:

Projekti etenee

Juhlapukuprojekti alkaa olla finaalissa.

Päärmäsin eilen illalla helmat ompelukoneella.

Sen jälkeen ajoin vielä saumurilla kapean rullapäärmeen tyllin alareunaan. Käytin alasiepparilankana paksua luonnonvalkoista polyesterilankaa, jolloin saumasta tuli nyörimäisen tiivis ja kiiltävä. Se on yllättävänkin näkyvä yksityiskohta puvun helmassa.

Yön kähmässä vielä liimailimme tyttären kanssa strasseja helman tylliin. Ne lisäävät hohtelevaa vaikutelmaa yhdessä kimaltavapintaisen erikoistyllin kanssa. Vyötärön organzarypytys hohtelee himmeästi sekin.

Ompelustöiden ohessa valmistin perheelle "pikaruokaa". Laitoin lohifileen uuniin jääkaapista löytyneistä tarvikkeista sävelletyn kastikkeen kera. Fileelle ensin suolaa ja mustapippuria myllystä sekä sitruunaviipaleita, sitten ruokakerman sekaan chilikastiketta, dijonsinappia, sitruunamehua, hunajaa ja runsaasti tuoretta tilliä. Kastike sekaisin ja fileelle.

Kalan kanssa tuoreella tillillä maustettua perunamuusia sekä höyrytettyjä porkkanoita, parsa- ja kukkakaalia. Lisukkeeksi appelsiinipunasipulisalaattia.

Yksinkertaista ja helppoa kotiruokaa siis. Kynttilöillä ja pellavaserveteillä saa hiukan hohtoa arkiseen kattaukseen.

Tänään sitten Runebergin kunniaksi Fredrikan torttua kahvin kanssa. Kylläpä maistui hyvälle, varsinkin kun on ollut alkuvuoden lähes kokonaan ilman sokerileivonnaisia.

Vielä pitäisi hoitaa kansalaisvelvollisuutensa ja käydä äänestämässä maalle presidenttiä. Kauniissa, aurinkoisessa pakkasäässä se ei olekaan hullumpi velvollisuus.

Myräkän kourissa

Luonnonolot ovat viime päivinä olleet haasteelliset täällä etelä-Suomessa. Enpä muista vähään aikaan joutuneeni niin kieli keskellä suuta ajelemaan kuin eilen työmatkoilla. Auton keulan edessä näkyi ehkä parin metrin matkalta hiukan tietä tummemmat ajourat, jonka jälkeen joka puolella oli pelkkää valkoista. Jokainen vastaan tullut auto pöläytti lunta tuulilasia kohti ja hävitti ajouratkin hetkeksi näkyvistä. Hernerokkasumua muistuttavan lumipyryn seasta putkahteli näkökenttään poliiseja neonliiveissään, vilkkuvia valoja, paloautoja, hinausautoja, lukuisia autoja ojassa, poikittain tiellä ja toistensa perään ajaneina - häviten taas samantien pöperön sekaan.

Huh. Onneksi nyt on viikonloppu eikä tarvitse lähteä autolla minnekään. Tosin lumipyrykin on loppunut.

Myräkän laannuttua lumi näyttää kodin ikkunoista katsottuna pelkästään kauniilta.

Saunapolku alas rantaan. Sen kulkemiseen tarvittaisiin nyt pitkävartiset saappaat.

Kuurankukkia kuistin ikkunalla

Vanhojenpäivä lähestyy kovaa vauhtia, joten viimeistelen pukua. Sain lopulta eilen vetoketjunkin siististi kiinni (purettu kerran irti).

Ratkaiseva edistysaskel oli monia hienoja hääpukuja ommelleen tekstiilityönopettaja-ystäväni neuvo ommella vetoketju päälikankaaseen kiinni koneella, mutta vuoriin ja välikankaisiin käsin. Olipa hyvä neuvo! Siten se helposti ja lopputuloksesta tuli siisti. Aivan turhaan olin manaillen yrittänyt liittää vetoketjun yhdellä koneompeleella kiinni kerralla sekä pääli- että tuki-, että väli-, että vuorikankaaseen.

Puvun vuorikankaaseen on kiinnitetty vaaleanpunainen silkkikangaslappu, johon on kirjailtu Wanhan tyttöni nimi sekä vanhojenpäivävuosiluku. 

Puvun helmataftilla päällystetty nappi vähentää piilovetoketjuun kohdistuvaa painetta erittäin tyköistuvaksi mitoitetulla uumalla sekä peittää vetoketjun lukon.

Puvusta puuttuvat enää helmapäärmeet ja strassien liimaaminen helman tylliin, joka on tyttären specialtehtävä.

