Jouluaaton ateria katettiin tänä vuonna uudelle, paksulle pellavaliinalle, joka on niin tummanvihreä, että se näyttää melkein mustalta. Kynttilöin valaistulla joulupöydällä tummanvihreä väri tuli kuitenkin upeasti esille. Se näytti kivan erilaiselta valkoisten juhlaliinojen jälkeen.
Aattoaterian ruokalajeissa pitäydyttiin perinteisellä kalat-, kinkku- ja joululaatikot-linjalla. Kaikki sellaiset lajit, jotka eivät ole meidän perheessä erityisessä suosiossa, jätettiin pois. Pöydässä oli silti ahdasta, eli meillä selvästi tykätään jouluruuista.
Heti kiireisen aaton jälkeen koittavat ihanat välipäivät, jolloin rauha laskeutuu taloon ja varsinainen loma alkaa. Nyt ei voi teoriassakaan matkustaa minnekään kauemmas, joten vaihtoehtoina on nauttia lomasta joko kotona tai mökillä.
Oma ideologiani asuinympäristöjeni suhteen on jo kauan ollut elämyksellisyyden ja arkisten nautintojen korostaminen. Elämä on suurimmaksi osaksi arkea, jota eletään tutuissa ympäristöissä. Jos kaikki huippukohdat ja pienen ylellisyyden odotukset säästetään harvoihin juhlahetkiin, niistä ei kovin usein pääse nauttimaan.
Siksi on kivaa rakennella pientä luksusta ihan perusarjen tilanteisiin; kattaa aamiainen nätisti myös arkiaamuna ja sytyttää pöytään kynttilä. Vaihtaa perjantaisin sänkyyn puhtaat, sileät pellavalakanat. Siivota samalla kylppäri putipuhtaaksi ja vaihtaa sinne uudet, ylelliset kylpypyyhkeet. Nauttia tuoreista kukista pöydillä ympäri vuoden. Pimeänä vuodenaikana poltella takkaa ja kynttilöitä joka ilta. Syödä arkiruokia kauniista astioista.
Nyt kun lomaa vietetään kotona, tuntuu erityisen kivalta panostaa niihin asioihin, jotka parantavat omaa hyvinvointia. Edellä mainittujen esteettisten nautintojen lisäksi pyrin syömään pääasiassa terveellisesti, nukkumaan riittävästi ja ulkoilemaan joka päivä.
Muutaman minuutin kävelymatkan päässä meiltä on suuri, vanha kartanonpuisto, joka palvelee lähiseudun asukkaita suosittuna ulkoilualueena. Lenkkeilemme siellä miehen kanssa usein. Samalla voi rauhassa keskustella.
Tällä hetkellä meidän uusin arkielämän nautinnonlähde on kesällä remontoitu rantasauna.
Olen kyllä aina tykännyt saunoa, etenkin jos saunasta pääsee uimaan. Mutta tätä nykyä haluaisin löylyihin joka ilta. Uudistetusta rantasaunasta tuli vaan niin ihana! Kun kiireettömän saunomisen yhdistää kylmänveden uintiin, on nautinto täydellinen.
Saunaremontin tärkeitä tavoitteita oli säilyttää 30-luvun rakennuksen alkuperäinen tunnelma mahdollisimman muuttumattomana, mutta samalla parantaa saunan käytettävyyttä. Tunnelmaan liittyvä tavoite toteutui hyvin, saunaan mennessään tuntee astuvansa ihan eri maailmaan ja aikakauteen.
Vanhoissa rakennuksissahan on usein vahva henki. Siihen liittyy vaikeasti määriteltävä, hiukan maaginen se jokin, joka rakennuksen tunnelmassa joko on - tai sitten puuttuu. Jos se puuttuu, sitä ei saa millään tehtyä. Ehkä myös trendikäs käsite fengshui sivuaa jotain samaa rakennetun tilan energiaa.
