Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhaunelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhaunelmat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Keskikesän kukkaset ja vaihtelevat säät

Helteet lipuivat jonnekin kauas pois ja tilalle vyöryivät koleat ja sateiset säät, jotka ovat jatkuneet jo useamman päivän. Vaikka hellivää lämpöä on vähän ikävä, luonto kiittää sateista. On siis oltava säätilaan tyytyväinen. 

Sen takia on myös tullut oltua taas enemmän sisällä.


Sisätilohin siirtyminen sai jatkamaan kaappien ja varastojen inventaariota. Löytyi esimerkiksi vanhoja, lähes käyttämättä jääneitä pellavaliinoja, jotka ovat laadukasta materiaalia, mutta joiden  kuosi ei ole pöytäliinakäytössä miellyttänyt. 

Leikkasin ne paloiksi ja ompelin paloista ison pinon keittiöpyyhkeitä. Niissä kuosi ei haittaa ollenkaan. 

Luostarin köynnösruusu 'Uetersener Klosterrose' - ihanin kaikista ruusuista!

Samaan aikaan, kun ompelukone on hurissut ylhäällä talossa, rantasauna on kohentunut silmissä. Sisältähän se on vielä ihan alkutekijöissään, mutta julkisivussa tapahtuu maalaamisen ja listoittamisen myötä nopeaa muutosta. 

Myös uudet ikkunat on nyt listoitettu. Ne näyttävät entistäkin enemmän siltä, kuin olisivat olleet paikoillaan vuodesta 1936. Ne ovat tosi kauniit ja sopivat sekä ulko- että sisäpuolelta katsoen. 

Nyt on vaikea ymmärtää, miksi edes täytyi niin paljon pohtia noiden ikkunoiden lisäämistä rakennukseen. Nehän kuuluvat itsestäänselvästi tuohon, missä ne nyt ovat!

Loppuun vielä pieni kuvamuistelo helteisen viime viikonlopun veneretkeltä saaristossa 

Miehen ja minun yhteisselfiesarjojen viimeinen kuva on jostain syystä aina poskipusukuva :D



Hyvää viikonloppua!


sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Käsityöprojekteja pitkästä aikaa


Mies puurtaa innoissan täyttä työpäivää rakkaan rantasaunansa kimpussa. Kuten aina tällaisissa hankkeissa, yksi asia johtaa toiseen, eli uusia korjaamiskohteita löytyy helposti.

Viimeksi  löylyhuoneen seinästä paljastui pehmennyt alajuoksu, joka täytyi tässä yhteydessä uusia. Myös koko rakennuksen perustuksia on pitänyt vähän kunnostella. Tähänkin "pikkuremonttiin" tulee menemään aikaa enemmän, kuin alussa luulimme. Mutta tuleepa sitten tehtyä kunnolla.

Minäkin joudun vähän odottelemaan oman osuuteni alkamista. Olisi niin kiva päästä jo tekemään pintakäsittelyitä ja varsinkin sisustamaan!

Tässä odotellessani aloitin tekemään Bellalle uutta villapaitaa. Tällä kertaa hieman ohuemmasta langasta, puikoilla 3. Kaikki Bellan muut puserot ovat moniin tilanteisiin vähän liian paksuja.

Instagramissa joku muuten kommentoi Bellan pientä, söpöä hymyä. Totta, varsinkin vanhemmiten Bellan suunpielet ovat alkaneet kääntyä yhä enemmän ylöspäin. Se synnyttää hänelle vähän sellaisen salaperäisen Mona Lisa-ilmeen. Näyttää siltä, kuin Bella ymmärtäisi tästä elämänmenosta enemmänkin..

Villapaidan ensimmäinen sovitus

Täällä on ollut lämpimät, melkein helteiset säät. On niin kivaa olla puutarhassa, ettei sisälle malttaisi mennä millään. Juuri nyt kaikki kukkii ja kasvaa kohisten. Ja pihalla tuoksuu ihanalle, varsinkin iltaisin!

Kuten jo aiemmin kerroin, tiukimman koronaeristyksen aikaan mies huolellisesti askarteli rantasaunaan kaksi pyöreätä yläikkunaa. Niistä tuli todella hienot! On melkoinen puusepäntyön mestarinäyte tehdä noin erikoiset ikkunat, vieläpä ilman varsinaisia puusepän työkaluja (ja koulutusta). 

Ikkunoihin lopuksi asennetut vanhat, käsinpuhallatetut lasit kruunasivat kokonaisuuden.

