Kesä alkoi taas juhlilla!

Vaikka kevät on ollut täällä etelässäkin epätavallisen kylmä, saattoi potageriin mennä joitakin kertoja aamukahville jo ennen loman alkamista. Sieltä oli hauskaa seurata kyhmy- ja laulujoutsenia, jotka kävivät rannassa joka keväistä reviiritaisteluaan. Laulujoutsenet voittivat tänäkin keväänä.

Äitienpäiväkakku näytti tänä vuonna tältä

Ja viimeisenä koulupäivänä meillä oli taas nuoren miehen ansiosta ihanat juhlat! 

Juhlapöytä oli tällä kertaa katettu eteläkuistille. Myöhäisestä keväästä johtuen saatiin kerrankin omenankukkia maljakkoon päättäjäispäivänä. Niiden lisäksi pyrittiin muutenkin kesäiseen teemaan.

Tytär teki kaikki kakut. Hänen tavoitteenaan on jo jonkin aikaa ollut tehdä täydellinen suklaakakku. Nyt se onnistui, ainakin jos minulta kysytään. Todella suklaiset pohjat, sopiva suklainen kosteus, väleissä oman puutarhan vadelmista keitettyä paksua hilloa ja suklaamoussea.

Kesäisen kahvipöydän klassikko, sitruuna-marenkitorttu

Suolaisella puolella filorullia aurinkokuivattu tomaatti-pesto-vuohenjuustotäytteellä, parsa-parmankinkkupiirasta, mansikka-halloumisalaattia ja voileipäkakkua

Täytekakun virkaa hoiti orvokeilla koristeltu porkkanakakku

Juomat pääsivät uusiin hanalla varustettuihin lasipönttöihin. Mies tekaisi nopeasti niihin sopivat korotuspalikat tulevan tien paikalta taannoin kaadetusta tammesta.

Tuorekurkulla ja sitruunamelissalla maustetun veden lisäksi tarjolla oli raparperisimaa. Raparperien kasvu on jo tässä vaiheessa kesää todella voimakasta, joten pääsimme poimimaan varret omasta penkistä.  

Koristeena ja lisämausteena mehupöntössä mansikkaa, raparperinpaloja ja piparminttua

Talo odottaa juhlavieraita. Taustalla tuore ylioppilas keräämässä voimia.

Ostin muuten nuo Artekin valkoiset tuolit mökille, mutta ne ovat alkaneet näyttää niin kivoilta keittiössä, etten tiedä raaskinko viedä niitä minnekään.

Juhlat olivat ihanat, kuten aina. Ja nuorten valmistujaiset ovat ehkäpä ihanimmat juhlat kaikista! 

Juhlien jälkeen on taas ehtinyt potageriin. On taas aikaa istuskella kuuntelemassa lintujen liverrystä ja ihailemassa uutta kasvua!

Keskeiselle paikalle potageriin, suoraan aamukahvipaikkani eteen, on istutettu miehen tämänvuotinen äitienpäiväkukka, uskomattoman kaunis rungollinen schneewittchen-ruusu. Se tuoksuu viehkeästi ja sen nuput ovat suloisen vaaleanpunaiset.

Särkynyt sydän kukkii rantasaunan seinustalla

Kesäinen sisääntulokuisti ilta-auringossa ja mårbackan pelargoniat

Onnellisia kesäpäiviä!

Kasvun ihmeitä ja pahenevaa puutarhakuumetta

Potageriin ja muuallekin puutarhaan tulevien kasvien esikasvatus on täydessä vauhdissa. 

Tässä vaiheessa helposti hieman innostuu; kesästä haaveillessa tuntuu, ettei taimia voi olla liikaa. Myös siemenhyllyjen pökerryttävä lajirunsaus johtaa heräteostoksiin. Kyllähän esimerkiksi sokerimaissia olisi kiva loppukesästä grillailla, tai vaikkapa punainen porkkana voisi olla kokeilemisen arvoinen hauskuus!  

Monet viikko sitten kylvetyt siemenet ojentautuvat jo terhakoina taimina kohti valoa  

Ruokailukuistin ikkunalaudat toimivat kasvihuoneena 

Myös oliivipuu tarttui puutarhaliikkestä matkaan. Olisihan se niin kiva istuskella kesäkuumalla oliivipuun varjossa ja katsella sen hedelmien pulskistumista!  

Muuten, tuttu tunne jo nykyisin tämä päivä päivältä kovaa vauhtia paheneva puutarhakuume. En ole keksinyt siihen muuta lääkettä kuin täydellinen antautuminen.... Viimeistään kesä-heinäkuun vaihteessa kuume kyllä hellittää.   

Mies ilahduttaa usein kukilla. Nämä olivat odottamassa viime perjantaina siivotussa talossa. Olipa kiva tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen!

Sitten jupinaa kodinkoneista. Sähkövatkain maksoi toistasataa euroa ja kesti juuri sen pari vuotta, minkä takuuaika oli voimassa. Eikä mitään ole tehtävissä, sillä konetta ei voi lainkaan avata jotta edes tiedettäisiin, mikä siinä on vikana. Harmittaa! Eipä huvittaisi heittää kodinkonetta menemään parin vuoden käytön jälkeen. Varsinkaan näin kallista - mutta ei kyllä edullisempaakaan.

Ei voi välttyä epäilykseltä merkkikohtaisista laatuongelmista, sillä taannoin saman merkkinen ja niin ikään muihin verrattuna vähintään triplahintainen leivänpaahdin joutui huoltoon parin viikon käytön jälkeen. Onneksi takuu oli voimassa ja korjaaminen sillä kertaa onnistui.

Mutta eiväthän sähkövatkainten ja leivänpaahtiminen kaltaisen tekniikaltaan yksinkertaiset pienkoneet yleensä rikkoudu. Edes ne edullisimmat!

Taitaa olla totta, että ennen oli kaikki paremmin, ainakin kodinkonerintamalla. Herkuteltiin juuri ensiluokkaisilla vohveleilla, jotka paistettiin melkein kolmekymmentä vuotta uskollisesti palvelleella vohveliraudalla. Kestävän kehityksen meininkiä! 

Aurinkoista kevätviikkoa!

Kolmantena adventtina

Sunnuntai-aamu valkeni tavallistakin tunnelmallisempana, sillä saimme koko loppuviikon kestäneen perusteellisemman joulusiivouksen lauantaina lähes valmiiksi. Nyt voi keskittyä kiireettömään yhdessäoloon ja joulun odotteluun.

Kolmantena adventtina äidiltä perityt joulukaktukset ovat täyttyneet nupuista ja alkaneet availla ensimmäisiä kukkiaan. Otan sen poisnukkuneen rakkaan äidin joulutervehdyksenä.

"Blogimatto" kotiutui sitten meillekin. Olin kyllä ajatellut, että niin ei tapahtuisi, sillä olen jo pitkään haaveillut Beni Ouarain-matosta, joka sopisi meille oikein hyvin. Sellaisen hankkiminen vaatisi kuitenkin jonkin verran perehtymistä, eikä aikaa siihen ole tuntunut löytyvän. Joten ollaan oltu ilman mattoa. Kunnes nyt sitten tupsahti Ikean hyvä joulutarjous eteen juuri sopivasti. 

Vaaleanpunaisia unia pohjakerroksen vierashuoneessa

 Sunnuntai-aamun kiireetön espresso

Kokkaamisesta kiinnostunut poika teki susheja sunnuntairuuaksi

Vesisade muuttui tänään iltapäivällä lumeksi joka pikkuhiljaa valaisi maiseman 

Mukavaa viikkoa!