Joulun odottelun kunniaksi otin projektiksi kellarin työhuoneemme, joka on jo pitkään kaivannut kohennusta. Pienessä tilassa on ollut liikaa suuria huonekaluja. Työpöytäkin on ollut liian suuri ja koko työskentelynurkkaus epäviihtyisä.
Aloitettiin siitä, että mies pienensi pukkien päällä olevaa työpöytää ja minä maalasin sen valkoiseksi. Kaikenlaisen välttämättömän pikkutavaran säilyttämistä varten ostin Ikeasta kaksi liukulasiovellista seinäkaappia. Aikaisemmin tuota tehtävää hoiti musta avohylly, mutta koska säilytettävät tavarat eivät useinkaan olleet kauniita, avohyllyn synnyttämä vaikutelma oli sotkuinen. Uudet pikkukaapit näyttivät heti selkeän raikkailta ja tarkoitukseen sopivilta.
Laitoin myös poikien pelipaikan sohvan kiertoon. Se oli tuossa tilassa liian suuri möhkäle ja piilotteli lisäksi allaan ja takanaan, sekä tyynyjensä katveessa jatkuvasti suurta määrää poikien pikkuroinaa, eli oli työläs siistinä pidettävä. Laitoin sohvan tilalle paksun maton ja pari isoa tyynyä.
Parhaiten sohvan virkaa toimittaisi kuitenkin muutama kunnon lattiatyyny. Mietintään lähti saman tien niiden valmistaminen: sisätyyny on helppo tehdä, mutta entä päällinen? Ompelisinko sen tilkuista vai virkkaisinko ontelokuteesta - vai neuloisinko paksusta villalangasta?
Tässä vielä kuva työhuoneesta ennen em. toimenpiteitä
Äidiltä peritty, vanha joulukaktus aloitti jo joulutunnelman virittelyn. Latvus täyttyi suurista kukkasista.
Lähdin innolla mukaan ja ripustin joulukalenterin seinälle. Se on suklaita vaille valmis.
Hankin myös ensimmäiset hyasintit, valkoiset. Pian tuoksuu!
Iiris ja Charlotta aloittivat piparkakkutalon tekemisen. Kaikki lukuisat osat tulivat valmiiksi, mutta kokoaminen ja koristelu jäivät tuleville päiville. Piparkakkutalon tekeminen näyttää muuten pysyväisluonteisesti siirtyneen tyttärelle ystävineen. Jo usean vuoden ajan oma osuuteni on jäänyt talkooglögien keittelyyn ja projektin mallikkaan etenemisen ihasteluun. Ja se sopii paremmin kuin hyvin, niin ihanaa kuin piparkakkutalon tekeminen onkin, on se kuitenkin myös varsin työläs ja suurta huolellisuutta vaativa homma...
Minulle sopii tätä nykyä paremmin esimerkiksi maton virkkaaminen. Aloitin taas uuden mustavalkoraidallisen pyöreän maton tekemisen. Taas siis täsmälleen sama malli kuin aina ennenkin, kiinteät pylväät ja vuoroin rivi valkoista ja vuoroin mustaa. Voihan se olla tavallista yksitoikkoisemman luonteen merkki, että tekee vain tasan yhdenlaisia mattoja, mutta juuri siitä versiosta on tullut meille taattu malli, joka sopii talon kaikkiin paikkoihin.
Mukavaa tulevaa viikkoa, ihanaa hämäränhyssyä!
5 kommenttia:
Freesin näköinen työhuone tuli! Näyttää oikein viihtyisältä.
Hyvä idea tehdä samanlaisia mattoja, sopivat sitten tosiaan moneen paikkaan. Ite oon nyt myynyt kaikki taannoin tekemäni matot, koska alkoivat tuntumaan liian maalaisromanttisilta.. Olisi pitänyt tehdä juuri jotain tuollaista selkeää, kuten sinun raitamattosi ovat :)
Kauniilta näyttää ja hyvältä kuullostaa. :) joulukaktus olisi niin ihanan tunnelmallinen, tietäisi milloin joulu tulossa. Olen kuitenkin sen sortin viherpeukaloton, ettei eläisi käsissäni. :(
Virkkaustyöt ovat myös ihania. Joulupaketteihin olenkin koukutellut tänävuonna. Virkatut tyynyt kuullostaa hyvälle, mielestäni ihanan ryhdikkäitä mutta pehmeitä.
Iloa viikkoosi! :)
Siellä on jo täysi joulutohina päällä...:)
Mä olen myös suunnitellut lattiatyynyjä ja olen vahvasti kallistunut siihen, että teen ne päällykset räsymatoista. Olen joskus kutonut mattoja, eikä ne ole nyt olleet käytössä, joten niistä saisi kestävät ja tarpeeksi jämäkät päällset. Ontelokuteesta virkkaaminenkin on käynyt mielessä tai sitten jos teksi vanhoista farkuista matonkudetta virkkaisi siitä... Siis ideoita kyllä tulee, mutta täällä totetutus ei ole yhtä rivakkaa luokkaa ideoiden kanssa:)
Kiitos kommenteista!
Kati, tuo lattiatyynytjen ompeleminen räsymatoista on käynyt minullakin mielessä. Saisi vähän samanlaisen lopputuloksen kuin virkkaamalla, mutta ehkä vähän helpommin ja nopeammin..
Mukavaa alkavaa viikonloppua teille kaikille!
Lähetä kommentti