Linnunlaulua, kukkia, kakkuja ja mekkoja

Maalausprojekti on edennut jo pitkälle. Keittiön vanha puusohva, joka on meillä asuessaan vaihtanut väriä jo monta kertaa, on nyt kermanvalkoinen. Ja tällä kertaa minusta tosi nätti ja raikas.

Meillä ei ole erillistä työtilaa, joten talon keskikerros oli pari viikkoa melkoisen myllerryksen vallassa kun keltaiselle heitettiin hyvästejä.

Kyllähän se maisema sitten valkenikin. Myös keittiön pöytä sai ylleen maalin, jonka sävyn nimi on kermanvalkoinen. Melko puhtaalta valkoiselta tuo väri kyllä näyttää.

Talon vanhasta astiakaapista tuli minusta varsin nätti. Maalin sävyn nimi on kitinvalkoinen. Väri  näyttää kauniin vanhanaikaiselta, olematta kuitenkaan liian kellertävä.

Tällainen ihana vanha posliininen korurasia löytyi aikoinaan tästä talosta ja on yksi aarteitani.

Vanhassa astiakaapissa on paljon talon alkuperäistä astiastoa

Kitinvalkoiseksi muuttui myös tämä talon vanha pikkupöytä, joka kätkee kantensa alle yllätyksen, leimuavanpunaisen laatikon. Kuin tehty rakkauskirjeiden säilytykseen ...

Vanhoja astoita siirrellessä löytyi taas muutama uusi kynttiläkuppi

Murupintainen omenapiiras

Täällä on ollut todella kauniita kevätpäiviä ja -iltoja. Luonto menee vauhdilla kohti kesää. Viime viikolla yksi rannan koivu vihertyi nopeasti ja toiset seurasivat perässä. 

Myös grillauskausi on käynnistynyt ja ruokailut siirtyneet yhä useammin ulos 

Kuistillakin tarkenee juoda iltakahvit. Huumaava linnunlaulukonsertti tekee kevätiltojen tunnelman. Kuvan pikkupöytä sai myös ylleen kitinvalkoisen maalin.

Viime sunnuntai-aamuna koitti taas vuoden ihanin herätys

Eipä ole turha juttu olla äiti neljälle!

Mutta ei suinkaan ole tässä talossa ainoa, joka on äiti neljälle. Myös Bella on, joten sitäkin oli paikallaan muistaa äitienpäiväkakulla. Kakku katosi Bellan lautaselta niin nopeasti, että heräsi epäilys, ehtikö tuo äiti lainkaan muistella lapsukaisiaan. Mikäli nyt yleensä edes muisti äiti olevansa ...

Meillä juhlakausi vaan jatkuu. Kesäkuun alussa on ylppärijuhlat ja heinäkuussa rippiäiset.

Tytär löysi tällaiset huippunaiselliset kengät kesäkuun alun juhlaan ja katsoi sitten minuun tutun vetoavasti. Eli, kenkiin pitäisi ommella sopiva mekko!

 Joten pikainen luonnostelu ...

 ... ja hommiin

Koska juhliin on enää kolmisen viikkoa ja kaikki valmistelut ovat vielä ihan alkutekijöissään,  mekko oli ommeltava pika-aikataululla. Valmista tulikin jo saman päivän iltana, jonka aamuna oltiin hahmoteltu luonnokset.

Uskoisin, että tulevina viikkoina vanhassa valkoisessa talossa päivitellään pikemminkin kiirettä kuin blogia - mutta nautitaan silti keväästä!

Ruusujen päivä

Tänäänpä ei päivä alkanutkaan lautasellisella puuroa, kuten tavallisesti. Ehei, aamupalapöytään oli ilmestynyt  ylellinen aamiainen tuoreine croissantteineen sekä suuri kimppu valkoisia ruusuja. Meni hetki, ennen kuin tajusin: naistenpäivä!

Onhan se hauskaa, kun saa osakseen pientä hemmottelua arjen keskellä. 

Eikä se jäänyt pelkästään aamuun, myös työpaikalla oli pöytä kirjaimellisesti koreana

Jo jonkin aikaa sitten joku kaipaili sähköpostissa kuvia tyttäreni vanhojenpäiväjuhlasta, eli pukuprojektin päätöstapahtumasta. Vaikka nyt tulevatkin vähän myöhässä, tähän Naistenpäivään prinsessakuvat sopivat:

Mukavaa Naistenpäivän iltaa kaikille!

Valmista tuli!

Vanhojenpäiväpuvun viimeinenkin strassi on vihdoin kiinnitetty. Olen tyytyväinen lopputulokseen, samoin tytär.

Puvun suloinen disneymäinen kimaltelu ei valitettavasti välity kuvista. Miehustan paljetit, helmet ja lasihelmet, vyötärön organza, helman hohtotylli ja siihen kiinnitetyt sadat strassit synnyttävät kaikki yhdessä todella kimaltelevan ja hohtavan vaikutelman.

Voi vain tyytyväisenä todeta, että ensimmäisten suunnitteluluonnosten ajatus Tuhkimon juhlapuvusta näyttää varsin hyvin toteutuneen.

Tässä muuten se luonnospiirustus, jonka syksyllä keittiön pöydän ääressä piirsin tyttären toiveiden mukaan ja jonka perusteeella juhlapukua lähdettiin tekemään:

Projekti etenee

Juhlapukuprojekti alkaa olla finaalissa.

Päärmäsin eilen illalla helmat ompelukoneella.

Sen jälkeen ajoin vielä saumurilla kapean rullapäärmeen tyllin alareunaan. Käytin alasiepparilankana paksua luonnonvalkoista polyesterilankaa, jolloin saumasta tuli nyörimäisen tiivis ja kiiltävä. Se on yllättävänkin näkyvä yksityiskohta puvun helmassa.

Yön kähmässä vielä liimailimme tyttären kanssa strasseja helman tylliin. Ne lisäävät hohtelevaa vaikutelmaa yhdessä kimaltavapintaisen erikoistyllin kanssa. Vyötärön organzarypytys hohtelee himmeästi sekin.

Ompelustöiden ohessa valmistin perheelle "pikaruokaa". Laitoin lohifileen uuniin jääkaapista löytyneistä tarvikkeista sävelletyn kastikkeen kera. Fileelle ensin suolaa ja mustapippuria myllystä sekä sitruunaviipaleita, sitten ruokakerman sekaan chilikastiketta, dijonsinappia, sitruunamehua, hunajaa ja runsaasti tuoretta tilliä. Kastike sekaisin ja fileelle.

Kalan kanssa tuoreella tillillä maustettua perunamuusia sekä höyrytettyjä porkkanoita, parsa- ja kukkakaalia. Lisukkeeksi appelsiinipunasipulisalaattia.

Yksinkertaista ja helppoa kotiruokaa siis. Kynttilöillä ja pellavaserveteillä saa hiukan hohtoa arkiseen kattaukseen.

Tänään sitten Runebergin kunniaksi Fredrikan torttua kahvin kanssa. Kylläpä maistui hyvälle, varsinkin kun on ollut alkuvuoden lähes kokonaan ilman sokerileivonnaisia.

Vielä pitäisi hoitaa kansalaisvelvollisuutensa ja käydä äänestämässä maalle presidenttiä. Kauniissa, aurinkoisessa pakkasäässä se ei olekaan hullumpi velvollisuus.