Paluu arkeen

Ihana loma on takana. Sinne jäi mökki ja huoleton kesäelämä ilman aikatauluja. 

Herkullinen kantarellipasta, tuoreista metsän antimista

Loppukesän illat ovat mökilläkin erityisen tunnelmallisia, kun heinäsirkat sirittävät, kiiltomadot loistavat hämärässä ja maa huokuu kypsää lämpöä.

Kotona taas kukkivat loppukesän kukkijat ja puutarhasta voi kerätä kypsää satoa päivittäin

Kun ottaa huomioon, kuinka vaatimaton rakennelma on potagerin nurkassa sijaitseva pergolamme, se tuottaa kyllä kesäaikaan paljon iloa. Aamiaispaikkana se on yliveto, etenkin nyt, kun viereisestä potagerista voi poimia puuron päälle tuoreet marjat, ja yrtit aamiaisleivälle. 

Miehen valmistama, viikonloppu-aamun kiireetön brunssi 

Myös kaupunkipäivät kahviloineen tuntuvat mukavalta vaihtelulta mökkielämän jälkeen

Pergolassa on kiva viettää aikaa myös lämpöisinä loppukesän iltoina. Tulee kehiteltyä kaikenlaista grillattavaa pergolan pieneen pallogrilliin, jonka varjolla voi sitten istuskella monta tuntia ulkona nauttimassa elokuun samettisesta illasta.

Harrastamme näitä pitkiä pergola-illallisia miehen kanssa erityisesti viikonloppuisin, kun olemme silloin useimmiten kahdestaan. Kun lämpötila on nyt öisinkin ollut yli kaksikymmentä astetta, tuntuu melkein kuin olisi Sisiliassa. 

Tunnelmallista elokuun viikkoa!

Potager heräilee henkiin

Piha on talven jäljiltä ihan rempallaan. On ollut niin kylmää ja kevät kaiken kaikkiaan niin epätavallinen, ettei ole tullut vielä ryhdyttyä pihahommiin.  Jotenkin vaan ei ole puutarha tavalliseen tapaan kutsunut.

Kunnes mies yhtenä päivänä havahtui asiaan ja käänsi potargerin istutuslaatikoiden mullat. Nyt ne olisivat valmiina uusille istutuksille.

Vielä pitäisi suunnitella ja listata, mitä tulevana kautena viljeltäisiin.

Perunaa ainakin, se oli viime kesänä suuri menestys. Söimme lähes koko kesän omia uusia perunoita, jotka olivat ihanan makuisia ja joiden kuori lähti irti puristamalla. Valkosipuleita potagerissa jo kasvaakin, kuten myös raparperia ja joitakin monivuotisia yrttejä.

Mies haluaisi kylvää/ istuttaa laatikoihin värikkäitä kaalia. Olisi kuulemma nätti sellainen potager.  Olen samaa mieltä. Mutta jotenkin epäilen, etteivät esimerkiksi kukka- tai parsakaalit menestyisi meillä. En tiedä, ovatko ne edes mitenkään hankalia kasvatettavia, mutta tuo tunne on.

Olen nimittäin kyllästynyt kituutteleviin kasveihin, joita saa jatkuvasti olla virottelemassa henkiin. Potagerin kasvien pitäisi kukoistaa ja tuottaa kohtuullista satoa pienellä vaivalla. Eli käytännössä lähes kokonaan ilman hoitamista. Muutenkin, mutta myös siksi, että tulemme olemaan kesällä paljon mökillä.

Liian monena kesänä esimerkiksi tomaatit ovat tuottaneet pettymyksen. Se on lempivihannekseni ja niinpä joka kevät aloitan suurin toivein tomaatinviljelyn. Haaveissa hohtelevat pulskat ja makeat, auringon hitaasti kypsyttämät tomaattipallerot, joita voi käydä kesäaamuisin keräämässä kulhot täyteen.

Uutterankin tomaatinviljelyn lopputulos on yleensä ollut yksi lasipurkillinen raaoista pikkutomaateista tehtyä pikkelsiä, myöhään syksyllä, kun viimeinenkin toivo sadon kypsymisestä on mennyt.

Tiedän kyllä ihmisiä, jotka menestyksellä kasvattavat tomaatteja näillä korkeuksilla. Enkä ymmärrä, miksi se ei meillä onnistu. Loivasti etelään viettävän potagerimme pitäisi olla olla erinomainen  kasvupaikka.

Mutta näihin asioihin tuntuu liittyvän muutenkin hiukan taikuutta. On turha edes yrittää ymmärtää kaikkea.

Joka tapauksessa, potargerin istutuslaatikoiden suunnittelu seuraavaa satokautta varten saattaisi olla kiva projekti tulevana vappuviikonloppuna!

Miehen tekemät mehupullolaatikot pääsivät ensimmäistä kertaa hyötykäyttöön, kun ne on nyt ladattu täyteen tekeytymässä olevia simapulloja. 

