lauantai 30. marraskuuta 2013

Joulukalenterit ja piparkakkutalo

Perjantai-iltana tehtiin joulukalenterit valmiiksi ja alettiin koota ja koristella piparkakkutaloa



Lokerikkokalenteri on ollut meillä jo vuosia, se vain täytetään suklailla. Tänä vuonna tein vielä toisenkin, pakettikalenterin, joka kiinnitetään pyykkipojilla seinällä olevaan naruun.



Tytöt rakensivat piparkakkutaloa



Sen koristelu jäi vieläkin kesken, odottamaan sopivaa saumaa


Hyvää ensimmäistä adventtia!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Näin unta kesästä kerran...

Ehdin ennen kamerani pitkähköksi venähtänyttä huoltoreissua kuvata elokuista puutarhaa blogia varten. Koska kamera palasi vasta tällä viikolla, sen sisuksiin jääneet kuvat eivät enää ole millään muotoa ajankohtaisia. Niin ihanilta nuo omenapuutarhan kuvat kuitenkin nyt näyttävät, että liitän niistä muutaman tänne. Jää samalla blogiinkin jokin muisto tämän vuoden elokuustakin.




Laiturilla helteisenä elokuun päivänä...


... ja parvekkeella tänään, marraskuisena siivouslauantaina


Lakanat on vaihdettu...



Lattiat mopattu...


Hyasintti availlut ensimmäistä kukkaansa...


Kynttilät sytytetty


Ja neule otettu esiin


Leppoisaa lauantaita!

torstai 21. marraskuuta 2013

Tasalukuja ja haaste



Jee, kamera palasi viimeinkin takaisin kotiin! Sen viimeaikaisia vaiheita muistelemalla saisi helposti kelpo migreenin, mutta enpä jaksa. Nautin mieluummin syksyisten tunnelmien kääntymisestä joulun odotukseen...

Ehkä jo viikonloppuna taloon leviää tämän joulunajan ensimmäiset hyasintintuoksut. Ripustin jo ulko-oveenkin joulukranssin.




Kynttilöiden ja takkojen sytyttäminen on nykyisin jokapäiväistä rutiinia. Nyt jos koskaan haaveilen myös pönttöuunista yläkerran makuuhuoneeseemme..


Pidän tästä vuodenajasta varsinkin sisällä, mutta myös ulkona koleassa marraskuun säässä on kiva olla. Ja kun palaa märkänä ja tuulten riepottelemana  takaisin sisälle, ei saunaa voita mikään. Sisäsauna lämpiää meillä melkein joka ilta.

Toin saunaan suuren punaisen lyhdyn virittelemään jouluista tunnelmaa 



Puissa ei ole enää yhtään lehtiä, kaikki on karua ja paljasta, ja joka päivä sataa


Uusien istutusten alppiruusut lupaavat kukkia ensi kesäkuussa


Rantasauna odottaa ympärilleen kaunista lumipeitettä. Se tarjonnee joulusaunan tänäkin vuonna. Pakasteessa odottavat jouluvastatkin, jotka tein kesällä kun koivuja kaadettiin tontilta juuri sopivaan aikaan.


Rantasaunan suhteen minulla on muuten unelma. Sen yläkerran päätyihin saisi ihanat kesähuoneet! Olen ostanut inspiraation lähteeksi jo kaksi vanhaa, neliruutuista ikkunaa kumpaankin päätykolmioon. Niiden lisäksi katto- ja muut parrut voisi maalata valkoisiksi, laudoittaa lattian ja maalata sen helmenhrmaaksi sekä tapetoida seinät jollain romanttisella vanhanaikaisella ruusutapetilla.


Noita saunalla tuumiskellessani löysin tämän talon vanhan, paljossa käytössä kauniisti kuluneen pyykkilaudan. Se ja hieno vanha pulsaattoripesukone olivat nätisti rantasaunassa silloin, kun tänne muutimme. Edellinen emäntä lienee huoltanut pesuettaan laudan avulla. Toin sen kellarin nykyisen pyykkkituvan seinälle, minne se joka suhteessa erinomaisesti sopii.  


Mattokin etenee. Olen nyt edellisestä matosta poiketen lisännyt silmukat aina samoissa kohdissa, josta syystä mattoon muodostuu viuhkamainen kuvio. Se on melko voimakas enkä ole aivan varma, pidänkö siitä.


