Verkkaista elämää

Alkaa tuntua, että tämä koronaeristys on kestänyt jo melko kauan. On pidemmän päälle aika erikoista elämää pysytellä koko ajan pääasiassa kotona. Mukavaakin, kun saa olla perheen kanssa yhdessä ja paneutua moniin sellaisiin asioihin, joihin normaaliarjessa ei jää niin paljoa aikaa ja voimia. Kuten ruuanlaittoon ja kodin pieneen kohenteluun. 

Ja täytyy myös kehitellä aktiviteetteja, että pysyy vireessä. Nekin ovat nyt vähän verkkaisia, esimerkiksi soutelua kotijärvellä ja kahvittelua siinä ohessa.

Tosin säät ovat muuttuneet hyytävän kylmiksi, eikä ulkona oikein nyt tarkene olla. Perunatkin ovat edelleen kylvämättä ja potager perustamatta!

Nyt, kun on tullut tuijoteltua tavallista enemmän ikkunasta ulos rannan (-kin) suuntaan, mieleen on taas palannut vanha suunnitelma rantasaunan pienestä kunnostelusta. Sehän pitäisi maalata, varsinkin sen katto. Ja terassia pitäisi vähän korjailla.

Olemme myös jo pitkään haaveilleet, että laittaisimme rantasaunan yläkerran päätyihin ikkunat. Saunassahan on soma vintti, mutta sinne ei tule päivänvaloa. Myöskään löylyhuoneessa ei ole ikkunaa järvelle päin. Lauteilta olisi kiva katsella ohi lipuvia joutsenia.

Saimme viimein tehtyä puusepälle ikkunatilauksen. Mutta ne yläkerran päätyikkunat mies halusi tehdä itse. Saisi siitä mukavaa tekemistä ja sopivaa haastettakin; voisi kokeilla, onnistuuko ikkunoiden tekeminen ilman puusepän työkaluja.

Yläikkunoiden muoto on ollut jo pitkään tiedossa. Pyöreät niiden pitää olla. Niinpä mies aloitti ikkunoiden teon sahaamalla ison kasan kaarevia puusoiroja ja liimaamalla niitä yhteen renkaan muotoon.

Ristikkokokeiluja maalarinteipin avulla

Ristikoiden suhteen päädyttiin lopulta salmiakkikuvioon. Alakuvassa ne ovat jo kiinni sisäpokissa, jotka on istutettu karmeihin. Tässä vaiheessa ikkunat alkoivat näyttää todella kauniilta! 

Pakko oli vähän kokeilla niiden rinnalle salaisten haaveideni kohdetta, William Morrisin Strawberry thief- lintutapettia ... 

Tässä ikkunan ulkopuoli kuivumassa pellavaöljykäsittelyn jälkeen. Käsittely syvensi puun sävyä ja siitä levisi ihana pellavaöljyn tuoksu koko taloon!

Seuraavaksi on vuorossa ikkunoiden maalaaminen ja lasien asentaminen. Näihin ikkunoihin ja koko vanhaan rantasaunaan ei voi kuvitella muuta kuin vanhanajan väreilevät lasit. Sellaisia täytyy siis ensi viikolla ryhtyä metsästämään.

Mukavaa viikon alkua!

Kevät ei tiedä koronasta

Täältä meiltä ei nyt pääse pois, kun Uudenmaan maakunta on eristetty muusta Suomesta. Ei oltaisi kyllä oltu minnekään lähdössäkään. Jo useampi viikko on vierähtänyt tiiviisti kotona. 

Maa on poikkeustilassa mutta luonto ei tiedä siitä mitään. Kevät on kovaa vauhtia puhkeamassa täyteen kukoistukseensa. Eikä ihmekään, onhan pian huhtikuu.

Tämä kevät ei kuitenkaan totuttuun tapaan ole humahtanut sydämeen ja huumannut päätä, edes puutarhakuume ei ole nyt noussut. 

Tämä on erilainen kevät.

Alppiruusupensaat notkuvat pulleita nuppuja. Kun nuput parin kuukauden kuluttua aukeavat, alkaa vuoden näyttävin kukkaloisto. Monien ennusteiden mukaan koronaepidemia saavuttaa huippunsa samoihin aikoihin. 

Näissä oloissa olemme ensimmäistä kertaa koskaan tilanneet ravintoloista valmisruokaa. Se on nyt ihan kivaa vaihtelua ja samalla tulee tuettua hankalaan tilanteeseen joutuneita ravintolayrittäjiä. 

Pöytä ja nälkäiset ihmiset odottavat ruokalähettiä

Hyvää kotiviikonloppua, pidetään huolta itsestämme ja rakkaistamme!

Vierashuone ja sunnuntai-aamun köpispuuro

Alimman kerroksen vierashuone on ollut meillä hitaasti etenevän projektin kohteena jo jonkin aikaa. Nyt se on saatu isoilta osin valmiiksi uutta käyttöä varten.

