Talo muutoksen kourissa

Kotimme on jo kauan ollut vähintään pintaremontin tarpeessa. Sitä olen joskus täällä blogissakin suunnitellut. Nyt koronavuoden mittaan aloimme konkreettisemminkin kartoittaa toimenpiteitä ja tilannetta, tekijöiden etsimisen ja muiden käytännön asioiden suhteen. 

Jokin viimeinen ponnistautuminen tositoimiin on kuitenkin tähän asti jäänyt puuttumaan. Ehdittiin jo alkaa epäröidä sitäkin, jaksetaanko me moiseen hommaan enää edes ryhtyä, vanhat ihmiset.

Kunnes talviloman aikaan iski purkuvimma. Liikkeelle panevana voimana varmaan sama asia kuin viimekeväisessä rantasaunaremontissa; loputtomalta tuntuvan kotona oleilun aiheuttama turhautuminen. Siinä ohessa joutui myös vähän liikaa katselemaan kodin epäkohtia. Alkoi pahasti tökkiä.

Purkamisen kohteeksi ovat joutuneet nyt suunnilleen kaikki häiritsevät asiat. Pian valkeni, ettei tämä nyt ihan pintaremontilla hoidu. 

Päätimme esimerkiksi laittaa keskikerrokseen lattialämmityksen, kun se niin luontevasti sopii talon maalämpöjärjestelmään. Sehän samalla tarkoittaa koko kerroksen lattian uusimista. Vähän väliseiniäkin ja huonejärjestystä muutetaan. Ja remontoidaan keittiö kokonaan. Ikkunoita on tilattu puusepältä. Ja talo pitäisi maalata jo ulkopuoleltakin. Ja niin edelleen.

Toistaiseksi tehdään itse, kun ollaan voimissamme ja intokin on huipussaan. Tämähän on kiva harrastus! Suorastaan flow'n vallassa täällä nyt meuhkataan.  

Kuvat voivat näyttää karuilta, mutta itse näen tilanteen toivoa herättävänä. Kaaos on usein tie muutokseen - ja juuri nyt se tuntuu oikein virkistävältä. 

(Ja nuo keltaiset kukat muuten mies toi naistenpäivänä. Hyvin sopivat sisustukseen!)

Samalla kovasti kiirettä pitelee, eikä näitä some-harrastuksiaankaan meinaa ehtiä hoidella. Mutta raportoin kyllä lisää, kun maisemat alkavat tästä selkiytyä!

Mukavaa viikon alkua!

Keskikesän kukkaset ja vaihtelevat säät

Helteet lipuivat jonnekin kauas pois ja tilalle vyöryivät koleat ja sateiset säät, jotka ovat jatkuneet jo useamman päivän. Vaikka hellivää lämpöä on vähän ikävä, luonto kiittää sateista. On siis oltava säätilaan tyytyväinen. 

Sen takia on myös tullut oltua taas enemmän sisällä.

Sisätilohin siirtyminen sai jatkamaan kaappien ja varastojen inventaariota. Löytyi esimerkiksi vanhoja, lähes käyttämättä jääneitä pellavaliinoja, jotka ovat laadukasta materiaalia, mutta joiden  kuosi ei ole pöytäliinakäytössä miellyttänyt. 

Leikkasin ne paloiksi ja ompelin paloista ison pinon keittiöpyyhkeitä. Niissä kuosi ei haittaa ollenkaan. 

Luostarin köynnösruusu 'Uetersener Klosterrose' - ihanin kaikista ruusuista!

Samaan aikaan, kun ompelukone on hurissut ylhäällä talossa, rantasauna on kohentunut silmissä. Sisältähän se on vielä ihan alkutekijöissään, mutta julkisivussa tapahtuu maalaamisen ja listoittamisen myötä nopeaa muutosta. 

Myös uudet ikkunat on nyt listoitettu. Ne näyttävät entistäkin enemmän siltä, kuin olisivat olleet paikoillaan vuodesta 1936. Ne ovat tosi kauniit ja sopivat sekä ulko- että sisäpuolelta katsoen. 

