Joulu tuoksuu jo

Joulun odottelun kunniaksi otin projektiksi kellarin työhuoneemme, joka on jo pitkään kaivannut kohennusta. Pienessä tilassa on ollut liikaa suuria huonekaluja. Työpöytäkin on ollut liian suuri ja koko työskentelynurkkaus epäviihtyisä.

Aloitettiin siitä, että  mies pienensi pukkien päällä olevaa työpöytää ja minä maalasin sen valkoiseksi. Kaikenlaisen välttämättömän pikkutavaran säilyttämistä varten ostin Ikeasta kaksi liukulasiovellista seinäkaappia. Aikaisemmin tuota tehtävää hoiti musta avohylly, mutta koska säilytettävät tavarat eivät useinkaan olleet kauniita, avohyllyn synnyttämä vaikutelma oli sotkuinen. Uudet pikkukaapit näyttivät heti selkeän raikkailta ja tarkoitukseen sopivilta.

Laitoin myös poikien pelipaikan sohvan kiertoon. Se oli tuossa tilassa liian suuri möhkäle ja piilotteli lisäksi allaan ja takanaan, sekä tyynyjensä katveessa jatkuvasti suurta määrää poikien pikkuroinaa, eli oli työläs siistinä pidettävä. Laitoin sohvan tilalle paksun maton ja pari isoa tyynyä. 

Parhaiten sohvan virkaa toimittaisi kuitenkin muutama kunnon lattiatyyny. Mietintään lähti saman tien niiden valmistaminen: sisätyyny on helppo tehdä, mutta entä päällinen? Ompelisinko sen tilkuista vai virkkaisinko ontelokuteesta - vai neuloisinko paksusta villalangasta?

Tässä vielä kuva työhuoneesta ennen em. toimenpiteitä

Äidiltä peritty, vanha joulukaktus aloitti jo joulutunnelman virittelyn. Latvus täyttyi suurista kukkasista.

Lähdin innolla mukaan ja ripustin joulukalenterin seinälle. Se on suklaita vaille valmis.

Hankin myös ensimmäiset hyasintit, valkoiset. Pian tuoksuu!

Iiris ja Charlotta aloittivat piparkakkutalon tekemisen. Kaikki lukuisat osat tulivat valmiiksi, mutta kokoaminen ja koristelu jäivät tuleville päiville. Piparkakkutalon tekeminen näyttää muuten pysyväisluonteisesti siirtyneen tyttärelle ystävineen. Jo usean vuoden ajan oma osuuteni on jäänyt talkooglögien keittelyyn ja projektin mallikkaan etenemisen ihasteluun. Ja se sopii paremmin kuin hyvin, niin ihanaa kuin piparkakkutalon tekeminen onkin, on se kuitenkin myös varsin työläs ja suurta huolellisuutta vaativa homma...   

Minulle sopii tätä nykyä paremmin esimerkiksi maton virkkaaminen. Aloitin taas uuden mustavalkoraidallisen pyöreän maton tekemisen. Taas siis täsmälleen sama malli kuin aina ennenkin, kiinteät pylväät ja vuoroin rivi valkoista ja vuoroin mustaa. Voihan se olla tavallista yksitoikkoisemman luonteen merkki, että tekee vain tasan yhdenlaisia mattoja, mutta juuri siitä versiosta on tullut meille taattu malli, joka sopii talon kaikkiin paikkoihin. 

Mukavaa tulevaa viikkoa, ihanaa hämäränhyssyä!