Tästä voisi psykoanalyytikko vetää johtopäätöksiä, mutta olen aina tykännyt kellareista. Kellareiden usein vähän karussa tunnelmassa on jotain viehättävää, varsinkin vanhojen kellareiden. Siksi meidänkin alimmassa kerroksessa on varottu tekemästä tiloista liian "sliipattuja".

Kellaria ei myöskään saisi täyttää huonekaluilla. Rosoiset tiiliseinät ja valkoiset lautalattiat ovat jo itsessään niin kauniit, että tilat olisivat oikeastaan parhaimmilllaan lähes tyhjinä.

Tänään, kun jälkikasvukin yhtä lukuunottamatta oli viettämässä kotiviikonloppua, järjestettiin  suunniteltu sunnuntai-aamun köpispuuro-brunssi. 

Blogini pitkäaikainen lukija ja ihana kommentoija Kati, joka myös kirjoittaa Katinkanssa- blogia, oli pongannut kyseisen puuron ohjeen Suomalaisesta puurokirjasta (Tiia Koskimies). Se löytyy sieltä nimellä Köpiksen kaurapuuro. 

Tein kuitenkin vielä pieniä hienosäätöjä ja tarkennuksia ohjeeseen, jotta päästiin mahdollisimman lähelle Grødin puuroelämystä. 

Eli kokonaiset mantelit paahdettiin uunissa ja kinuskina toimi karamellisoitu, kondensoitu maito. 

Se maistuikin sitten täsmälleen samalta kuin Grødissa, eli ei liian ylimakealta ja sen rakenne oli samalla tavalla hiukan hyytelömäinen. Luulenkin, että heidän "kotitekoinen" kinuskikastikkeensa oli nimenomaan tuota kondensoitua, karamellisoitua maitoa. 

Lisäksi keitin puuron kahviin tarkoitettuun kauramaitoon ja lisukkeeksi valitsin vihreitä, hapokkaita ja kirpeänmakeita omenoita, jotka toimivat minusta mahtavasti tässä kombinaatiossa.

Hyvää sunnuntaita!

Courmet-tason susheja

Saimme pitkästä aikaa koottua koko perheen saman pöydän äärelle. Sitä piti tietysti juhlia hyvällä ruualla. Mutta kun kukaan ei oikein ehtinyt perjantaina viettää aikaa keittiössä, täytyi hyödyntää noutoruokaa. Valintamme kohdistui tällä kertaa Järvenpään Citymarkettiin. 

Suunta voi pääkaupunkiseudun runsaan ravintolatarjonnan keskellä kuulostaa ankeahkolta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Järvenpään Citymarket on nimittäin tällä hetkellä paikkunnan merkittävin nähtävyys. Se on vetovoimaisuudessaan ohittanut iloisesti esimerkiksi tarunhohtoisen Tuusulanjärven ja Sibeliuksen kotitalon Ainolan. Citymarketista on tullut "herkkusuiden pyhiinvaelluskohde" kuten Suomen Kuvalehti vastikään otsikoi. Syynä tähän on ennen muuta liikkeen kuuluisuuteen pompannut sushitiski. 

Citymarketin K-kauppiaalla Markku Hautalalla on unelma valmistaa Euroopan parasta sushia ja myydä sitä asiakkaille mukaan otettavaksi parinkympin kilohintaan. Tämä on edellyttänyt antaumuksellista yhteistyötä ja pitkiä neuvotteluita japanilaisten raaka-ainetoimittajien kanssa, sillä esimerkiksi susheissa käytettävää riisiä ei tiettävästi käytä yksikään muu eurooppalainen kauppa. Kyseessä on korkeimman laatukategorian sushiriisi Japanissa. 

Myös esimerkiksi Järvenpäässä käytetettävä Yokoi-etikka on samaa, mitä useimmat japanilaiset Michelin-sushiravintolat käyttävät, tammitynnyrissä kypsynyt soijakastike tulee 1600-luvulta saakka samaa tehdasta pyörittäneeltä perheyritykseltä jne. Laatu on kauppias Markku Hautalalle periaatekysymys.  

Järvenpään Citymarketissa valmistetaan ja myydään lähes 100 000 sushia viikossa, mikä on enemmän kuin missään muussa ruokakaupassa koko Euroopassa. Eikä se Järvenpää taida niin kovin suuri paikkakunta olla.

Pitihän niitä susheja siis kokeilla. Emmekä pettyneet! Olimme lähes yksimielisiä siitä, että lautasella oli todellakin parhaat sushit, mitä kukaan oli syönyt. Järvenpään sushien maku oli ihan omaa luokkaansa. 

Vain vastikään vähän pidempään Japanissa matkustellut poika ei ihan varauksetta yhtynyt tähän näkemykseen. Siellä sushit olivat kuulemma usein vähintään yhtä hyviä.