Nyt on vaikea ymmärtää, miksi edes täytyi niin paljon pohtia noiden ikkunoiden lisäämistä rakennukseen. Nehän kuuluvat itsestäänselvästi tuohon, missä ne nyt ovat!

Loppuun vielä pieni kuvamuistelo helteisen viime viikonlopun veneretkeltä saaristossa 

Miehen ja minun yhteisselfiesarjojen viimeinen kuva on jostain syystä aina poskipusukuva :D

Hyvää viikonloppua!

Vapaa-ajan harrastuksia

Nyt, kun lomamoodi pienen saaristoirtioton jälkeen alkaa toden teolla saavuttaa tajunnan, myös rantasaunan pintaremonttihanke on alkanut saada uutta potkua. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että projektiin on todella ryhdytty muutenkin kuin haaveilun tasolla. 

Rantasauna on rakennettu 30-luvun puolivälissä ja se on edelleen lähestulkoon alkuperäisessä kunnossa. Tuota alkuperäiskuntoa on tarkoitus myös kunnioittaa, emme aio tehdä saunaan mitään radikaaleja muutoksia. Suunnitteilla on lähinnä korjailua ja korkeintaan pienten käytännöllisyyttä lisäävien toimenpiteiden tekemistä. Esimerkiksi sähkövalaistuksen pehmeää lisäämistä. 

Saunassahan on koko ajan ollut sähköt, mutta silti siellä on pääasiassa oleiltu kynttilöiden ja lyhtyjen valossa. 

Rakennus on noin 25 neliömetrin kokoinen käsittäen aika ison saunan, pienen eteisen ja pukuvälikön, sekä saunakammarin. 

Itse sauna on vuosikymmenten saatossa tummunut lähes mustaksi, mistä kovasti tykkäämme.

Sen sijaan saunan muiden tilojen väritys on tuottanut hiukan päänvaivaa. Rakennuksesta löytyy monensävyiseksi patinoitunutta puupintaa, myös aika vaaleata puuta on tullut esiin puretun kaapin takaa. Sisätilojen ilme freesiytyisi nopeasti, jos ne kaikki vaan maalaisi jollain sopivalla sävyllä. 

Mutta mies on kiintynyt vanhoihin puupintoihin, eikä halua että niitä maalataan. Rantasauna on erityisen rakas juuri hänelle (ja nykyisin myös nuoriksi miehiksi varttuneille pojillemme), joten toivetta tulee tietysti kunnioittaa.

Olenkin pohdiskellut, että käsittelisin pukutilan ja saunakammarin seinät ja katot jollain kevyesti sävyttävällä puunsuoja-aineella, jolloin tiloihin saataisiin vähän yhtenäisempi ja rauhallisempi ilme. Kaikki lattiat voisi sitten maalata vaikka vaalealla helmenharmaalla, valoa ja raikkautta tuomaan. 

Ensi viikolla päästään varmaankin jo jonkinlaisiin ratkaisuihin asiassa!

Alppiruusujen kukinta alkaa olla komeimmillaan

Ihan ensitöikseni taidan kuitenkin tervata veneen. Se synnyttäisi ihanan tuoksunkin koko tienoolle, jolloin puuhat rantasaunan parissa tuntuisivat vielä mukavammilta.

Saunaremontin vaiheista lisää myöhemmin, myös blogin upouuden Instagramin puolella :)

Onnellista kesäviikkoa!

Verkkaista elämää

Alkaa tuntua, että tämä koronaeristys on kestänyt jo melko kauan. On pidemmän päälle aika erikoista elämää pysytellä koko ajan pääasiassa kotona. Mukavaakin, kun saa olla perheen kanssa yhdessä ja paneutua moniin sellaisiin asioihin, joihin normaaliarjessa ei jää niin paljoa aikaa ja voimia. Kuten ruuanlaittoon ja kodin pieneen kohenteluun. 

