Isä ❤️

Tänä vuonna tehtiin isänpäivän aamukahvipöytään brita-kakku. 

Meillehän ei enää riitä yksi brita-kakku perinteisesti juhannuksena. Siitä tykätään niin paljon, että muut makeat leivonnaiset ovat pikkuhiljaa tippuneet pois repertuaarista. Nykyisin meidän pöydässä melkein aina juuri brita-kakku, olipa juhla mikä hyvänsä. Se vaan yksinkertaisesti on niin hyvä! 

Muutoin isänpäivän juhlabrunssin menu noudatti isän toiveita: hyvää leipää, lempijuustoja ja -leikkeleitä, tuorepuristettua mehua, vahvaa kahvia.

Ja mikä hauskinta, pitkä kiireetön aamiainen perheen kesken. 

Onnea kaikille isille!

Isä ❤

Isänpäivää vietettiin kauniissa, pehmeän sumuisessa marraskuun säässä. Kynttilät näyttivät ihanilta aamukahvipöydässä.

Koska olimme edellisenä päivänä nauttineet tukevan ravintolaillallisen, isä toivoi sunnuntai-aamulle tavallista kevyempää isänpäiväbrunssia. Se rakentui perinteisestä Skagen-leivästä ja tyttären tekemästä ihanasta amerikkalaisesta juustokakusta marjakastikkeineen.

Potagerista ennen pakkasia sisälle tuotu äitienpäiväruusu jaksoi tuottaa vielä isänpäiväkukkiakin

Isä

Isää onniteltiin tuttuun tapaan vähän juhlavammalla brunssilla ja tietysti isänpäiväkakulla. Ruokalajit oli säädetty juhlittavan makuun: makeat olivat pöydässä vähemmistönä, kaikenlaiset croissantit ja hillot loistivat tyystin poissaolollaan, leipä oli hyvin paistunutta ruislimppua ja sen päälle oli tarjolla kylmäsavustettua lohta. Kakku maistui vahvalle salmiakille. Suodatinkahvikin oli tummapaahtoista.

Koska sunnuntain juhlaruuaksi oli varattu miehekkäät pihvit, brunssi oli myös varsin kevyt.

Tyttären kuuluisa kakkutehdas tuotti tänä vuonna isälle kakun Kinuskikissan ohjeella. Isä tykkää salmiakista, joten valinta osui Salmiakkiseepra-nimiseen reseptiin. 

Isänpäiväkävelyllä

Pihveihin, kantarellimuhennokseen ja hasselbackan perunoihin päästiin vasta päivän jo hämärtyessä

Tunnelmallista hyggeilyä!

Isä

Isän kakussa oli tänä vuonna ruusuja

Kun isä sai juhlapäivänään toivoa menun, lopputulos oli ennalta arvattava: lihamureke. Melkein nolottaa kuvata lihamureke-ateria blogiin, sillä moneskohan kerta mahtaa olla kyseessä tuota lajia! Asia on kuitenkin niin, että sekä mies että meidän kaikki pojat ovat erityisen mieltyneitä vahvasti maustettuun, pekonilla kuorrutettuun lihamurekkeeseen. Niinpä he toivovat sitä lähes aina kun toivomaan pääsevät ja luonnollisesti juhlakalun toivomus myös kuullaan. 

Lihamurekkeen seurana on tietysti vanha kunnon perunamuusi. Lisukkeena tällä kertaa myös appelsiini-tuorejuustolla täytetyt, pitkään suolapedillä haudutetut kokonaiset punajuuret.

Kantarellikastike syksyn sadosta sekä mausteliemessä marinoituja raakoja tomaatteja

Ikkunasta näkyy, että täällä on täysi talvi korkeine lumikinoksineen, ollut jo jonkin aikaa

Kakun päällä ollut syötävä kultaglitteri pääsi paremmin oikeuksiinsa illan hämärtyessä

Tämän ihanan tytön syntymästä alkoivat meillä isänpäiväperinteet, eli kuvassa isäntekijä 

päiväunilla pikku Bellan kanssa

Joulu on jo yllättävänkin lähellä. Ihan pian voi kotia alkaa viritellä joulun odotukseen!

Mukavaa viikkoa!