Nyt on se aika vuodesta, kun voi käydä poimimassa auringonkukkapelloilta näyttäviä kimppuja kotiin. Kun maljakossa on auringonkukkia, tuntuu pilvisenäkin päivänä kuin aurinko paistaisi.
Meidän hedelmätarhassa kasvaa monta viiniköynnöstä. On ollut usein mielessä, että niistä voisi tehdä viininlehtikääryleitä.
Tätä ollaan toisinaan suunniteltu myös hyvän ystäväni kanssa. Meillähän on enemmänkin kokemusta ruokien valmistamisesta yhdessä ja se on ollut aina tosi kivaa! Niinpä saimme nyt mieluisan kutsun heidän mökilleen viettämään syksyistä viikonlopun iltaa viininlehtikääryleprojektin parissa.
Noin sadan kääryleen koe-erä onnistui ihan hyvin ja ne maistuivat erinomaisesti tsatsikin ja muiden kasvisherkkujen kanssa. Ilta oli muutenkin kaikin puolin mukava, kuten aina ja sen kruunasivat vielä rantasaunan pehmeät löylyt uinteineen.
Viininlehtikääryleiden kanssa tehdään kuitenkin kaksi asiaa seuraavalla kerralla toisin.
Ensinnäkin täytyy ottaa vakavasti se, että käytettävien viininlehtien kannattaa olla nuorehkoja. Ja siitäkin huolimatta niitä kannattaa pehmentää keittämällä varmasti riittävän kauan. Näitä ensimmäisiä kääryleitä vaivasi viininlehtien pieni sitkeys.
Ja toiseksi, valmiit kääryleet kannattaisi ehkä hauduttaa kypsiksi mieluummin uunissa kuin vesikattilassa. Meillä muutama kääryle hajosi vesikattilaan. Niiden makukin tiivistyisi ehkä paremmin uunissa ja pinnan kevyt ruskistuminenkin tekisi kääryleille vain hyvää.
Mukavaa viikkoa!
