sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Minne kevät katosi?

Kevään merkit ovat väistyneet ja taas jatkuu takatalvi. Juuri nyt ei uskoisi, että on enää vain pari viikkoa huhtikuun alkuun. 

Toisaalta kotona sisätiloissa on kyllä erityisen tunnelmallista kun ulkona on harmaata ja vihmoo räntää. Silloin on kiva sytytellä takkoja ja tehdä yhdessä ruokaa. 

Mies valmisti sunnuntai-aterian. Tällä kertaa päästiin kattamaan vain neljälle.

Murea ja hyvin maustettu paahtopaisti sopi hyvin yhteen rosepippurikastikkeen ja samettisen perunamuusin kanssa. Jälkiruokana maistettiin kevään ensimmäistä mämmiä.


Hyvää viikkoa!


3 kommenttia:

Viherjuuria kirjoitti...

Kevättä tosiaan on odoteltu täällä Kölnissäkin. Helmikuussa saimme jo +18 astetta, mutta tänäänkin tuli rakeita ja lämpöä oli alle +10. Toisaalta tänne kevät iskee päivässä, kun ei ole lumikuormia, joiden täytyy ensin sulaa. Ja nyt näyttää siltä, että jos hyvin käy, ensi viikolla se alkaa. Tsemppiä sinne, kyllä se vielä Suomessakin =)

Kati kirjoitti...

Meillä on jo muutama viikko syöty mämmiä. Lapset söis sitä aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi:))
Mulla on muuten kukkalautasina muutama tuommoinen ihana keltainen, mikä on teillä mandariinin alla.
Räntää on tullut täälläkin ja lunta... Nyt onneksi vettä! Yritin ajatellan vanhan sanonnan mukaan: Uusi lumi vanhan surma

Kivaa viikkoa<3

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Viherjuuria, lohdullista kuulla, että kevät tulee keikkuen siellä etelämässäkin :) Mutta pakko myöntää, että kyllä tuo helmikuun 18 lämpöastetta kuitenkin käy vähän kateeksi .. Mukavaa kevättä sinne Kölniin, hienossa kaupungissa elelet!

Kati, minä itse voisin elää pelkällä mämmillä kuukauden, on se niin hyvää! Ja eikö niin, että terveellistäkin, kun rukiista on tehty :D (varsinkin sen paksun sokerikerroksen ja kermamaidon kera nautittuna...)

Nuo keltaiset lautaset ovat tulleet tämän talon mukana enkä ole missään muualla nähnyt samanlaisia. Kuppeja niihin ei ole koskaan meillä ollutkaan, mutta nuo lautaset on mun mielestä kyllä tosi ihanat! Sopivat erinomaisesti myös kukkalautasiksi :)

Äitini muuten käytti tuota sanontaa, että uusi lumi on vanhan surma. Olin jo unohtanut koko asian, mutta muistui taas mieleen kun muistutit. Nyt tartun siihen kyllä kaksin käsin!