Myös miehen ja minun harrastukset vievät nykyisin yhä useammin ulos talosta. Erityisesti meitä on alkanut kiinnostaa matkailu sen jälkeen kun tajusimme, että perhevelvollisuudet ovat toden teolla helpottaneet ja meistä on tullut jälleen vapaita ja villejä! Tähän liittyy myös esimerkiksi uusien kielten opiskelut.
Tulee monesti mieleen, että ainekset kotiblogin pitämiseen ovat käyneet aika vähiin. Kun ei täällä kotona oikein mitään tapahdu. Te blogini lukijat olette varmaankin enemmän koti-ihmisiä kuin minä nykyisin.
Teitä muuten poikkeaa tässä blogissa 1000 - 1500 viikossa. 4000 - 6000 kuukaudessa. Se on minusta hämmästyttävän paljon! Onhan tämä kuitenkin melko arkirealistinen blogi.
Sellaiseksi sen tosin tarkoitinkin, jo alussa. Vanhassa talossa elelevän ison perheen elämää, realistisesti. Tästä syystä tämän blogin kuvia ei juuri stailata - ellei irtosukkien ja koiran purulelujen lattialta keräilyä, tai enimpien tiskien rajaamista kuvan ulkopuolelle kutsuta stailaamiseksi.
Mutta muuten tarkoituskin on ollut välittää mahdollisimman aitoja tunnelmia. Normaalielämässä, varsinkaan isossa perheessä, niistä ei aina synny viimeisen päälle tyylikkäitä kuvia.
Eikä talo tule koskaan valmiiksi, niin kuin ei elämäkään. Nyt sen jo ymmärtää.
Kevätkuukausina meillä on lähes aina tuoreita kukkia maljakossa. Mies ei unohda tulppaaniaikaa. Nämä uusimmat ilmestyivät pöydälle Naistenpäivänä.
Leppoisaa sunnuntaita!
5 kommenttia:
Mä niin tykkään sun blogista! Ihania kuvia matkoista, ruuasta ja sisustuksista, puutarhasta. Yes, toivottavasti jatkat näillä teemoilla tulevaisuudessakin vaikka kodin kokoonpano on muuttunut. Ihanaa kevään odotusta. Täällä sain vähän takapakkia eilen kevään ilakointiin taas kun lunta tuli ihan taivaan täydeltä.
Kiitos Kati kannustuksesta! Olet kyllä ihana kommentoija :D
Keväisiä tunnelmia sinnekin!
Niin, koti muuttuu. Minäkin mietin miten.
Minkälainen on se remontti, jolla koti muutetaan uuteen elämäntilanteeseen sopivaksi?
Missä koti on sitten, kun ihmiset lähtevät poluilleen ja tulevat vain käymään?
Silti he kaipaavat sitä vanhaa ja toivovat sen pysyvän.
Mutta myös me kotiin jääneet muutumme.
Tämä on kiinnostava elämänvaihe. Minä olen muutoksissa hidas, mutta tämä muutos on väistämätön ja tuntuu, että siinä on myös paljon hyvää ja vapauttavaa. Elämä pelkistyy?
Kiitos Katja.
Olen mietiskellyt remonttia ihan konkreettisesti esimerkiksi joidenkin tilojen avartamisena tarpeettomaksi käyneitä väliseiniä poistamalla. Jatkossa kotona voisi olla selkeämmin työ- ja harrastetiloja kahdelle aikuiselle. Jälkeläiset tarvinnevat tulevaisuudessa paikkoja lähinnä vain satunnaiseen yöpymiseen. Keittiötä voisi päivittää. Olisi kiva, jos voisi helposti kutsua paljon vieraita kerralla, ystäviä ja sukulaisia. Jne.
Olen sanonut jälkeläisille, että me emme ala lapsuuskotimuseoksi, vaan muutumme taloinemme elämän mukana ihan niin paljon kuin hyvältä tuntuu :)
Minustakin tämä on kiinnostava elämänvaihe ja monella tavalla vapauttava. Jopa siinä määrin, että välillä kaikki materia isoa taloa myöten tuntuu vähän ahdistavalta. Olisihan se mahdollista ajatella koko elämä ihan uudellakin tavalla? Huolettomammin, aineellisesta vapaampana?
Aineellisesti vapaampana - juuri sitä minäkin mietin.
Ja sitä, mitä kaikkea tähän omaan kotiin liittyy. Olisiko se muutettavissa sen elämän mukaiseksi, joka nyt on syntymässä, muotoutumassa...
Mutta ei ainakaan museoksi, eikä varastoksi! Sillekin olisi tilausta, aina välillä.
Lähetä kommentti