Verkkaista elämää

Alkaa tuntua, että tämä koronaeristys on kestänyt jo melko kauan. On pidemmän päälle aika erikoista elämää pysytellä koko ajan pääasiassa kotona. Mukavaakin, kun saa olla perheen kanssa yhdessä ja paneutua moniin sellaisiin asioihin, joihin normaaliarjessa ei jää niin paljoa aikaa ja voimia. Kuten ruuanlaittoon ja kodin pieneen kohenteluun. 

Ja täytyy myös kehitellä aktiviteetteja, että pysyy vireessä. Nekin ovat nyt vähän verkkaisia, esimerkiksi soutelua kotijärvellä ja kahvittelua siinä ohessa.

Tosin säät ovat muuttuneet hyytävän kylmiksi, eikä ulkona oikein nyt tarkene olla. Perunatkin ovat edelleen kylvämättä ja potager perustamatta!

Nyt, kun on tullut tuijoteltua tavallista enemmän ikkunasta ulos rannan (-kin) suuntaan, mieleen on taas palannut vanha suunnitelma rantasaunan pienestä kunnostelusta. Sehän pitäisi maalata, varsinkin sen katto. Ja terassia pitäisi vähän korjailla.

Olemme myös jo pitkään haaveilleet, että laittaisimme rantasaunan yläkerran päätyihin ikkunat. Saunassahan on soma vintti, mutta sinne ei tule päivänvaloa. Myöskään löylyhuoneessa ei ole ikkunaa järvelle päin. Lauteilta olisi kiva katsella ohi lipuvia joutsenia.

Saimme viimein tehtyä puusepälle ikkunatilauksen. Mutta ne yläkerran päätyikkunat mies halusi tehdä itse. Saisi siitä mukavaa tekemistä ja sopivaa haastettakin; voisi kokeilla, onnistuuko ikkunoiden tekeminen ilman puusepän työkaluja.

Yläikkunoiden muoto on ollut jo pitkään tiedossa. Pyöreät niiden pitää olla. Niinpä mies aloitti ikkunoiden teon sahaamalla ison kasan kaarevia puusoiroja ja liimaamalla niitä yhteen renkaan muotoon.

Ristikkokokeiluja maalarinteipin avulla

Ristikoiden suhteen päädyttiin lopulta salmiakkikuvioon. Alakuvassa ne ovat jo kiinni sisäpokissa, jotka on istutettu karmeihin. Tässä vaiheessa ikkunat alkoivat näyttää todella kauniilta! 

Pakko oli vähän kokeilla niiden rinnalle salaisten haaveideni kohdetta, William Morrisin Strawberry thief- lintutapettia ... 

Tässä ikkunan ulkopuoli kuivumassa pellavaöljykäsittelyn jälkeen. Käsittely syvensi puun sävyä ja siitä levisi ihana pellavaöljyn tuoksu koko taloon!

Seuraavaksi on vuorossa ikkunoiden maalaaminen ja lasien asentaminen. Näihin ikkunoihin ja koko vanhaan rantasaunaan ei voi kuvitella muuta kuin vanhanajan väreilevät lasit. Sellaisia täytyy siis ensi viikolla ryhtyä metsästämään.

Mukavaa viikon alkua!

Harmaa islantilaisneule, vihdoinkin

Joululoma koki pienen mahalaskun, kun aloimme sairastella jokainen vuorollamme. Vielä uusivuosi ja loppiainenkin menivät toipuessa. Toisaalta lomalla oli hyvää aikaa ottaa rauhallisesti ja parannella itseään. Mutta toisaalta, onhan se harmittavaa käyttää lähes koko loma sairasteluun.

Loman jälkeen tuntuu aina vähän aikaa, että työ vie kaiken energian eikä oikein mitään muuta saa aikaiseksi. Pienen orientoitumisen jälkeen arki alkaa taas sujua. Ehkä siihen peruskiireeseen vaan tottuu.