Maustoin simaa vaihtelun vuoksi piparmintun lehdillä, joka synnytti kivan uuden vivahteen tuttuun makuun.

Elokuun hämärtyvät illat

Vaikka ihana kesä on vielä ihan iholla, loma lähenee väistämättä loppuaan. Tässä vaiheessa tuntuu aina hieman haikealta, mutta arkimoodiin siirtyminen on kyllä ihan hyväkin asia. Ainakin se tietää kaikinpuolista aktivoitumista, verkkaiseen kesälomatahtiin verrattuna. 

Ja jatkuuhan kesä puutarhassa vielä pitkään

Pidän kyllä kovasti syksystäkin. Kypsä loppukesä elokuusta syyskuuhun on tunnelmallista aikaa. 

Ja siitä eteenpäin se vasta tunnelmallista onkin, kun kaamoksen pehmeänharmaa  villahuopa laskeutuu maailman ylle :)

Hyvää elokuun viikkoa!

Helteitä, lekottelua ja lehtimajaelämää

Kun lakkiaiset olivat ohi, lähdimme miehen kanssa viemään venettä mökille. Se onkin tänä kesänä viivästynyt kaikenlaisten kiireiden takia. 

Iso vene on talvehtinut pihallamme ennätyksellisesti kesäkuun alkuun saakka, vaikka se on ollut tapana siirtää mökille viimeistään vappuna. Meillä on nyt ollut saaressa käytössämme vain "pikkuvene", jolla ei voi tehdä pidempiä veneretkiä.

Samalla pääsimme vähän hengähtämään juhlan jäljiltä. Lomafiilis olikin heti täydellinen, sillä saaristoon sattui mahtavat hellepäivät.

Miehen loma ei ole vielä alkanut, joten mökkireissu oli lyhyt. Helteet ovat jatkuneet kotona ja tehneet olon aika vetämättömäksi. 

Sopivasti vähän varjoisa päiväunipaikka vanhan omenapuun alla

Tämä on se hetki vuodesta kun kaikki kukkii ja pihalla tuoksuu ihanasti

Potagerin pergola-rakennus, vehreä lehtimaja, jonka mies ennen juhlia viimeisteli valmiiksi, on ollut viime aikoina kovassa käytössä. Kesäpäivämme alkaa usein aamiaisella potagerissa ja kun nykyisin olemme miehen kanssa aika usein kahdestaan, mielellämme myös syömme siellä. Ja nautimme päivän päätteeksi illallisen pergolassa, satakieltä kuunnellen.

Laituri taas on vakiintunut kahvittelupaikaksi kesäaikaan.

Suuret, sitruunanväriset samettikukat ovat veistoksellisen tyylikkäitä kasveja ja niiden pitäisi lisäksi torjua kirvoja.

Ihana hopeahärkki on yksi lempikasveistani puutarhassa

On osoittautunut hyväksi ideaksi istuttaa ranta-alueelle runsaasti alppiruusuja. Eipä taida Suomen oloissa olla muuta näyttävyydessään sen veroista puutarhakasvia! Erityisesti tietenkin kukkiessaan, mutta muutenkin sen ikivihreälehtiset pensaat ovat suurena ryhmänä varsin komeita. 

Rantaan on tarkoitus vielä lisätä alppiruusuja, niin että sinne ajan oloon syntyy pieni alppiruusmetsä. Ja kun ne ovat alkukesän kukkijoita, olemme istuttaneet rantaan paljon myös pallo- ja syyshortensiaa. Nehän kukkivat loppukesällä niinikään todella upeasti. Näin rannan näyttävä kukkaloisto on taattu melkein koko kesäksi.

Saimme jokin aika sitten erään merkkipäivän yhteydessä lahjakortin ammattivalokuvaajalle. Se oli osoitettu perhekuvaa varten. 

Hanke siirtyi monta kertaa, koska oli todella vaikea löytää kaikille kuudelle liikkuvaiselle perheenjäsenelle sopiva, yhteinen kuvausajankohta. Nyt lakkiaisten aikaan se hetki viimein koitti, kun olimme juhlan takia koolla koko porukka. Onneksi kuvaajakin pääsi paikalle!

Saamme nähdä varsinaiset kuvat vasta vähän myöhemmin, mutta kuvaaja nappasi meille muistoksi kuvaustilanteesta myös yhden polaroid-otoksen. Se on minusta tosi ihana! 

"Virallisen" perhekuvan otattaminen ammattilaisella on kyllä ollut useinkin mielessä, jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Jotenkin se vaan aina jäi muiden kiireiden jalkoihin. Nyt vähän harmittaa. Olisi kannattanut ikuistaa perhe muutamankin kerran eri vaiheissaan.

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lapsemme ovat aikuisuuden kynnyksellä, joten alkoi ehkä olla käsillä viimeiset hetket ottaa meistä perhekuva tässä muodossa.

Aurinkoista viikkoa!