Kuluneella viikolla ne sitten asennettiin paikoilleen

Kun mies oli sahannut pyöreän reiän ikkunan paikalle, hän huuteli yläkerrasta, että miltä näyttää. Vastasin, että ihan jees, mutta vielä parempi olisi, jos reikä olisi keskellä. Olisi pitänyt olla kamera juuri silloin valmiudessa, sillä miehen pää ilmestyi reikään alle sekunnissa ja ilme oli näkemisen arvoinen. 

No olihan se reikä tietysti keskellä, ei hän sitä vinoon olisi leikannut :)

Myös löylyhuoneeseen lisättiin pieni, neliruutuinen ikkuna. Se on siinä ihan täydellinen, avaa lauteilla istuville juuri sopivasti soman taulun ilta-aurinkoiselle järven lahdelle.

Sen sijaan saunakammarin isompi ikkuna tuotti päänvaivaa. Mietimme loppuun asti, laitammeko sitä lainkaan. Ongelma tuntui olevan lähinnä saunakammarin sisäpuolella. Se oli alkuperäisillä ikkunoilla levollinen ja sopusuhtainen tila.

Lopulta kuitenkin päätimme laittaa ikkunan. Järvimaisema on saunarannassa niin kaunis, että sitä on kiva katsella saunakammaristakin. 

Kun ikkuna sitten oli paikoillaan, huolemme osoittautui turhaksi. Se istui rakennukseen kaikin puolin erinomaisesti, kuin olisi ollut siinä aina. 

Mutta sellainen jännä juttu näiden muutosten myötä on tapahtunut, että rantasauna on alkanut kaivata minun silmissäni valkoisia nurkkalautoja. Aiemmin en ole sellaista miettinyt. Ehkä se johtuu siitä, että kun ikkunoita on nyt enemmän, rakennus on alkanut näyttää jotenkin suuremmalta ja siksi kaivata ääriviivoihinsa jotain kokoavaa elementtiä.

Tässä saunakammarin järvenpuoleinen seinä ennen ikkunaa ja sen jälkeen

Ja tältä näyttää rantasaunan uusi päätyikkuna ylös päärakennuksen edustalle. Tässäkin kohti silmäni kaipaavat niitä nurkkalautoja..

Näillä säillä ei tulisi mieleenkään ruokailla sisätiloissa. Vaihtelunhaluisina katamme pöydän milloin millekin puolelle puutarhaa. 

Laituri on yksi suosituimpia paikkoja, vaikka sinne on pitkä matka ja siellä on tähän tarkoitukseen aivan liian pieni pöytä.

Juhannusruusu on tällä hetkellä täpötäynnä voimakkaasti tuoksuvia kukkia. Etenkin illalla sen ohitse on ihana kävellä.

Olen säilyttänyt varastossani lähes kymmenen metrin pätkää pellavavohvelikangasta. Se on myös mahtavan levyistä, 2,4 metriä. Meillä on tuosta kankaasta käytössä jo kaksi kylpypyyhettä ja muutamia käsipyyhkeitä, jotka ovat parhaita kaikista; imukykyisiä ja ihanan tuntuisia iholla. 

Niinpä polkaisimme tyttären kanssa pyyheliinatehtaan pystyyn. Saamme tehtyä tästä kangasmäärästä yhteensä 37 reilunkokoista kylpy- ja käsipyyhettä, jotka aiomme jakaa keskenämme. 

Mutta sitä ennen meidän molempien täytyy kiinnittää vielä aika paljon nuppineuloja ja polkea ompelukonetta!


Hyvää sunnuntaita!


sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Omenankukat


Meillä on ollut kahdeksan vuoden ajan noin joka toinen kevät lakkiaiset. Vaikka sitä on joka kerta kovasti odotettu, omenapuiden kukinta ei ole osunut yksissäkään lakkiaisissamme optimaalisesti juhlapäivälle, niin että puutarha olisi juuri silloin ollut huikeimmassa loistossaan.

Tänä vuonna se sitten viimein tapahtui. Kukkaloisto oli lakkiaispäivänä huipussaan ja sääkin oli ihan täydellinen. Meillä ei vaan ollut lakkiaisia - eikä kyllä kenelläkään muullakaan, koska korona.

Omenapuiden kukinta on niin lyhyt ja niin uskomattoman kaunis, ja lakkiaiset ovat niin suloinen juhla, että ne sopisivat yhteen paremmin kuin hyvin. Mutta ei voi mitään.



Kaikki muukin kukkii nyt





Elämä tuntuu hetken täydelliseltä, kun lämpiävän rantasaunan vieno savuaromi sekoittuu suloisesti kukkien, tuoreiden koivunlehtien ja vastaleikatun nurmen  tuoksuun. On tämä alkukesä kyllä ihana vuodenaika!

Onnellista alkavaa kesäkuun viikkoa!