Neljän seinän sisällä

Olemme miehen kanssa siirtyneet molemmat koronan takia etätöihin. Myös nuoriso majailee nyt täysilukuisena kotona. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tätä jatkuu, mutta veikkaisin että yllättävän kauan.

Jännä tilanne, kun kukaan ei lähdekään aamuisin minnekään, eikä koko päivänä, ja näin jatkuu päivä toisensa perään. Ehkä näihin neljään seinään vielä täysin kyllästyy, mutta toistaiseksi ei tunnu siltä.

On ihanaa olla yhdessä omien rakkaiden kanssa. Kotona, rauhassa.

Yritämme myös ottaa tästä kotielämästä kaiken irti. Vaikka etätyölläkin on aikataulunsa, aamut ovat rauhallisempia kun ei tarvitse lähteä minnekään.

Mies lellii nyt arkiaamuisinkin sänkyyn tuoduilla aamupaloilla

Ei tämä tilanne tietenkään pelkästään mitään hauskaa downshiftaamista ole, korona on varsin pelottava juttu. Kaiken keväisen kauneuden keskellä sen aiheuttamaa uhkaa on vähän vaikea hahmottaa.

Ihana köpispuuro marjaversiona, yksi karanteeniviikon aamupaloista

Maailma on yhtäkkiä vähän outo ja elämä tuntuu tavallista ennakoimattomammalta. Jos taas jokin tuntuu tutulta ja kotoisalta, niin korvapuustien leipominen. 

Luin muuten lehdestä, että moni muukin vahvistaa nyt perusturvallisuuttaan leipomalla korvapuusteja.

Kevätaurinko tulvii sisään ikkunoista

On kiva tehdä yhdessä ruokaa, pitkän kaavan mukaan ja istua arkisinkin kiireettömästi koko perhe yhteisessä pöydässä. 

Tässä intialainen pinaatti-halloum-pata

Mies on hyvin aktiivinen ja aikaansaava ihminen ja hänelle tämä pakollinen korona-downshiftaus karsittuine kalentereineen ja karanteeneineen on ollut hieman haastavakin tilanne.

Kuluneen viikon aikana hän on etätyöskentelynsä lisäksi pyöräillyt varmaan sata kilometriä, opiskellut innolla italiaa ja seurannut kielenopiskelun merkeissä koronatilannetta italialaisista tiedotusvälineistä, pessyt autot sisältä ja ulkoa, harjoitellut soittamaan pianolla minun lempisarjojeni tunnusmusiikkeja ja kutsunut minua sitten niillä yläkerrasta alakertaan kahville, siivonnut  ulkovarastoja ja talon sisätiloja.

Ja viimeksi tehnyt kesämehupulloillemme vanerista kauniit ja kätevät kuljetus- ja tarjoilulaatikot.

Ei voi kuin ihailla :)

Ja onhan se kiva juuri nyt ajatella juhannusta raparperimehuineen ja britakakkuineen. Sekin on yllättävän lähellä, vaikka maailma onkin tällä hetkellä myllerryksen kourissa.

Parsateema jatkuu ja sunnuntaibrunssi Firenzessä

Päädyttiin tänäkin viikonloppuna valmistamaan parsaa, koska se on vaan niin hyvää. Tällä kertaa paistettiin parsat pannussa.

Parsan seuraksi tein yksinkertaista ja hyvää vanhanajan sitruunakermakastiketta. Se sopii erinomaisesti yhteen parsan kanssa, mutta yhtä hyvin myös kalan kaveriksi.

Kastikkeen ohje menee seuraavasti: pala voita (n. 25 g)  sulatetaan kattilassa, kaksi kananmunan keltuaista ja 4 dl ruokakermaa vatkataan sekaisin ja kaadetaan hitaasti koko ajan sekoittaen voisulan sekaan, keitetään kunnes seos sakenee. Raastetaan ison sitruunan kuori ja sen jälkeen siitä puristetaan mehu ja molemmat lisätään kastikkeeseen. Maustetaan suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Lopuksi mukaan ripotellaan vielä silputtua ruohosipulia.

Punasipulihilloke

Meidän sunnuntairuokamme alkoivat kuitenkin näyttää kovin arkisilta kun perhechattiin ilmestyi kuvia aamupalasta Firenzessä. Tytär oli valmistanut Suomesta vierailulla olevalle ystävälleen ja kahdelle intialaiselle kämppäkaverilleen sunnuntaibrunssin, jonka teemana oli terveellisyys. Kuvassa etualalla banaanipannareita.

Tytär muuten pääsi onnekseen asumaan tosi kivaan asuntoon Firenzen vanhaan keskustaan, suuren kauniin puiston viereen. Lisäksi häntä lykästi kämppäkavereiden suhteen, sillä kaksi intialaista opiskelijaa ovat paitsi erinomaisen mukavaa seuraa, myös tyttären tavoin kulinaristisista nautinnoista ja ruuanlaitosta kiinnostuneita. 

Niinpä mekin pääsemme usein ihailemaan houkuttelevan näköisiä kuvia milloin intialaisista ateriakokonaisuuksista, milloin suomalaisista ja milloin taas herkkupöydistä paikalliseen tyyliin. 

Olen tästä iloinen, sillä jos osaa rakentaa pieniä juhlia arjen keskelle, ei ihan helposti lopu hauskuus elämästä! 

Innostavaa viikkoa!