Jotain on kuitenkin tammikuussa syntynytkin. Viime kevään yhdessä postauksessa oli juttua pitkään jatkuneesta neuleprojektistani, jonka uskoin tuolloin jo kaartavan päätökseen. Toisin kävi. Miehustan kavennus tuntui niin suurta keskittymistä vaativalta työltä, että neule jäi sivuun kesäksi ja vielä  syksyksikin. Kunnes joululoman toipumismakoilusta voimaantuneena sain viimein aikaiseksi tarttua toimeen.

Olipa hikinen urakka! Mutta tässä vihdoin valmis neule omistajansa yllä. Hiha on siis istutettu ilman saumaa, niin että sen kohokuvio jatkuu yhtenäisenä hihansuusta kaula-aukkoon saakka. Tähän tarvittiin kantapääkavennuksen soveltamista (isosiskon avustuksella), sillä en löytänyt mistään ohjetta tämän tyyppiseen miehustan kavennukseen.

Talvi on edelleen harvinaisen kaunis ja runsasluminen, jopa täällä etelä-Suomessa. Iltapäivän "sininen hetkikin" on melkein yhtä upea kuin Lapissa. Tai no, kyllä se Lapissa on vielä aika paljon upeampi...

Mutta nyt täytyy nauttia, näin mahtavia talvimaisemia ei saa enää kovin pitkään ihailla!

Hyvää pakkasviikkoa!

Tyttären luona kylässä

Niiden muutaman vuoden aikana, joina olen taltioinut perheemme elämänmenoa blogiin, tilanne on yllättävän paljon muuttunut. Kun aloitin, ympärillä oli taukoamaton lapsiperhehulina. Arkista huoltamista oli paljon ja omia rauhallisia hetkiä sai odottaa. Tärkeämmät puhelutkin piti mennä hoitamaan jonnekin sivummalle.

Näinä blogivuosina lapsista on pikkuhiljaa tullut pitkänhuiskeata nuorisoa ja kotona on nykyisin useinkin hiljaista. Sehän on tietysti ihan luonnollista ja toivottavaa, että elämä menee eteenpäin ja lapset varttuvat. Niin sen kuuluukin mennä - mutta on se myös vähän haikeata.

Hyviäkin puolia on. Ikuiselta tuntunut huoltaminen on huomattavasti vähentynyt. Omia rauhallisia hetkiä on tarjolla yllin kyllin. Ja nykyisin voi jopa mennä lapsensa luokse kylään! 

Tytär opiskelee naapurikaupungissa, parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Hän asuu ihan keskustassa, lähellä koulua ja kaikkea muutakin. Käyn silloin tällöin tyttären luona yökylässä, testaamassa jonkin hyvän ravintolan, aamulla brunssilla ja shoppailemassa. Asumme niin maaseutumaisesti, että nuo yhden yönseudun kaupunkipyrähdykset tuntuvat minusta ulkomaanmatkoilta. 

Tyttären asunto on kaunis, tilava kaksio vanhassa talossa. Opiskeluboxin kieltämättä varsin kulahtaneet pinnat kuitenkin tuntuivat häiritsevän häntä kovasti. Niinpä viime kesänä suunnittelimme yhdessä  pienen remontin, jonka hän syksyllä itse toteutti, isän ystävällisellä avustuksella. Aikaa remonttiin meni pari viikkoa.

Lattiaan tuli valkoinen lankkulaminaatti, listat vaihdettiin ja kaikki pinnat maalattiin. Kylpyhuoneen ilme freesattiin saumamaalilla. Isä rakensi keittiön päälle vielä parven, jota vanhan talon hulppea huonekorkeus suorastaan huusi.

Keittiöön rakennettiin vankasta kuusivanerista yksinkertainen saareke, jonka sisään saatiin nätisti piilotettua pieni edestä täytettävä pyykinpesukone. Samalla syntyi paitsi kipeästi kaivattua lasku- ja työtasoa keittiöön, myös kiva pieni työskentelypiste. Se on kuulemma tyttären nykyinen lempipaikka.

