Käsityöprojekteja pitkästä aikaa

Mies puurtaa innoissan täyttä työpäivää rakkaan rantasaunansa kimpussa. Kuten aina tällaisissa hankkeissa, yksi asia johtaa toiseen, eli uusia korjaamiskohteita löytyy helposti.

Viimeksi  löylyhuoneen seinästä paljastui pehmennyt alajuoksu, joka täytyi tässä yhteydessä uusia. Myös koko rakennuksen perustuksia on pitänyt vähän kunnostella. Tähänkin "pikkuremonttiin" tulee menemään aikaa enemmän, kuin alussa luulimme. Mutta tuleepa sitten tehtyä kunnolla.

Minäkin joudun vähän odottelemaan oman osuuteni alkamista. Olisi niin kiva päästä jo tekemään pintakäsittelyitä ja varsinkin sisustamaan!

Tässä odotellessani aloitin tekemään Bellalle uutta villapaitaa. Tällä kertaa hieman ohuemmasta langasta, puikoilla 3. Kaikki Bellan muut puserot ovat moniin tilanteisiin vähän liian paksuja.

Instagramissa joku muuten kommentoi Bellan pientä, söpöä hymyä. Totta, varsinkin vanhemmiten Bellan suunpielet ovat alkaneet kääntyä yhä enemmän ylöspäin. Se synnyttää hänelle vähän sellaisen salaperäisen Mona Lisa-ilmeen. Näyttää siltä, kuin Bella ymmärtäisi tästä elämänmenosta enemmänkin..

Villapaidan ensimmäinen sovitus

Täällä on ollut lämpimät, melkein helteiset säät. On niin kivaa olla puutarhassa, ettei sisälle malttaisi mennä millään. Juuri nyt kaikki kukkii ja kasvaa kohisten. Ja pihalla tuoksuu ihanalle, varsinkin iltaisin!

Kuten jo aiemmin kerroin, tiukimman koronaeristyksen aikaan mies huolellisesti askarteli rantasaunaan kaksi pyöreätä yläikkunaa. Niistä tuli todella hienot! On melkoinen puusepäntyön mestarinäyte tehdä noin erikoiset ikkunat, vieläpä ilman varsinaisia puusepän työkaluja (ja koulutusta). 

Ikkunoihin lopuksi asennetut vanhat, käsinpuhallatetut lasit kruunasivat kokonaisuuden.

Kuluneella viikolla ne sitten asennettiin paikoilleen

Kun mies oli sahannut pyöreän reiän ikkunan paikalle, hän huuteli yläkerrasta, että miltä näyttää. Vastasin, että ihan jees, mutta vielä parempi olisi, jos reikä olisi keskellä. Olisi pitänyt olla kamera juuri silloin valmiudessa, sillä miehen pää ilmestyi reikään alle sekunnissa ja ilme oli näkemisen arvoinen. 

No olihan se reikä tietysti keskellä, ei hän sitä vinoon olisi leikannut :)

Myös löylyhuoneeseen lisättiin pieni, neliruutuinen ikkuna. Se on siinä ihan täydellinen, avaa lauteilla istuville juuri sopivasti soman taulun ilta-aurinkoiselle järven lahdelle.

Sen sijaan saunakammarin isompi ikkuna tuotti päänvaivaa. Mietimme loppuun asti, laitammeko sitä lainkaan. Ongelma tuntui olevan lähinnä saunakammarin sisäpuolella. Se oli alkuperäisillä ikkunoilla levollinen ja sopusuhtainen tila.

Lopulta kuitenkin päätimme laittaa ikkunan. Järvimaisema on saunarannassa niin kaunis, että sitä on kiva katsella saunakammaristakin. 

Kun ikkuna sitten oli paikoillaan, huolemme osoittautui turhaksi. Se istui rakennukseen kaikin puolin erinomaisesti, kuin olisi ollut siinä aina. 

Mutta sellainen jännä juttu näiden muutosten myötä on tapahtunut, että rantasauna on alkanut kaivata minun silmissäni valkoisia nurkkalautoja. Aiemmin en ole sellaista miettinyt. Ehkä se johtuu siitä, että kun ikkunoita on nyt enemmän, rakennus on alkanut näyttää jotenkin suuremmalta ja siksi kaivata ääriviivoihinsa jotain kokoavaa elementtiä.