Kevättunnelmia

Intialaisesta ruuasta on tullut meillä suosittua. Kiva juttu, sitä on helppo valmistaa. Tai en tiedä intialaisesta, noin niin kuin virallisesti, se voi olla hyvinkin monimutkaista tehdä. Mutta on ihan helppo tehdä ruokaa, joka menee intialaisesta. Riittää, kun kaapista löytyvät ne mausteet, joita tarvitaan esimerkiksi pullan leipomiseen: kardemummaa, kanelia, piparkakkumaustetta. Lisäksi currya, kurkumaa, chiliä, juustokuminaa. Noilla lihapataan saa niin aidon intialaisen maun, ettei ohjeita tarvitse enempää tutkia, ellei välttämättä halua.

Mausteisen lihapadan rinnalla raikas hunajalla ja mintulla maustettu raita on ehdoton. Aterian valmistaminen alkaakin siitä.

Naan-leipä on myös hyvää ja sopii tietysti kokonaisuuteen. Sitäkin on helppo tehdä. Ja vaikka oikea naan-leipä tehdään tulikuumassa kiviuunissa, onnistuu se sähköuunissakin ihan riittävän hyvin.

Leivän leipominen on kuitenkin muun aterian valmistamiseen verrattuna sen verran aikaa vievää, että  se jää meillä usein pois. Ainakin, jos ruokaa valmistetaan kiireisellä aikataululla. Vehnäjauhoilla leivottu ja voilla sivelty naan-leipä ei myöskään varsinaisesti paranna ateriakokonaisuuden ravintoarvoja.

Ruokailukuistin ikkunasta avautuva maisema saa välillä idyllisiä piirteitä, kun ohi kulkevat peurat pysähtyvät rantaan syömään. 

Tosin tuota idylliä hieman himmentää pieni katkeruus peuroja kohtaan. Huolella muotoilemani potagerin rungolliset pallotuijat kokivat nimittäin toissa talvena melkoisen muodonmuutoksen, kun niiden ikivihreät lehdet oli yhtenä yönä syöty lähes runkoa myöten. Puiden ympärillä lumessa näkyvät lukuisat sorkanjäljet paljastivat peurat syyllisiksi. 

Tuijat eivät ole tuosta vieläkään toipuneet, vaan ovat edelleen pahasti muotopuolia ja muutenkin jyrsityn näköisiä. Ennen niin uljaat, kauniin pyöreät pallotuijani! 

Pitkänä pääsiäisviikonloppuna ollaan tänäkin vuonna syöty joka päivä lammasta, eri muodoissaan  

Valkosipuliperunavuoan pinnalla on rapeaksi paahtunutta vuohenjuustoa

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

Pyhäinpäivänä

Syyskauden hämärinä iltoina meillä on aina jossain kynttilässä tuli. Kuolleiden muistopäivänä sytytetään kaikki kynttilät.  

Pois nukkuneita rakkaita ei tarvitse erikseen istuutua muistelemaan, he ovat muutenkin koko ajan keskellä sydäntä. Mutta muistopäivänä tunteet ovat pinnalla. On suuri ja kipeä kaipuu, mutta myös kiitollisuus siitä, että he ovat olleet. Elämän rajallisuus tulee riipaisevan lähelle, mutta myös syvä onni tämän hetken täyteydestä ja täydellisyydestä, kaikkine rosoineenkin. Elämän, jokaisen päivän, ainutkertaisuudesta. 

Teimme pyhäinpäivän ruuaksi lammaspataa, intialaisittain maustettuna. 

Padan hautuessa leivoin naanleipää. 

Tulisesti maustetun lammaspadan kanssa oli naanleivän lisäksi myös riisiä 

ja pojan valmistamaa jugurttipohjaista intialaista  raitakastiketta.

Lammaspata lisukkeineen oli todella herkullista. 

Voimakasmakuisen intialaisen aterian jälkeen kaipasi vielä pientä makeata jälkiruokaa. 

Se asia hoitui hyvin tyttären tekemällä suussasulavalla 

dominokeksi-suklaa-juustokakulla.

Äidiltä peritty joulukaktus puhkesi uskomattomaan kukkaloistoon juuri pyhäinpäiväviikonloppuna 

- kuin terveisinä äidiltä. 

Uusi villapeitto on edennyt joutuisasti. Lankaa oli käytettävissä täsmälleen saman verran kuin edellisessäkin peitossa, mutta ilmeisesti nyppyrivien takia se kuitenkin loppui kesken, ja jouduin tilaamaan kehräämöltä lisää. Nyt sitä täytyy odotella.

Odotellessa aloitin uuden neuleen, miehelle

Pihallakin on tapahtunut: portaisiin on saatu sähköt, joka on herättänyt eloon niihin upotetut valaisimet ja pistorasiat. Vaikka jouluvalojen aika onkin vasta pyhäinpäivän jälkeen, laitoin kuitenkin jo  yhden kynttiläsarjan portaanpielen pieneen katajaan. Vielä kaivattaisiin kuuraa tai lunta.

On suunnitteilla, että juuri rantaan vievän polun ympärille asennetaan lisää pihavaloja, myös puita ja pensaita valaisemaan.  Olisi ihanaa saada polun varrelle myös runsaasti jouluvaloja, niin että saunapolku muuttuisi aina loppusyksystä tunnelmalliseksi joulupoluksi.

 Toistaiseksi näkymä portailta rantaan on vielä karu, mutta paranee pikku hiljaa...

Puutarhan valot näkyvät hyvin myös sisätiloihin, eli ne luovat tunnelmaa sisällekin.

Näkymä sisältä rannan suuntaan

Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!