Keskikesän kukkaset ja vaihtelevat säät

Helteet lipuivat jonnekin kauas pois ja tilalle vyöryivät koleat ja sateiset säät, jotka ovat jatkuneet jo useamman päivän. Vaikka hellivää lämpöä on vähän ikävä, luonto kiittää sateista. On siis oltava säätilaan tyytyväinen. 

Sen takia on myös tullut oltua taas enemmän sisällä.

Sisätilohin siirtyminen sai jatkamaan kaappien ja varastojen inventaariota. Löytyi esimerkiksi vanhoja, lähes käyttämättä jääneitä pellavaliinoja, jotka ovat laadukasta materiaalia, mutta joiden  kuosi ei ole pöytäliinakäytössä miellyttänyt. 

Leikkasin ne paloiksi ja ompelin paloista ison pinon keittiöpyyhkeitä. Niissä kuosi ei haittaa ollenkaan. 

Luostarin köynnösruusu 'Uetersener Klosterrose' - ihanin kaikista ruusuista!

Samaan aikaan, kun ompelukone on hurissut ylhäällä talossa, rantasauna on kohentunut silmissä. Sisältähän se on vielä ihan alkutekijöissään, mutta julkisivussa tapahtuu maalaamisen ja listoittamisen myötä nopeaa muutosta. 

Myös uudet ikkunat on nyt listoitettu. Ne näyttävät entistäkin enemmän siltä, kuin olisivat olleet paikoillaan vuodesta 1936. Ne ovat tosi kauniit ja sopivat sekä ulko- että sisäpuolelta katsoen. 

Nyt on vaikea ymmärtää, miksi edes täytyi niin paljon pohtia noiden ikkunoiden lisäämistä rakennukseen. Nehän kuuluvat itsestäänselvästi tuohon, missä ne nyt ovat!

Loppuun vielä pieni kuvamuistelo helteisen viime viikonlopun veneretkeltä saaristossa 

Miehen ja minun yhteisselfiesarjojen viimeinen kuva on jostain syystä aina poskipusukuva :D

Hyvää viikonloppua!

Aamiainen luodolla

Yhtenä kauniina kesäaamuna mökillä mies oli valmistellut aamiaisen valmiiksi ja se odotti korissa. Aamiaispöytä katettaisiin pienen venematkan päähän kallioiselle luodolle, Kihdin reunalle.  Siispä suuri olkihattu päähän ja menoksi.

Luodolla oli paahtavan kuuma, eikä siltä voinut suojautua muuten kuin pulahtamalla mereen. Se virkisti hyvin, suurten selkien äärellä merivesi on edelleen yllättävänkin viileää.

Tajusimme juuri, että olemme syöneet koko mökkilomamme ajan vain kala- ja kasvisruokia. Liha-ateria ei ole päätynyt lautaselle kertaakaan. 

Tässä uudet perunat on soseutettu herkulliseksi muusiksi voinokareen ja tillin kanssa. 

Loppukesän hämärtyvinä iltoina on kiva sytytellä kynttilöitä

Tämän kesän suoranaiseksi mökkibravuuriksi muodostui pienissä annosmaljoissa paistettu mustikkakukko.

Ainoita pieniä annosmaljoja mitä meidän mökiltä löytyy, ovat kahvikupit. Ne ovat juuri sopivan kokoisia yhteen kerta-annokseen.

Eihän tämä mitään varsinaista terveysruokaa ole - mutta ah niin taivaallinen herkku vaniljakastikkeen kanssa!

Ja niin täyttävääkin, että sillä voi jonain höpsönä hellepäivänä hyvin korvata lounaan tai päivällisen.

Tässä ohje yhteen annokseen:

25g voita
2-3 rkl sokeria
0,5 dl ruisjauhoja
hyppysellinen leivinjauhetta

Toisiinsa sekoitetut jauhot, sokeri ja leivinjauhe lisätään pehmeään voihin ja taikina puristellaan  tasaiseksi.

Kahvikupin sisäpuoli voidellaan kevyesti. Taikina jaetaan kahteen osaan joista pienempi painellaan kupin pohjalle.  Sitten kuppi laitetaan lähes täyteen mustikoita, joiden joukkoon sekoitetaan pari teelusikallista peruna- tai vehnäjauhoja sitomaan marjoista irtoavaa nestettä. Sen jälkeen toinen osa taikinaa painellaan kanneksi mustikoiden päälle. Kuorta voi pistellä muutaman kerran haarukalla ja pinnalle voi lopuksi vielä ripotella kevyen kerroksen hienoa sokeria, joka uunissa paistuessaan kristallisoituu kauniiksi pinnaksi paistoksen päälle.

Paistetaan 200:ssa asteessa niin kauan, että pinta on nätisti ruskistunut. Nautitaan haaleana mieluiten kotitekoisen vaniljakastikkeen kanssa.