Minulla ei koko bloggaus-historiani aikana ole ollut oikeastaan mitään tavoitteita homman suhteen. Olen kuvannut omaksi ilokseni ja päivittänyt kuvia blogiin. Kaupalliset yhteistyöt ja tarjoukset jollekin alustalle siirtymisestä olen torjunut, koska ne ovat tähän asti tuntuneet liian kahlitsevilta tai velvoittavilta. Olen halunnut vain kuvata ja kertoa pienimuotoista tarinaa yhden perheen tavallisesta elämänmenosta, omilla ehdoillani.
Tai itse asiassa, on minulla kyllä ollut yksi tavoitekin, tuohon edelliseen suoraan liittyen; tallentaa tätä oman perheen elämää sellaiseksi kuvakertomukseksi, johon voisi aina myöhemmin palata. Ja paljon on palattukin. Blogin äärellä on muisteltu jouluja ja juhannuksia, matkoja, tarkastettu istutettujen taimien lajinimiä tai löydetty täsmällinen ajankohta jollekin hankinnalle, tai jonkin projektin aloitukselle. Kätevää kuin mikä!
Välillä on ollut myös kausia, että bloggaus on tökkinyt ja melkein hiipunut. Blogin päivittäminen on voinut unohtua pidemmäksikin aikaa. On ollut muutamaankin kertaan hyvin lähellä, että vanha valkoinen talo ja musta mökki olisivat kiittäneet ja sulkeneet ovensa. Nämä ovat liittyneet tunteeseen, että toistan itseäni eikä ole oikein mitään uutta annettavaa.
Niiden vaiheiden yli on menty ajatuksella, että kun oma elämä on blogin aiheena, niin siitä on sitten revittävä. Meidän elämä on tällaista. Arki vaan tuntuu usein toistavan itseään, eikä mitään sen kummempaa tapahdu. Mutta sehän siinä arjessa lopulta onkin niin ihanaa!
On kesä, kahvitellaan potagerissa ja käydään mökillä, uidaan ja saunotaan. Sitten talvi, ihastellaan puuterista ensiunta ja tuskaillaan, kun se lumi on muuttunut kolattaviksi valleiksi eikä vielä huhtikuussakaan ole lähtenyt minnekään. Ja taas uusi kesä, kahvitellaan potagerissa... Ja niin edelleen.
Kaiken tämän ohessa tilanne on kuitenkin kehittynyt siihen, että tällä blogilla on nykyisin noin kymmenentuhatta katselijaa kuukaudessa. Minusta se on aivan hurjan paljon - vaikka tietysti onkin vielä kaukana oikeasti ison blogin katselijamääristä. Mutta kymmenentuhatta poikkeajaa vanhassa valkoisessa talossa joka kuukausi ja blogin katselukertojen kokonaismääräkin lähestyy puolta miljoonaa. Suuri määrä ihan oikeita ihmisiä! Se liikuttaa itseäni kovasti. Siellä jossain te kaikki olette, omine tarinoinenne.
Yleisestä tavoitteettomuudesta johtuen minulla kesti myös pitkään mennä instagramiin. Tätä asiaa myös ihmeteltiin todella usein, miksei blogilla ole instaa.
Kolmisen viikkoa sitten, koronaeristyksen aiheuttaman pitkän vähävirikkeisyyden seurauksena innostuin viimein instagramista. Raahasin rakkaan, vanhan taloraihnamme sinne, kera mustan mökkeröisen. Instagramissa onkin ollut vilkasta ihan alusta lähtien.
Se on ollut yllättävänkin kiva juttu, tällä vielä hyvin lyhyellä kokemuksella! Olen jopa saanut mukavaa kontaktia teihin blogini lukijoihin ja löytänyt paljon samanhenkisiä ihmisiä. On ollut ilo tutustua teihin ja mahtaviin instasivuihinne! Moni teistä on myös ottanut yhteyttä viestein. Se kaikki on ilahduttanut paljon, lämpöiset kiitokset kaikille ♡
Sitten varsinaiseen asiaan. Helteen takia kaupunkielämä muuttui taas nopeasti mökkielämäksi. Merivesi on tällä hetkellä mökkirannassa 22-asteista.
Kuumuuden takia aamiaista ei ole muutamana viime päivänä voinut nauttia talon aurinkoisella puolella edes suuren varjon alla. On pitänyt hakeutua vielä syvempään varjoon.
Olen kaikessa hiljaisuudessa omistanut tämän kesän oman kokonaishyvinvointini edistämiseen. Asia, joka tahtoo kiireisessä elämänrytmissä unohtua. Siihen kuuluu runsaan saunomisen ja uimisen, sekä muun liikunnan, ihon- ja hiustenhoitamisen ja mielenkiintoisiin asioihin ja rakkaisiin ihmisiin keskittymisen lisäksi mm. myös terveellinen ruokavalio. Nautintojakaan unohtamatta.
Haluaisin olla syksyllä kaikin puolin levännyt ja hyvässä kunnossa!
Mökin kylppäri on yksi lempipaikoistani, viihtyisä ja toimiva
Kesäelämä on jatkuvaa pallottelua kodin ja mökin välillä. Kotikin on kesällä parhaimmillaan, eikä sieltä haluaisi olla kovin kauaa yhtäjaksoisesti pois. Meidän koti- ja mökkiympäristöt ovat myös mahdollisimman erilaiset. Koti on suuren, vehreän omenapuutarhan ympäröimä 30-luvun hirsihuvila järven rannalla. Mökki taas kalliolle rakennettu moderni huvila meren äärellä, karun ulkosaaristomaiseman keskellä. Pelkkä niiden välinen vaihtelu virkistää.
Vaikka meillä molemmilla miehen kanssa on tavallista enemmän lomaa ja muutenkin paljon yhteistä vapaa-aikaa, sekä varsinkin miehellä mahdollisuus aikatauluttaa työaikojaan joustavasti omien aikataulujen mukaan, ei aika kuitenkaan oikein tunnu riittävän kaikkeen mihin haluaisi.
Nyt aktiivisemman mökkikauden aikaan rantasaunaremontti kotona on edennyt hitaasti. Alakuvassa järven puoleinen seinä on saanut uudet ikkunansa, sekä melkein kaikki ekovillat ja tervapaperit seiniin. Seuraavaksi ovat vuorossa pintalaudoitus ja koko saunarakennuksen maalaaminen, jolloin sen ilme tulee kohentumaan kerralla. Katto on jo maalattu.
Saunan kaiteella kuivuu rakennusmiehen pyyhe, sillä seinää tehtiin kovassa helteessä ja välipulahdukset järvessä olivat tarpeen.
Näkymä rantasaunan ovelta potageriin
Mukavaa kesäviikkoa!