Blogini on muuten tässä kuussa täyttänyt kaksi vuotta ja edellinen postaus oli sen sadas teksti. Blogiin näyttää myös vastikään tupsahtaneen sen viideskymmenes lukija, tervetuloa vaan mukaan Anne! Tasalukujen kunniaksi pieni yleiskatsaus:

Blogiani klikataan tätä nykyä noin 120-280 kertaa päivässä. Tämä on siis melko pieni blogi (toisaalta, onhan tuokin määrä vierailijoita melkoinen porukka - hui!) Minulla ei ole ollut mitään tavoitteita bloggaamiseni suhteen enkä ole harrastanut minkäänlaista lukijoiden kalastelutoimintaa. Postauslinja on realistisen arkipäiväinen, en esim. stailaile mitään postauksia varten tai muutenkaan erityisemmin panosta tähän harrastukseen. Ja olen oikein tyytyväinen blogini tilanteeseen; en huhuile täällä ypöyksin, mutta vanhassa valkoisessa talossa on kuitenkin melko rauhallinen ja privaatti tunnelma.Muutamat uskolliset kommentoijat tuntuvat jo tutuilta, kuin talossa silloin tällöin poikkeavilta naapureilta. 

Olen matkan varrella saanut muutamia kertoja blogiini ns. haasteen. Valitettavasti ne ovat jääneet käsittelemättä, sillä haasteeseen vastaaminen on melko työlästä ja heitän peruspostauksetkin useimmiten aivan lennosta. Nöyrä kumarrus maahan saakka haasteen antaneiden suuntaan, mutta en millään ole saanut aikaiseksi....

Ajattelinkin nyt kertaluontoisesti ryhdistäytyä tässä asiassa ja vastata Souliinan vastikään jättämään 11 asiaa-haasteeseen. Sen ideana on saada pienille blogeille (alle 200 lukijaa) lisää näkyvyyttä ja lukijoita. Jos siis sellaista kaipaa! 


11-asiaa-haasteen säännöt ovat:

- Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
- Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
- Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
- Haastajan tulee valita 11 blogia jossa on alle 200 lukijaa.
- Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut, ja kenet sinä haastat.
- Ei takaisin haastamista.

Joten, 11 asiaa minusta:

1.  Tunnen itseni jatkuvasti vähän liian kiireiseksi kodin, perheen ja työn välillä tasapainoillessani.
2.  Tunnen itseni myös erityisen onnekkaaksi kun minulla on ihana perhe ja arkemme näyttämönä tämä
     karhean charmikas, joka suuntaan vino talo.
3.  Myös kiinnostava työ ja ihmiset siellä tuottavat päivittäin iloa.
4.  Onnellisuus ja kiitollisuus aivan tavallisista asioista on vuosi vuodelta syventynyt. Nykyisin elämässä ei
     tunnu olevan enää juuri mitään valittamista.
5.  En varmaankaan voisi elää ilman kahvia!
6.  Aina välillä haaveilen maaseudulle muuttamisesta - kuten kai moni muukin
7.  Sisustusasioista kärsin ehkä eniten vääränlaisesta valaistuksesta. Jos tilassa on samea 
     yleisvalo, voin melkein huonosti enkä oikein pysty keskittymään mihinkään.
8.  Rentoudun tekemällä käsitöitä ja kuuntelemalla samalla radiota, eli minulla on mummojen harrastukset
9.  Huolestun vähän liian helposti, varsinkin lasteni kyseessä ollen 
10 Rakastan pimeää vuoden- ja vuorokaudenaikaa; tykkään valvoa pitkään, mieluiten aamuyöhön asti. 
11.Minut on helppo saada innostumaan monenlaisista asioista, jopa autoista ja jääkiekosta.


Souliinan 11 kysymystä minulle:

1. Lempivuodenaikasi?

Kaikki muut, paitsi ehkä alkukevät. Vuodenaikojen vaihtelu on itsessään inspiroivaa.

2. Jos saisit viettää joulusi missä tahansa, mikä se paikka olisi? 

Buckinghamin palatsi 

3. Unelmatyösi? 

Oma työni lukiolaisten opettajana on melko lähellä sitä. Mutta kirjailijakin olisi kiva olla, ainakin noin pintapuolisesti arveltuna - edellyttäen tietysti, että osaisin kirjoittaa... Olisi hauskaa kutoa kokoon tarinaa, omassa rauhallisessa työhuoneessaan, hiljaisessa kahvintuoksuisessa talossa.

4. Kieli jonka haluaisit oppia? 

Tällä hetkellä ehkä italia

5. Lempiruokasi? 

Niitä on TODELLA monia, mutta jos vain yhden saa sanoa, niin savolainen mustikkakukko eli rättänä. 
Tosin sekin on jälkiruoka.

6. Vaate mitä et ikinä laittaisi päällesi? 

Poistuisin mukavuusalueeltani esimerkiksi sähkönsinisessä, ohuesta ja kiiltävästä materiaalista 
valmistetussa kokohaalarissa,  johon kuuluisi kullanvärinen, leveä vyö ja korkeakorkoiset kengät.

7. Jos saisit olla päivän joku julkkis, kuka olisit?

No, herttuatar Catherine - mutta mieluummin vähän pitempään kuin päivän. Vaikkapa jouluntienoon. 

8. Paheesi? 

Esimerkiksi tylsien velvollisuuksien pakoilu ja jättäminen viimetippaan.

9 .Kirja, jota suosittelisit muillekin luettavaksi? 

