Verkkaista elämää

Alkaa tuntua, että tämä koronaeristys on kestänyt jo melko kauan. On pidemmän päälle aika erikoista elämää pysytellä koko ajan pääasiassa kotona. Mukavaakin, kun saa olla perheen kanssa yhdessä ja paneutua moniin sellaisiin asioihin, joihin normaaliarjessa ei jää niin paljoa aikaa ja voimia. Kuten ruuanlaittoon ja kodin pieneen kohenteluun. 

Ja täytyy myös kehitellä aktiviteetteja, että pysyy vireessä. Nekin ovat nyt vähän verkkaisia, esimerkiksi soutelua kotijärvellä ja kahvittelua siinä ohessa.

Tosin säät ovat muuttuneet hyytävän kylmiksi, eikä ulkona oikein nyt tarkene olla. Perunatkin ovat edelleen kylvämättä ja potager perustamatta!

Nyt, kun on tullut tuijoteltua tavallista enemmän ikkunasta ulos rannan (-kin) suuntaan, mieleen on taas palannut vanha suunnitelma rantasaunan pienestä kunnostelusta. Sehän pitäisi maalata, varsinkin sen katto. Ja terassia pitäisi vähän korjailla.

Olemme myös jo pitkään haaveilleet, että laittaisimme rantasaunan yläkerran päätyihin ikkunat. Saunassahan on soma vintti, mutta sinne ei tule päivänvaloa. Myöskään löylyhuoneessa ei ole ikkunaa järvelle päin. Lauteilta olisi kiva katsella ohi lipuvia joutsenia.

Saimme viimein tehtyä puusepälle ikkunatilauksen. Mutta ne yläkerran päätyikkunat mies halusi tehdä itse. Saisi siitä mukavaa tekemistä ja sopivaa haastettakin; voisi kokeilla, onnistuuko ikkunoiden tekeminen ilman puusepän työkaluja.

Yläikkunoiden muoto on ollut jo pitkään tiedossa. Pyöreät niiden pitää olla. Niinpä mies aloitti ikkunoiden teon sahaamalla ison kasan kaarevia puusoiroja ja liimaamalla niitä yhteen renkaan muotoon.

Ristikkokokeiluja maalarinteipin avulla

Ristikoiden suhteen päädyttiin lopulta salmiakkikuvioon. Alakuvassa ne ovat jo kiinni sisäpokissa, jotka on istutettu karmeihin. Tässä vaiheessa ikkunat alkoivat näyttää todella kauniilta! 

Pakko oli vähän kokeilla niiden rinnalle salaisten haaveideni kohdetta, William Morrisin Strawberry thief- lintutapettia ... 

Tässä ikkunan ulkopuoli kuivumassa pellavaöljykäsittelyn jälkeen. Käsittely syvensi puun sävyä ja siitä levisi ihana pellavaöljyn tuoksu koko taloon!

Seuraavaksi on vuorossa ikkunoiden maalaaminen ja lasien asentaminen. Näihin ikkunoihin ja koko vanhaan rantasaunaan ei voi kuvitella muuta kuin vanhanajan väreilevät lasit. Sellaisia täytyy siis ensi viikolla ryhtyä metsästämään.

Mukavaa viikon alkua!

Pitsaa hiiligrillissä

Mökki-ikävä kasvoi liian suureksi, oli lähdettävä sinne. Varovaisuutta noudattaen, tottakai. Eli ei pysähdyksiä matkalla eikä mitään taajamassa poikkeamisia mökkipaikkakunnalla. Ei siis tilanteita, että voisi törmätä johonkuhun ulkopuoliseen. Rakkaiden eristyskavereiden kanssa suorinta tietä vaan mökille keskelle metsää, kaikki tarvittava mukana.

Kuten etätyövälineet ja pitsantekotarvikkeet.