Keittiön yksi seinä maalattiin liitutaulumaalilla, toimii esimerkiksi vieraskirjana

Uudet pellavalakanat <3

Tuttu unilelu lapsuusajoilta kulkee mukana

Pelkkä pintojen käsittely  aikaansai suuren muutoksen koko asunnossa! Hämmästyttävin ero vanhaan on kuitenkin kylppärissä, joka näytti aiemmin siltä, että ilmeen kohentaminen vaatisi täysimittaisen laattaremontin. Erityisesti saumat olivat pintyneet huonoon kuntoon. Tilanne näkyy alla vasemmassa kuvassa. Vaikka kylppäriä olisi kuinka  pessyt ja jynssännyt, vaikutelma oli likainen.

Koska uudelleen laatoittaminen ei lähestyvän putkiremontin takia kannattanut, pohdimme kenties ainoana järkevänä  vaihtoehtona koko kylpyhuoneen maalaamista laattamaalilla. Kunnes tajusimme, että sekä seinä- että lattiakaakelit ovat itse asiassa aivan hyväkuntoiset ja väriltään mainiot perusvalkoiset. Päätimme siis kokeilla ensin pelkkää saumamaalia jota löytyi rautakaupasta useissa väreissä, simppelin tussin näköisessä putkilossa. 

Sen vaikutus ylittikin kaikki odotukset! Kylppärin seinät ja lattia olivat hetkessä kuin uudet. Ainoa harmituksen aihe oli suihkutilan erottava pieni lattiapalkki, joka oli joskus laatoitettu muusta kylppäristä poikkeavilla, ruman ruskeankukertavilla laatoilla. Sen kanssa päädyttiin tekemään pieni laatoitustyö, kun sattui kotoa löytymään sopiva jämäerä saunan mosaiikkikaakeleita, joiden väri istahti täydellisesti kylppärin lattialaattoihin.

Saumamaali oli meille uusi tuttavuus - ja mahtava sellainen! Sillä käsitellyt saumat eivät näytä yhtään feikatuilta, vaan pelkästään puhtailta ja kauniin tiivispintaisilta. Käsittely on myös kestänyt, saumat ovat pysyneet täysin siisteinä jo puoli vuotta. Saumakynän käyttäminen  tulee kyllä jatkossa olemaan ensimmäinen toimenpide, kun kylppärin ilme kaipaa kohennusta. 

Parvelle, joka toimii käytännössä toisena makuuhuoneena,  löytyi luonteva tila keittiön päältä.

Parvelta on myös kivat näköalat alas

Hauskaa viikonloppua!

Ompeluhuone

Ompelu-/ vierashuone on viimein edennyt. Mies teki sinne perjantaina sängyn rengaiden päälle asennetusta vanerilevystä. Tarkoitus on vielä säilöä ylimääräinen vieraspatja sängyn taakse, niin että sängystä tulee ikään kuin selkänojallinen sohva. Aion ommella molempiin pellavaisen irtopäällisen.

Ompelupöydän yläpuolella on riittävästi lokeroita pikkutarvikkeiden säilyttämiseen. Kankaat jäävät viereiseen varastoon, sillä en halua ompeluhuoneeseen enempää kaappeja.

Myös villalangat on tarkoitus sijoittaa tähän huoneeseen. Ja hankkia sen ikkunanurkkaukseen vielä mukava nojatuoli neulomista varten.

Viime viikkoina on ollut kivat ulkoilusäät kun on ollut sumuista ja melko lämmintä. Eikä ole enää liukasta. Pitkien kävely- ja pyöräilylenkkien jälkeen saunan lämpö tuntuu ihanalta. Se onkin lämmennyt lähes joka ilta.

Sauna sijaitsee pohjakerroksessa, ompelu-/ ja vierashuoneen vieressä

Aika usein se menee myös niin, että miesväki menee saunaan ja minä kylpyyn kaksi kerrosta ylempänä.

Kylpyammeesta näkee järvelle

Yöpöydällä on tällä hetkellä työkaverilta lainattu  inspiroiva kirja, Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Leppoisa opas huusholliin - kaikki tarvittavat siivousniksit.. Suosittelen lämpimästi!

Tämän kevään ensimmäiset tulppaanit, ja tietysti valkoiset.

Eilen lauantaina pihalla oli vielä hiukan lunta

Tänään sitä ei ollut enää yhtään. Toivottavasti ei enää tulekaan.

Mukavaa viikkoa!