Tässä saunakammarin järvenpuoleinen seinä ennen ikkunaa ja sen jälkeen

Ja tältä näyttää rantasaunan uusi päätyikkuna ylös päärakennuksen edustalle. Tässäkin kohti silmäni kaipaavat niitä nurkkalautoja..

Näillä säillä ei tulisi mieleenkään ruokailla sisätiloissa. Vaihtelunhaluisina katamme pöydän milloin millekin puolelle puutarhaa. 

Laituri on yksi suosituimpia paikkoja, vaikka sinne on pitkä matka ja siellä on tähän tarkoitukseen aivan liian pieni pöytä.

Juhannusruusu on tällä hetkellä täpötäynnä voimakkaasti tuoksuvia kukkia. Etenkin illalla sen ohitse on ihana kävellä.

Olen säilyttänyt varastossani lähes kymmenen metrin pätkää pellavavohvelikangasta. Se on myös mahtavan levyistä, 2,4 metriä. Meillä on tuosta kankaasta käytössä jo kaksi kylpypyyhettä ja muutamia käsipyyhkeitä, jotka ovat parhaita kaikista; imukykyisiä ja ihanan tuntuisia iholla. 

Niinpä polkaisimme tyttären kanssa pyyheliinatehtaan pystyyn. Saamme tehtyä tästä kangasmäärästä yhteensä 37 reilunkokoista kylpy- ja käsipyyhettä, jotka aiomme jakaa keskenämme. 

Mutta sitä ennen meidän molempien täytyy kiinnittää vielä aika paljon nuppineuloja ja polkea ompelukonetta!

Hyvää sunnuntaita!

Harmaa islantilaisneule, vihdoinkin

Joululoma koki pienen mahalaskun, kun aloimme sairastella jokainen vuorollamme. Vielä uusivuosi ja loppiainenkin menivät toipuessa. Toisaalta lomalla oli hyvää aikaa ottaa rauhallisesti ja parannella itseään. Mutta toisaalta, onhan se harmittavaa käyttää lähes koko loma sairasteluun.

Loman jälkeen tuntuu aina vähän aikaa, että työ vie kaiken energian eikä oikein mitään muuta saa aikaiseksi. Pienen orientoitumisen jälkeen arki alkaa taas sujua. Ehkä siihen peruskiireeseen vaan tottuu.

Jotain on kuitenkin tammikuussa syntynytkin. Viime kevään yhdessä postauksessa oli juttua pitkään jatkuneesta neuleprojektistani, jonka uskoin tuolloin jo kaartavan päätökseen. Toisin kävi. Miehustan kavennus tuntui niin suurta keskittymistä vaativalta työltä, että neule jäi sivuun kesäksi ja vielä  syksyksikin. Kunnes joululoman toipumismakoilusta voimaantuneena sain viimein aikaiseksi tarttua toimeen.

Olipa hikinen urakka! Mutta tässä vihdoin valmis neule omistajansa yllä. Hiha on siis istutettu ilman saumaa, niin että sen kohokuvio jatkuu yhtenäisenä hihansuusta kaula-aukkoon saakka. Tähän tarvittiin kantapääkavennuksen soveltamista (isosiskon avustuksella), sillä en löytänyt mistään ohjetta tämän tyyppiseen miehustan kavennukseen.

Talvi on edelleen harvinaisen kaunis ja runsasluminen, jopa täällä etelä-Suomessa. Iltapäivän "sininen hetkikin" on melkein yhtä upea kuin Lapissa. Tai no, kyllä se Lapissa on vielä aika paljon upeampi...

Mutta nyt täytyy nauttia, näin mahtavia talvimaisemia ei saa enää kovin pitkään ihailla!

Hyvää pakkasviikkoa!

Halvat huvit

Blogini näyttää nykyisin keskittyvän käsittelemään lähes yksinomaan syömiseen, laiskotteluun ja nukkumiseen liittyviä aihepiirejä.

Eikä siinä mitään, kyseisiin asioihin sisältyy paljon elämän pieniä nautintoja, halpoja huveja, jotka ovat kuitenkin elämyksinä vertaansa vailla.

Esimerkiksi juuri vaihdetut lakanat, mieluiten ulkona raikkaissa tuulissa kuivuneet. Onko juuri suloisempaa asiaa? Puhtaisiin lakanoihin on niin täydellisen ihanaa illalla itsensä oikaista, että marttojen suosittelema noin kahden viikon vaihtoväli ei kyllä riitä. Juuri vaihdetuista lakanoista täytyy päästä nauttimaan joka viikonloppu.