Mies on ollut viime aikoina pitsa-innostuksen vallassa, toisaalta pitkän eristyksen, toisaalta  italianrakkautensa ja -kaipuunsa yhtenä oheistuotteena. Eikä minkä tahansa pitsan, vaan kyse on nimenomaan perinteisistä italialaisista kiviuunipitsoista. Sellaisia hän haluaisi itse tehdä. Siksi miehen haaveissa on jo pitkään siinnellyt myös oma pitsauuni.

Sitä odotellessa hän on hankkinut uuniin laitettavan pitsakiven. Kokeilimme nyt paistaa sen avulla pitsaa hiiligrillissä.

Mökkimaiseman ehkä upein juttu on jokailtainen auringonlasku lahdelle ja aina hiukan erinäköinen  iltarusko. Sitä ei kyllästy katselemaan. 

Aluksi pitsan grillissä paistamisessa oli sellainen ongelma, että reunat jäivät liian vaaleiksi ja samaan aikaan pohja melkein paloi. Kun kiven lämpötilaa laskettiin, grillin lämpötilaa nostettiin ja hiilet työnnettiin grillin ulkoreunoille, sekä paistoaikaa hiukan pidennettiin, tuo ongelma poistui. 

Lopulta pitsat paistuivat täydellisesti ja saivat hiiligrillissä rapean pinnan ja herkullisen savuaromin. 

 Auringonlaskun sauna ♡

Tällä reissulla kalaverkot olivat pitkästä aikaa vedessä

Hyvää viikonloppua!

Keväisen metsän tuoksua ja rastaiden liverrystä

Juhla on ohi ja on taas palattu arkirytmiin. Vaikka kotoa ei nyt lähdetäkään minnekään, täytyy arjen ja juhlan, tai arjen ja viikonlopun välillä olla eroa.

Herään joka arkiaamu tavalliseen aikaan ja valmistaudun uuteen etätyöpäivään, kuin lähtisin normaalisti töihin. Tuntuu hyvältä, kun arki noudattaa tuttua rytmiään, poikkeusoloissakin.

Viikonloppuisin voi nukkua ehkä tunnin pidempään, mutta ei sen enempää. Sitten ripeästi ylös. En ole niitä ihmisiä, jotka rentoutuvat viikonloppuna viettämällä koko päivän yöasussa.

Pääsiäisherkuttelun jälkeen ollaan palattu myös arkiruokiin. Päivä alkaa yleensä puurolla - ellei mies satu keksimään jotain yllättävää.

Sunnuntai on poikkeus. Silloin usein kehittelemme pidempiä aamiaisia. Varsinkin mies on kunnostautunut runsaiden sunnuntaibrunssien kokkailijana.

Ja ah ihanuutta, pian niitä brunsseja pääsee taas nauttimaan potageriin!

Säät ovat hieman lämmenneet ja on ollut todella kauniita, keväisiä iltoja. Kun näihin huhtikuun iltoihin liittyy vielä mustarastaiden huumaava liverrys, ovat pitkät kävelylenkit ihan parasta antia, mitä eristyksessä voi keksiä.

 Leppoisaa sunnuntaita!

Valkoinen kevätmaisema

Täällä etelä-Suomessa on sadellut lunta jo useamman päivän ajan. Maa on välillä ihan valkoisena. Se näyttää kauniilta, vaikka tietysti ihan väärään aikaan nyt lunta tuleekin.

Jostain syystä runsasluminen takatalvi näyttää kuuluvan jokaiseen loppukevääseen. Jopa näin lumettoman talven jälkeen. Ilman sitä ei vaan taida kesää tulla.

Toisaalta, lumi sulaa nyt myös nopeasti pois. Vappukin on jo kahden viikon päästä!

Uudenmaan sulku loppuu tänään. Samalla pääministeri muistuttaa, että nyt ei ole kuitenkaan oikea aika kirmata mökille. Se on varmasti totta, varovaisen linjan on jatkuttava. 

Mutta viimeistään tuosta tuli mieleen, että mökille on jo aikamoinen ikävä!