Ja täytyy myös kehitellä aktiviteetteja, että pysyy vireessä. Nekin ovat nyt vähän verkkaisia, esimerkiksi soutelua kotijärvellä ja kahvittelua siinä ohessa.

Tosin säät ovat muuttuneet hyytävän kylmiksi, eikä ulkona oikein nyt tarkene olla. Perunatkin ovat edelleen kylvämättä ja potager perustamatta!

Nyt, kun on tullut tuijoteltua tavallista enemmän ikkunasta ulos rannan (-kin) suuntaan, mieleen on taas palannut vanha suunnitelma rantasaunan pienestä kunnostelusta. Sehän pitäisi maalata, varsinkin sen katto. Ja terassia pitäisi vähän korjailla.

Olemme myös jo pitkään haaveilleet, että laittaisimme rantasaunan yläkerran päätyihin ikkunat. Saunassahan on soma vintti, mutta sinne ei tule päivänvaloa. Myöskään löylyhuoneessa ei ole ikkunaa järvelle päin. Lauteilta olisi kiva katsella ohi lipuvia joutsenia.

Saimme viimein tehtyä puusepälle ikkunatilauksen. Mutta ne yläkerran päätyikkunat mies halusi tehdä itse. Saisi siitä mukavaa tekemistä ja sopivaa haastettakin; voisi kokeilla, onnistuuko ikkunoiden tekeminen ilman puusepän työkaluja.

Yläikkunoiden muoto on ollut jo pitkään tiedossa. Pyöreät niiden pitää olla. Niinpä mies aloitti ikkunoiden teon sahaamalla ison kasan kaarevia puusoiroja ja liimaamalla niitä yhteen renkaan muotoon.

Ristikkokokeiluja maalarinteipin avulla

Ristikoiden suhteen päädyttiin lopulta salmiakkikuvioon. Alakuvassa ne ovat jo kiinni sisäpokissa, jotka on istutettu karmeihin. Tässä vaiheessa ikkunat alkoivat näyttää todella kauniilta! 

Pakko oli vähän kokeilla niiden rinnalle salaisten haaveideni kohdetta, William Morrisin Strawberry thief- lintutapettia ... 

Tässä ikkunan ulkopuoli kuivumassa pellavaöljykäsittelyn jälkeen. Käsittely syvensi puun sävyä ja siitä levisi ihana pellavaöljyn tuoksu koko taloon!

Seuraavaksi on vuorossa ikkunoiden maalaaminen ja lasien asentaminen. Näihin ikkunoihin ja koko vanhaan rantasaunaan ei voi kuvitella muuta kuin vanhanajan väreilevät lasit. Sellaisia täytyy siis ensi viikolla ryhtyä metsästämään.

Mukavaa viikon alkua!

Tyttären luona kylässä

Niiden muutaman vuoden aikana, joina olen taltioinut perheemme elämänmenoa blogiin, tilanne on yllättävän paljon muuttunut. Kun aloitin, ympärillä oli taukoamaton lapsiperhehulina. Arkista huoltamista oli paljon ja omia rauhallisia hetkiä sai odottaa. Tärkeämmät puhelutkin piti mennä hoitamaan jonnekin sivummalle.

Näinä blogivuosina lapsista on pikkuhiljaa tullut pitkänhuiskeata nuorisoa ja kotona on nykyisin useinkin hiljaista. Sehän on tietysti ihan luonnollista ja toivottavaa, että elämä menee eteenpäin ja lapset varttuvat. Niin sen kuuluukin mennä - mutta on se myös vähän haikeata.

Hyviäkin puolia on. Ikuiselta tuntunut huoltaminen on huomattavasti vähentynyt. Omia rauhallisia hetkiä on tarjolla yllin kyllin. Ja nykyisin voi jopa mennä lapsensa luokse kylään! 