Marraskuun postauksessani näkyy puvun tähänastisia strassi- ja helmikoristeluita;

http://rakasvanhavalkoinentaloni.blogspot.com/2011/11/prinsessahuumaa-keskella-kaamosta.html

Ja kuvaa valmiista iltapuvusta pukkaa täältä kotiompelimostani heti kun siihen pisteeseen päästään -eli toivottavasti ihan pian!

Vilinää vilskettä...

Kahdesta vyyhdestä keskipaksua kotimaista ontelomatonkudetta tuli lopulta tämän verran pyöreätä mattoa. Läpimitta 93 cm.

Kävin lankakaupassa ja ostin neljä vyyhteä lisää. Mukaan tarttui vähän muutakin, mm. alekorista monta kerää lämpöisenkeltaista Tempo-lankaa. En tiedä mitä siitä aion tehdä, mutta kyllä noin kauniille keltaiselle aina käyttöä löytyy.

Tyttären vanhojenpäiväpukuun on viimeinkin saatu kiinnitettyä helma. Enää tarvitsisi ommella vetoketju ja päärmätä helmat sekä kiinnittää helman tylliin strasseja. Mutta ne hommat on jätettävä suosiolla joulun jälkeiseen elämään.

Ennen joulua on vielä monenmoista. Kuten jokavuotinen kiva piparkakkutaloprojekti. Se on tarkoitus tehdä tulevana viikonloppuna. Ja mikä ihaninta, tytär on tällä kertaa lupautunut vetovastuuseen  <3

Vaaleanpunainen hyasintti on avannut kukintonsa, joka on tässä yksilössä harvinaisen suuri

Sain myös maljakkoon kauniin kimpun, kiitos miehen...

Prinsessahuumaa keskellä kaamosta

Tyttären vanhojentanssipuku on siis tekeillä. Mielenkiintoinen projekti, ja yllättävän työläs. Liitän tähän muutaman kuvan puvuntekeleestä, jonka yläosa on melkein valmis ja tafti- sekä tyllihelmat kiinni vasta nuppineuloilla. Ompelin paljettihelmikoristelun suoraan puvun miehustaan, tyttären kanssa tekemämme suunnitelman pohjalta. Koristelusta tuli näyttävä ja se oli siihen nähden varsin helppo ja nopea tehdä.

Sen sijaan korsettimaisen yläosan saaminen täysin istuvaksi on sitten teettänyt töitä enemmältikin. Varsinkin, kun istutettavia kerroksia on kolme plus tukikankaat. Liivinluita on lakanakankaisessa välikerroksessa yhteensä kymmenen. Niiden avulla olkaimettomasta yläosasta tuli varsin napakka. Tyttären etukäteen pelkäämää yläosan valumista ei enää tapahdu, vaan vaate istuu yllä kuin hyvä korsetti. Siihen pääsemiseksi onkin sitten vuodatettu runsaasti verta, hikeä ja kyyneleitä ...

Blogi pystyyn

Päätin vihdoin perustaa blogin. Pääpaino voisi olla kodin asioilla, siitä blogin nimi. Olen vuosikaudet seuraillut muiden sisustus- ja käsityöblogeja ja huomannut, kuinka välillä pienilläkin aineksilla voi liikauttaa lukijan ajatusmaailmaa, inspiroida ja innostaa. Ehkäpä minäkin voin antaa jollekin jotain.

Toinen blogin perustamisen motiivi on taltioida oman perheen arkielämää, pitää siitä blogimuotoista kuvapäiväkirjaa. Uskon, että menneisiin päiviin on myöhemmin hauskaa palata.

Kodin laittelun ja kulinarististen nautintojen lisäksi rentoudun käsitöiden parissa. Välillä se juttu on isoäidinneliöt, välillä neuletyöt, toisinaan ompelu. Nyt meneillään on vanhojentanssipuku tyttärelle. Ihanaa tehdä kahiseva taftipuku, silkkeineen ja tylleineen, paljettikoristeluineen, vannealushameineen, luineen ym.! Laitan projektista kuvia, kunhan ehdin.

Välillä nimittäin pitelee vähän kiirettä. Työt, neljä lasta ja kaksi koiraa. Niin ja tämä huusholli, jota mieluummin kyllä kaunistaisin kuin varsinaisesti huoltaisin. Mutta jälkimmäistäkin joutuu tekemään, vieläpä yllättävän paljon. Välillä ihmettelen, miten tämän arjen kaaoksen kanssa yleensä voi selvitä!

Onneksi on marraskuu, lempikuukauteni; ihana hämäryys ja kynttilät. Perheenäidin, jota välillä väsyttää,  parhaat ystävät.

Tervetuloa mukaan seuraamaan vanhan valkoisen talon elämää!