Kevättä kohti

Viimeinkin on päästy loppiaiseen ja vuoden ylenpalttisin herkutteluputki alkaa jäädä taakse. Korkea aika onkin jo vähitellen suuntautua kynttilöiden keskeltä ja ruokapöydän äärestä muualle. Vaikkapa kohti kevättä, lisääntyvää valoa ja yllättävän pian heräilyään aloittelevaa puutarhaa.

Viikonloppuna saimme vieraiksemme vanhat, rakkaat ystävät. Päätimme tarjota heille blinejä, joita meillä ei aikaisemmin ole tehty. Olen jo kauan sitten ostanut kaksi hienoa blinipannua odottamaan oikeaa hetkeä. Kun sitä ei vuosien saatossa tuntunut tulevan, vein pannut viime kesänä mökille. Ja siellä ne nyt tietysti olivat, kun se oikea hetki viimein koitti. 

Onneksi on olemassa mukavia naapureita. Tosin heiltäkään ei löytynyt varsinaisia blinipannuja, mutta saimme lainaksi pikkulettujen tekoon tarkoitetut valurautapannut, jotka soveltuivat tarkoitukseen erinomaisesti. 

Taikina tehtiin vanhan venäläisen ohjeen mukaan, tattarijauhoilla. Hiivataikinan annettiin myös käydä huoneenlämmössä yli yön.

Mies paistaa ja blinit kohoavat pannulla komeasti

Blinien täytteinä, kuten kuuluu, mätiä, smetanaa, punasipulia, kylmäsavulohta, savuporotahnaa, omenasmetanasilliä, valkosipulisuolakurkkua ja hunajaa.

Venäläishenkisen blini-iltapalan jälkiruokana oli italialaista tiramisu-torttua, jota meillä tehdään yleensä vain vuodenvaihteen juhlissa, tyypillisimmin uutena vuotena. Se on nimensä mukaan taivaallinen herkku, oman perheemme keskuudessa ylivoimaisesti suosituin leivonnainen. Vähän uuden makusäväyksen sille antoi tällä kertaa mausteena käyetty appelsiinilikööri.

Hyvää loppiaista!