Onnea lisäisi mankeli, mutta sitä meillä ei ole, koska se ei oikein mahtuisi talossa mihinkään järkevään paikkaan. Enkä millään jaksa silittää lakanoita, joten niiden sileydestä on tingittävä. Se on vähän valitettavaa. Mankeloidut liinavaatteet kun ovat jokseenkin eri juttu kuin mankeloimattomat.

Myös valaistus ja tuoksut ovat minulle tärkeä osa ympäristöä. Tykkään erityisesti kynttilöistä. Niitä käytetään meillä päivittäin ympäri vuoden. Makuuhuoneen talolyhdyissä palavat usein iltaisin tuoksukynttilät. Tunnelmallisen valaistuksen lisäksi pieni säväys esimerkiksi vaniljan tai appelsiinin tuoksua täydentää ihanasti puhtaiden lakanoiden raikkautta. 

Puhumattakaan aamuista, jolloin makuuhuoneeseen alkaa kantautua alakerrasta juuri keitetyn kahvin tuoksu. Täydellisempää tuoksuhetkeä on vaikea kuvitella.

Tänä viikonloppuna tänne tuli kesä. Vihreys lisääntyy silmissä. 

Vuokot ovat jo jonkin aikaa olleet täydessä kukassa

Pepi-päärynän pulskat lehdenalut

Potagerin kääntäminen jäi viime syksynä odottamaan kevättä. Kevät taas on ollut niin kolea, etteivät pihahommat ole oikein kutsuneet. Nyt alkaisi viimeistään olla kääntämisen aika. 

Tänä viikonloppuna se ei kuitenkaan vielä onnistunut, sillä mies on ollut reissussa ja oma aikani on mennyt tavallista perusteellisempaan siivoamiseen sisällä. Siivoaminen on muuten myös niitä halpoja huveja (tai "huveja"), jonka jälkeen elämästä voi hetken nauttia täysillä. 

Alkoi olla jo kiire saada myös talvitamineet kesäksi säilöön, ettei joudu helteellä katselemaan untuvatakkeja ja villapipoja eteisessä. 

Kohta saadaan jo kesän ensimmäiset raparperit

Villapuseroteema on kulkenut sitkeästi mukana koko kuluneen talven. Kerroin jo aiemmin että neulon miehelle puseroa kohoneulemallilla. No sainkin sen jo kaulusta vaille valmiiksi, ennen kuin tajusin, että haluan kuitenkin käyttää vähän toisen tyyppistä lankaa; muhkeata ja hiukan pörröistä islantilaista villalankaa, joka pitää ryhtinsä kohokuvioissa ja jota on mahdollista neuleen sisäpuolelta kevyesti huovuttaa.

Ryhdyin siis uuteen projektiin. Hihat ja vatsa ovat nyt odottaneet joitakin viikkoja miehustan ja hihakavennusten aloittamista. Vähän näköjään aloittaminen kestää, sillä aion tehdä tavallista enemmän ajatustyötä vaativan kavennuksen. Sellaisen, missä hihan keskellä oleva kuvio jatkuu yhtäjaksoisena yli olkapään, aina kaula-aukon reunaan saakka. Siinä saa keskittyä laskemaan silmukoita eikä miehustan neulominen siksi onnistu kaikissa tilanteissa. Tarvitsen luultavasti myös isonsiskon puhelinneuvontaa... 

Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä se vielä ennen kesän ja (kolean) veneilykauden alkua.

Mutta tästä hieman työläämmästä aihepiiristä takaisin elämän pieniin nautintoihin. On niitä tietysti paljon muitakin, kuin alussa mainitut syöminen, laiskottelu ja nukkuminen. 

Esimerkiksi rauhallinen hetki ennen nukkumaan menoa ihoa hoitavassa, ihanasti tuoksuvassa vaahtokylvyssä

Tai esteettiset elämykset. Luonnossa liikkuminen, tuoksut, hyvä musiikki. Iltalenkki pakkasessa, yhteinen vapaa-aika rakkaan kanssa, kiireettömät keskustelut, saunominen kuutamoyönä ja meressä uiminen, arjen humoristiset tilanteet. Neulominen ja samalla hyvän kuunnelman kuunteleminen. Kahvihetki ystävän kanssa. Kiinnostava kirja tai elokuva ja aikaa niihin käytettäväksi. Kesä-aamu, syksyn synkkä ja myrskyinen yö, marraskuun pumpulinharmaa päivä. Tuoreen mullan tuoksu keväällä.