Tytär opiskelee naapurikaupungissa, parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Hän asuu ihan keskustassa, lähellä koulua ja kaikkea muutakin. Käyn silloin tällöin tyttären luona yökylässä, testaamassa jonkin hyvän ravintolan, aamulla brunssilla ja shoppailemassa. Asumme niin maaseutumaisesti, että nuo yhden yönseudun kaupunkipyrähdykset tuntuvat minusta ulkomaanmatkoilta. 

Tyttären asunto on kaunis, tilava kaksio vanhassa talossa. Opiskeluboxin kieltämättä varsin kulahtaneet pinnat kuitenkin tuntuivat häiritsevän häntä kovasti. Niinpä viime kesänä suunnittelimme yhdessä  pienen remontin, jonka hän syksyllä itse toteutti, isän ystävällisellä avustuksella. Aikaa remonttiin meni pari viikkoa.

Lattiaan tuli valkoinen lankkulaminaatti, listat vaihdettiin ja kaikki pinnat maalattiin. Kylpyhuoneen ilme freesattiin saumamaalilla. Isä rakensi keittiön päälle vielä parven, jota vanhan talon hulppea huonekorkeus suorastaan huusi.

Keittiöön rakennettiin vankasta kuusivanerista yksinkertainen saareke, jonka sisään saatiin nätisti piilotettua pieni edestä täytettävä pyykinpesukone. Samalla syntyi paitsi kipeästi kaivattua lasku- ja työtasoa keittiöön, myös kiva pieni työskentelypiste. Se on kuulemma tyttären nykyinen lempipaikka.

Keittiön yksi seinä maalattiin liitutaulumaalilla, toimii esimerkiksi vieraskirjana

Uudet pellavalakanat <3

Tuttu unilelu lapsuusajoilta kulkee mukana

Pelkkä pintojen käsittely  aikaansai suuren muutoksen koko asunnossa! Hämmästyttävin ero vanhaan on kuitenkin kylppärissä, joka näytti aiemmin siltä, että ilmeen kohentaminen vaatisi täysimittaisen laattaremontin. Erityisesti saumat olivat pintyneet huonoon kuntoon. Tilanne näkyy alla vasemmassa kuvassa. Vaikka kylppäriä olisi kuinka  pessyt ja jynssännyt, vaikutelma oli likainen.

Koska uudelleen laatoittaminen ei lähestyvän putkiremontin takia kannattanut, pohdimme kenties ainoana järkevänä  vaihtoehtona koko kylpyhuoneen maalaamista laattamaalilla. Kunnes tajusimme, että sekä seinä- että lattiakaakelit ovat itse asiassa aivan hyväkuntoiset ja väriltään mainiot perusvalkoiset. Päätimme siis kokeilla ensin pelkkää saumamaalia jota löytyi rautakaupasta useissa väreissä, simppelin tussin näköisessä putkilossa. 

Sen vaikutus ylittikin kaikki odotukset! Kylppärin seinät ja lattia olivat hetkessä kuin uudet. Ainoa harmituksen aihe oli suihkutilan erottava pieni lattiapalkki, joka oli joskus laatoitettu muusta kylppäristä poikkeavilla, ruman ruskeankukertavilla laatoilla. Sen kanssa päädyttiin tekemään pieni laatoitustyö, kun sattui kotoa löytymään sopiva jämäerä saunan mosaiikkikaakeleita, joiden väri istahti täydellisesti kylppärin lattialaattoihin.

Saumamaali oli meille uusi tuttavuus - ja mahtava sellainen! Sillä käsitellyt saumat eivät näytä yhtään feikatuilta, vaan pelkästään puhtailta ja kauniin tiivispintaisilta. Käsittely on myös kestänyt, saumat ovat pysyneet täysin siisteinä jo puoli vuotta. Saumakynän käyttäminen  tulee kyllä jatkossa olemaan ensimmäinen toimenpide, kun kylppärin ilme kaipaa kohennusta. 

Parvelle, joka toimii käytännössä toisena makuuhuoneena,  löytyi luonteva tila keittiön päältä.

Parvelta on myös kivat näköalat alas

Hauskaa viikonloppua!