Ihmisen kohdalla tällaista ilmiötä voi kutsua karismaksi; jokin näkymätön aura ihmisen ympärillä, jota ei osaa tarkemmin yksilöidä, mutta jonka vahvasti tuntee.
Meidän rantasaunalla on tällainen rakennuksen karisma, vahva tunnelma, positiivinen energia, joka saa hetkeksi unohtamaan ympäröivän maailman murheineen. Se on kuin suuri, karheanpehmeä syli, lähes satavuotiaan puun ja vienon tervan tuoksuinen pesä, joka lempeästi tuudittelee väsynyttä ihmistä. Aika tuntuu pysähtyvän rantasaunassa, mieli ja keho lepäävät siellä.
Ainutlaatuisen tunnelman ja avantouinnin lisäksi nautin rantasaunassa hemmotteluhoidoista erilaisin spa-tuottein. On ihanaa peseytyä rauhassa, kuoria, hoitaa ja rasvata ihoa hyväntuoksuisilla tuotteilla. Ja kuivata itsensä karheisiin pellavavohvelipyyhkeisiin.
Kun saunan remonttia suunniteltiin, yhtenä vaihtoehtona oli suihkun rakentaminen. Siitä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, koska se olisi ollut tekniseti melko iso toimenpide eikä saunassa ole koskaan ollut suihkua. Aiemmin lämmin vesi saatiin muuripadasta. Siitä jouduttiin luopumaan, kun löylytilaan asennettiin joitain vuosia sitten tehokas ja samalla vähän ylikokoinen kiuas.
Ratkaisimme asian niin, että kylmä vesi tulee hanasta ja kuuma vesi kiukaan päälle asennetusta vesisäiliöstä. Niistä lähtee kaksi vesiletkua, joilla lämpöiset vedet sekoitellaan suoraan pesuastioihin. Se on helppoa ja sujuvaa, ja tuntuu vielä kuitenkin vanhassa saunassa peseytymiseltä.
Eipä olisi sitäkään uskonut, että voisin tulla riippuvaiseksi säännöllisestä avantouinnista. Olen pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei tule riippuvaiseksi mistään terveellisestä... Nyt niin on kuitenkin tainnut käydä.
Kyse oli pitkään nopeasta pulahduksesta kerran tai kaksi viikossa, mutta joululomalla kylmään veteen on pitänyt päästä jo päivittäin. Ja se on ollut joka kerta aivan ihanaa!
Uintikertojen tihennyttyä olen alkanut kehittää harrastusta siihen suuntaan, ettei avannosta olisi edes mikään kiire pois. Että siellä voisi jopa rentoutua ja hengitellä levollisesti, asettua ja antautua hetkeksi jääkylmään veteen. Tuntea, kuinka dopamiinit ja endorfiinit virtaavat suonissa.
Lämpötilat ovat laskeneet viime aikoina nollan alapuolelle ja on tosiaan pitänyt alkaa tehdä avantoa.
Miehen ja minun pitkiin saunailtoihin kuuluu myös pienet eväät. Viime aikoina useimmiten anjovisleivät, mutta muutkin suolaiset voileivät maistuvat hyvälle monien kunnon löylyjen ja avantouintien jälkeen.
Saunan remontti on vielä hiukan kesken, kuten remontit tapaavat olla. Esimerkiksi sähkötyöt ovat vielä tekemättä. Niissä on tarkoitus käyttää vanhoja pistorasioita ja katkaisimia, joita löytyi muutamia sopivasti malliksi saunan vintiltä.
Ennen sähkötöiden aloittamista pitäisi siis etsiä samanlaisia vanhojen rakennusvaraosien kaupasta. Tämä projekti jatkunee kevätpuolella.
Ja se jokaisen lomapäivänkin viimeinen onnen ja hyvinvoinnin lähde on nukkumaan pääseminen. Puhtaisiin lakanoihin, tuuletettuun makuuhuoneeseen, jossa on hetken aikaa polteltu tuoksukynttilöitä.
Tunnelmallista talviviikkoa!
