Mökkiviikonloppu

Edellisen postauksen tyyny päätyi viikonloppuna mökille.

Pelakuut kukkivat, kesä tulee!

Ontelokudetta menee nyt nopsaa tahtia. Kerin vyyhtejä vanhalla konstilla tuolien selkänojilla. Vyyhden pitelijä tai sitä varten tarkoitettu erityinen työväline olisi tietysti parempi. Mutta tuolitkin toimivat.

Matto on nyt parisen metriä läpimitaltaan ja kasvaa koko ajan. Lähdemme käymään mökillä ja jos autoon mahtuu, otan maton mukaan sovitettavaksi omaan tulevaan paikkaansa. Samalla pääsen viimeinkin kuvaamaan mökkiä blogia silmällä pitäen, http://mustamokkinikallionlaella.blogspot.com/   Onkin ollut viime aikoina hiljaista mökkiblogirintamalla! 

Ikkunalaudalla, tervehtimässä kotiimme tulijoita suoraan sisääntulonäkymässä, kukoistavat aiemmin keväällä istuttamani pelargoniat. Ne palkitsevat nyt kasvattajansa ja ovat alkaneet tehdä runsaasti kauniita, kalpeanvaaleanpunaisia kukkia.  

Hauskaa Wappua!

Iltakokeilu

Kati heitti kommenttiboksissa kiinnostavan idean, että pääsiäismunien päälle voisi myös virkata jonkinlaisen verkon. Virkkaamisvaihtoehto alkoi kiehtoa varsinkin sen jälkeen, kun rautalanka loppui ja useita munia oli vielä jäljellä. Kokeilu osoitti, että idea toimi. 

Kiitos vaan, Kati!

Yksin kotona

Päivä alkoi tohinalla, mies ja lapset yökyläkavereineen päättivät lähteä rinteeseen. Etsittiin housuja, sukkia, monoja, pipoja, suojalaseja, lumilautoja, kinattiin niistä ja neuvoteltiin kohtuulliset kompromissit, hoputettiin kylppärin oven takana. Pakattiin matkaan eväitä, rahoja, nenäliinoja, huulirasvoja, puhelimia.

Viimein kaikki olivat löytäneet tamineensa ja pakkautuneet autoon, jonka takavalot hävisivät pian tienmutkaan. Mikä ihmeellinen hiljaisuus ja rauha! 

Ah ihana vapaapäivä! 

Vilinää vilskettä...

Kahdesta vyyhdestä keskipaksua kotimaista ontelomatonkudetta tuli lopulta tämän verran pyöreätä mattoa. Läpimitta 93 cm.

Kävin lankakaupassa ja ostin neljä vyyhteä lisää. Mukaan tarttui vähän muutakin, mm. alekorista monta kerää lämpöisenkeltaista Tempo-lankaa. En tiedä mitä siitä aion tehdä, mutta kyllä noin kauniille keltaiselle aina käyttöä löytyy.

Tyttären vanhojenpäiväpukuun on viimeinkin saatu kiinnitettyä helma. Enää tarvitsisi ommella vetoketju ja päärmätä helmat sekä kiinnittää helman tylliin strasseja. Mutta ne hommat on jätettävä suosiolla joulun jälkeiseen elämään.

Ennen joulua on vielä monenmoista. Kuten jokavuotinen kiva piparkakkutaloprojekti. Se on tarkoitus tehdä tulevana viikonloppuna. Ja mikä ihaninta, tytär on tällä kertaa lupautunut vetovastuuseen  <3

Vaaleanpunainen hyasintti on avannut kukintonsa, joka on tässä yksilössä harvinaisen suuri

Sain myös maljakkoon kauniin kimpun, kiitos miehen...

Kellon uusi elämä

Löysin pari vuotta sitten Ikeasta simppelin valkoisen seinäkellon, hinta oli kohtuulliset 1,90 euroa. Ostin niitä useita, koska kelloja aina tarvitaan, niiden ulkonäkö oli ok ja uskoin niissä olevan kelloa vähintään hintansa edestä.