Thomas Mannin Buddenbrookit

10. Harrastatko jotain tai haluaisitko aloittaa jonkin harrastuksen? 

Tänä syksynä aloitin pitkällisen aikomisen seurauksena ikonimaalauksen.


11. Parasta bloggaamisessa? 

Toisten bloggaamisessa, eli blogien seuraamisessa parasta on sama kuin kirjojen lukemisessa, tarinat ja ympäröivä todellisuus jonkun toisen silmin katsottuna. Omassa bloggaamisessa parasta on... öööö... 
no, vaikka se, että jonkin aikaa blogattuaan voi kätevästi selata elämäänsä taaksepäin. 
Esimerkiksi muutaman vuoden takaisen joulun tunnelmiin. 



11 kysymystä uusille haasteen saajille:

1. Lempivuodenaikasi?
2. Rakkain esineesi?
3. Mikä sinua arjessa inspiroi?
4. Jos voisit heti muuttaa yhden asian elämässäsi, mikä se olisi?
5. Mistä unelmoit?
6. Mitä muistoa hellit?
7. Omin värisi/väriyhdistelmäsi?
8. Mikä olisi maanpäällinen paratiisisi?
9. Minne haluaisit matkustaa?
10. Kenen elämää olisi hauska kokeilla vaikkapa yhden viikon ajan?
11. Mikä tekee/tekisi sinut tänään onnelliseksi?

Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:















Tunnelmallista viikonloppua!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Joulu tuoksuu jo

Joulun odottelun kunniaksi otin projektiksi kellarin työhuoneemme, joka on jo pitkään kaivannut kohennusta. Pienessä tilassa on ollut liikaa suuria huonekaluja. Työpöytäkin on ollut liian suuri ja koko työskentelynurkkaus epäviihtyisä.

Aloitettiin siitä, että  mies pienensi pukkien päällä olevaa työpöytää ja minä maalasin sen valkoiseksi. Kaikenlaisen välttämättömän pikkutavaran säilyttämistä varten ostin Ikeasta kaksi liukulasiovellista seinäkaappia. Aikaisemmin tuota tehtävää hoiti musta avohylly, mutta koska säilytettävät tavarat eivät useinkaan olleet kauniita, avohyllyn synnyttämä vaikutelma oli sotkuinen. Uudet pikkukaapit näyttivät heti selkeän raikkailta ja tarkoitukseen sopivilta.


Laitoin myös poikien pelipaikan sohvan kiertoon. Se oli tuossa tilassa liian suuri möhkäle ja piilotteli lisäksi allaan ja takanaan, sekä tyynyjensä katveessa jatkuvasti suurta määrää poikien pikkuroinaa, eli oli työläs siistinä pidettävä. Laitoin sohvan tilalle paksun maton ja pari isoa tyynyä. 

Parhaiten sohvan virkaa toimittaisi kuitenkin muutama kunnon lattiatyyny. Mietintään lähti saman tien niiden valmistaminen: sisätyyny on helppo tehdä, mutta entä päällinen? Ompelisinko sen tilkuista vai virkkaisinko ontelokuteesta - vai neuloisinko paksusta villalangasta?


Tässä vielä kuva työhuoneesta ennen em. toimenpiteitä


Äidiltä peritty, vanha joulukaktus aloitti jo joulutunnelman virittelyn. Latvus täyttyi suurista kukkasista.


Lähdin innolla mukaan ja ripustin joulukalenterin seinälle. Se on suklaita vaille valmis.


Hankin myös ensimmäiset hyasintit, valkoiset. Pian tuoksuu!


Iiris ja Charlotta aloittivat piparkakkutalon tekemisen. Kaikki lukuisat osat tulivat valmiiksi, mutta kokoaminen ja koristelu jäivät tuleville päiville. Piparkakkutalon tekeminen näyttää muuten pysyväisluonteisesti siirtyneen tyttärelle ystävineen. Jo usean vuoden ajan oma osuuteni on jäänyt talkooglögien keittelyyn ja projektin mallikkaan etenemisen ihasteluun. Ja se sopii paremmin kuin hyvin, niin ihanaa kuin piparkakkutalon tekeminen onkin, on se kuitenkin myös varsin työläs ja suurta huolellisuutta vaativa homma...   


Minulle sopii tätä nykyä paremmin esimerkiksi maton virkkaaminen. Aloitin taas uuden mustavalkoraidallisen pyöreän maton tekemisen. Taas siis täsmälleen sama malli kuin aina ennenkin, kiinteät pylväät ja vuoroin rivi valkoista ja vuoroin mustaa. Voihan se olla tavallista yksitoikkoisemman luonteen merkki, että tekee vain tasan yhdenlaisia mattoja, mutta juuri siitä versiosta on tullut meille taattu malli, joka sopii talon kaikkiin paikkoihin. 


Mukavaa tulevaa viikkoa, ihanaa hämäränhyssyä!