Innostavaa viikkoa!

Laskiaisunnuntai

Sää on suosinut laskiaissunnuntaita! Tosin mäkeen ei meiltä tänään selvitty eikä muuhunkaan talviurheiluun. 

Sininen hetki

Vetovoimaisin ajanviete löytyy tällä hetkellä neulekorista. Monikaan asia ei ole niin rentouttavaa kuin kohokuvioneuleen neulominen. 

Tästä voisi tulla vaikka lämmin venepusero miehelle, saariston tuulisiin ja viileisiin kevään ja syyskesän iltoihin. 

Vaikka ulkona näyttää talviselta, ilmassa on jo vahvasti kevättä. Päivät ovat jo selvästi pidentyneet, valo on muuttunut ja linnut ovat alkaneet sirkuttaa. Siellä se kesä taas häämöttää näköpiirissä, vaikkei joka hetki uskoisi. 

Aurinkoista viikkoa!

Siskon talossa

Meillä on täällä talviloma. Pääsimme käymään Siskon perheen luona Lapissa.

On aivan erityisen antoisaa päästä viettämään muutama rento lomapäivä Siskon kanssa. Se on ehkäpä maailman hauskin tapa viettää aikaa, vaikkei mitään erityistä olisi ohjelmassa. Tai kyllähän meillä on - teemme aina yhdessä käsitöitä. Ja juttelemme. Ja herkuttelemme... Sisko on varsinainen pitokokki, jonka hoteissa paino nousee noin kilon päivävauhtia.

Lisäksi Siskon talo on elämys. Perhe on tehnyt suurimittaisen projektin vanhan talon parissa (kuten mekin) ja se on vielä monilta osin kesken. Mutta tunnelma on jo nyt ainutlaatuinen. Tekstiilitaiteilija-siskon rehevä kädenjälki näkyy kaikkialla.

Talon pääty odottaa toista, keittiön yhteyteen rakennettavaa kuistia. Yläkerrassa on jo valmiina ovi joka johtaa kuistin päälle tulevalle parvekkeelle.

Siinä missä minä käytän värejä säästeliäästi, Sisko iloittelee niillä estoitta. Yläkerran vanhempien kammarin seinällä on loimuavansiniset Birger Kaipiaisen Orvokki-tapetit. Ikkunoista avautuu huikea näkymä Kemijoelle.

 

Antin ja Pekan kammarissa on Pöllötapetit

 

Riikan kammarin hempeä uninurkkaus

 

Keittiön ikkuna ja puuhella. Tuvan ovesta pilkistävät ahkerassa käytössä olevat kangaspuut.

 

Siskon mies, talon leppoisa isäntä, on biologi. Se voi olla osasyy siihen, että vaikka talo on melko lähellä kaupungin keskustaa, pihapiirissä asustelee lampaita, kanoja ja koiria. Sisko kehrää villalankaa omien lampaiden villoista ja tuoreet Taatusti Onnellisen Kanan munat haetaan aamiaispöytään piharakennuksen kanalasta.

 

 Sympaattiset pohjanpystykorvat Viena, Nätti ja Keje

Mukanamme reissussa ollut Aino-serkku teki ristipistotyötä. Bella seurasi neulan liikkeitä.

 

Minunkin torkkupeittoprojektini lähti uuteen vauhtiin, kun siskoarmas hiukan neuvoi neulemerkkien kanssa. En nimittäin millään meinannut saada sydäntä onnistumaan. Peitosta on tulossa noin puolitoista metriä leveä ja sen pituuden ratkaissevat käsivoimat...

On se kyllä harmillista, että matkaa Siskon luokse on satoja kilometrejä. Olisi suuri rikkaus viettää paljon useammin yhteisiä käsityö- ja juttutuokioita. Elämä olisi kernaammin voinut heittää näin kauas toisistaan sellaiset sisarukset, jotka eivät juurikaan ole keskenään tekemisissä vaikka asuisivat ihan lähekkäin - mitä on kyllä vaikea ymmärtää!

Mukavaa talvilomaa tai sen odotusta! Nauttikaa toistenne seurasta..