Järvenpään Citymarket oli muutenkin kiinnostava käyntikohde. Sehän valittiin heinäkuussa maailman kuuden parhaan ruokakaupan joukkoon arvostetun IGD-organisaation järjestämässä kisassa. Marraskuun alussa kauppias Hautala sitten muutamine työntekijöineen matkustaa Lontooseen seuraamaan gaalaa, jossa julkistetaan koko kisan voittaja, eli Euroopan paras ruokakauppa. Valinta perustuu asiantuntijavierailuihin yli 750 kaupassa ympäri Eurooppaa. 

Eikä jo tähän saakka uskomatonta sijoitusta kyllä liikkeessä poikettuaan ihmettele. Sushin lisäksi järvenpääläisiä ja muita kulinaristeja hemmotellaan mm. Italiasta tuodun pizzerian pyörivässä uunissa valmistetuilla aidoilla italialaisilla pitsoilla, liikkeen omalla jäätelötehtaalla ja hedelmäosaston mehukoneilla.

Ja vielä selvyyden vuoksi: tämä postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä. Olipahan muuten vaan melkoinen elämys tuo Järvenpään reissu.

No entäs muu elämänmeno sitten? Blogiin kirjoittelu on meinannut taas melkein kokonaan hyytyä. Syksy tuntuu vaan niin kiireiseltä. Olemme kuitenkin miehen kanssa alkaneet hiljalleen kohentaa tyhjiksi jääneitä lastenhuoneita. Niille on suunniteltu uusia käyttötarkoituksia ja se tietysti edellyttää joitakin toimenpiteitä.

Esimerkiksi tyttären huoneesta on syntymässä toivon mukaan viihtyisä ja mukava vierashuone. Sinne siirtyvät seuraavaksi talon mukana tulleet 30-luvun rautasängyt, joiden hiukan makea vaaleansininen muuttuu vaihdoksen yhteydessä pehmeäksi ja neutraaliksi höyhenen harmaaksi.  

Hyvää viikkoa!

Elämä muutoksessa

Kun nuorimmaisemmekin on jo täysi-ikäinen, elämme selvästi muutosvaihetta. Elämä ei ole enää niin kotikeskeistä. Täytyy oikein muistella, milloin meillä esimerkiksi leivottiin viimeksi makeita leivonnaisia. Varmaankin jouluna.

Myös miehen ja minun harrastukset vievät nykyisin yhä useammin ulos talosta. Erityisesti meitä on alkanut kiinnostaa matkailu sen jälkeen kun tajusimme, että perhevelvollisuudet ovat toden teolla helpottaneet ja meistä on tullut jälleen vapaita ja villejä! Tähän liittyy myös esimerkiksi uusien kielten opiskelut.

Tulee monesti mieleen, että ainekset kotiblogin pitämiseen ovat käyneet aika vähiin. Kun ei täällä kotona oikein mitään tapahdu. Te blogini lukijat olette varmaankin enemmän koti-ihmisiä kuin minä nykyisin.

Teitä muuten poikkeaa tässä blogissa 1000 - 1500 viikossa. 4000 - 6000 kuukaudessa. Se on minusta hämmästyttävän paljon! Onhan tämä kuitenkin melko arkirealistinen blogi.

Sellaiseksi sen tosin tarkoitinkin, jo alussa. Vanhassa talossa elelevän ison perheen elämää, realistisesti. Tästä syystä tämän blogin kuvia ei juuri stailata - ellei irtosukkien ja koiran purulelujen lattialta keräilyä, tai enimpien tiskien rajaamista kuvan ulkopuolelle kutsuta stailaamiseksi.

Mutta muuten tarkoituskin on ollut välittää mahdollisimman aitoja tunnelmia. Normaalielämässä, varsinkaan isossa perheessä, niistä ei aina synny viimeisen päälle tyylikkäitä kuvia.

Eikä talo tule koskaan valmiiksi, niin kuin ei elämäkään. Nyt sen jo ymmärtää.

Toisaalta, vaikka elämänpiiri laajenee, on kotikin tietysti edelleen tärkeä. Kun nuorisomme rakentaa jo kovaa vauhtia omaa elämäänsä, mielessä on yhä useammin alkanut muhia ajatus jonkinlaisesta pienestä remontista, jolla kotiamme päivitettäisiin tulevaan uuteen  elämänvaiheeseen paremmin sopivaksi. Ja onhan tässä muutenkin jo asuttu sen verran kauan, että pintaremontti alkaa olla ajankohtainen.

Kevätkuukausina meillä on lähes aina tuoreita kukkia maljakossa. Mies ei unohda tulppaaniaikaa. Nämä uusimmat ilmestyivät pöydälle Naistenpäivänä.

Talvi ei vielä ole ottanut väistyäkseen vaikka välillä on näyttänyt jo kovasti keväiseltä. Ollaan taas saatu ihan upouutta luntakin. Siitä ei näin maaliskuun puolessa välissä jaksa enää oikein innostua.

Leppoisaa sunnuntaita!