Yllätys oli suuri kun jonkin ajan kuluttua kelloissa yksi toisensa jälkeen alkoi ilmetä kummallinen vika; kellotaulu muovikannen alla hapristui, liuskoittui ja yksittäiset koholle nousseet liuskat alkoivat estää viisareita liikkumasta. Eipä olisi heti uskonut, että tuo osa laitteesta pettää ensimmäisenä!

Kellot olisi varmaankin voinut palauttaa Ikeaan ja saanut rahansa takaisin kahvikupongin kera, mutta en jaksanut. Ajattelin, että kai ne täytyy heittää roskiin, mutta sekään ei tuntunut kivalta. Turhauttavaa lisätä muovijätettä moisen syyn takia. En muutenkaan tykkää harrastaa kertakäyttökulttuuria. Pyrin ennen pois heittämistä korjaamaan kaiken, mikäli mahdollista.

Kellothan toimivat moitteetta siihen asti, että kellotaulu alkoi päreillä. Ne ovat kai muuten ihan kunnossa. Sitten tuli mieleen, että voisikohan kellotaulun vaihtaa.

Irrotin muovikannen. Sen jälkeen ei tarvinnut kuin ravistella kelloa roskiksen päällä niin kellotaulu varisi alas. Mitähän ihmeen materiaalia se oikein oli?

Ohuet muoviviisarit olivat yllättävän tiukassa, mutta irtosivat lopuksi eheinä. Piirsin kansimuovia muottina käyttäen kellotaulun harmaaseen pahviin ja leikkasin irti. Sitten maalasin valkoisella peitevärillä viivat numeroiden paikalle ja painoin taulun paikoilleen kelloon. Junttasin vielä viisarit takaisin ja laitoin muovikannen kiinni.

Ja vot, siitähän tuli taas käyvä kello!  Ulkonäkökin vain parani.

Minullahan on siis näitä kelloja useita, eli pääsen tekemään saman homman vielä muutaman kerran uudelleen. Tykkään kellon uudesta yksinkertaisesta lookista, mutta muunkinlaisia versioita voisi tehdä. Taustalla voisi käyttää esim. jotain mustavalkoista valokuvatulostetta lapsista.

Kellon tuunaus oli siis menestyksekäs projekti, mutta maton virkkuu sen sijaan on tuottanut ongelmia. On vaikea lisätä silmukoita niin sopivasti, että matto säilyy tasaisena eikä ala kupruilla tai käyristyä reunoiltaan. Tämä johtuu varmasti siitä, etten ole aikaisemmin virkannut mitään tällaista, eli ei ole siihen hyppystuntumaa.

Matto on niin kivaa materiaalia, sopivasti rouheata ja sileätä, kuitenkin jotenkin karkeahkorakenteista, että olen alkanut haaveilla tekeväni siitä suuren keskilattiamaton mökille. Siis tänne:

http://mustamokkinikallionlaella.blogspot.com/

Halkaisijan pitäisi olla kolmisen metriä, eli en tiedä onko idea realistinen. Matto olisi kuitenkin suuressa koossa ihana, napakka ja tavallista räsymattoa selvästi raskaampi. Ja väritys ja malli sopisivat meidän mökille tosi hyvin.

Matonraitoja

Ehkä kapea tasaraita on selkein, ainakin pieneen mattoon. Isossa matossa raidat voisivat olla tuplaten leveämmät.

Mutta miten saada värinvaihtokohta huomaamattomammaksi?

Matto etenee, rannetta jomottaa

Tänään pääsin aloittamaan maton virkkaamisen

Työ etenee joutuisasti paksusta matonkuteesta, mutta käy ihmeen paljon ranteen päälle. Ensimmäisten kierrosten jälkeen jo ajattelin, ettei homma tule onnistumaan, ranne menee täysin jumiin. Rytmiin päästyä alkoi sujua vähän paremmin, mutta en yhtään ihmettele jos  jännetupentulehdus iskee työn edetessä.

Lisäksi on erittäin vaikeata saada värinvaihtokohdissa niin tasaista jälkeä aikaiseksi, ettei mustavalkoisessa värityksessä näkyisi kaikenlaista pientä kämmiä.

Raidan mallikin on vielä hakusessa....