Leipomispäivä

Vielä noin viikko sitten kotijärvellä hiihdettiin, nyt se on lähes sula. Jäiden lähtö tapahtui tänä vuonna todella nopeasti.

Tänään aamupäivällä jäistä oli jäljellä enää muutama pieni lautta, jotka jo iltapäivällä olivat sateen takia melkein hävinneet.

Mies kaatoi rannasta muutaman suuren, huonokuntoisen lepän. Sen seurauksena halkovarastot ovat alkaneet täyttyä ääriään myöten.

Myös uuden kasvun ihme yllättää joka kevät. Raparperit ovat havahtuneet kevääseen, ensimmäisinä potagerissa.

Ystävämme ovat siirtäneet pihapiiriinsä vanhan hirsirakennuksen, jonka toisessa päässä on mahtava sauna ja toisessa päässä tunnelmallinen leivintupa suurine leivinuuneineen. Rakennus on joiltain osin vielä hieman kesken, mutta sauna ja uuni toimivat erinomaisesti.

Niinpä pääsimme lauantaina osallistumaan leipomispäivään, jonka ohjelmassa olivat ohrarieskat, italialaiset pitsat, karjalanpiirakat, hiivaleivät ja pullapitkot. Päivän päätteksi odotti lämmin sauna.

Koillismaalaisesta ohrarieskasta aloitettiin

Talon isäntä oli aloittanut leivinuunin lämmittämisen jo torstaina. Hän myös hoiti paistamisen, sekä teki suurimman osan taikinoista.

Pieni leipomiskaverimme Alva, joka on tehnyt kummipojastamme enon

Toisena vuorossa olivat italialaiset kiviuunipitsat, joista halusimme mahdollisimman aidon makuiset. Sitä varten leivontaryhmää piti tietysti vahvistaa aidoilla italialaisilla.

Stella pilkkoo

Lopputulokset olivat kaikkien mielestä täydelliset

Pitsat valmistettiin Carlan kondiittorina elämäntyönsä tehneen isoisän antamalla reseptillä. Yksi minulle uusi asia oli se, että kaikki kasvistäytteet kypsennettiin paistinpannulla ennen kun ne lisättiin pitsoihin.

Ihanat pitsamestarimme Carla ja Stella

Kun pitsat oli tehty, siirryttiin karjalanpiirakoihin

Myös italialaiset vaihtoivat sujuvasti moodia pitsoista karjalanpiirakoihin

Uunikuumien piirakoiden sively maito-voi-seoksella on tärkeä työvaihe

Välillä uunissa paistui muutama hiivaleipä. Seuraavat omat leipomukseni olivat kaksi suurta pullapitkoa, jotka syntyivät joutuisasti...

... komistuivat kohotessaan...

... ja jotka uuni vielä muhkeammiksi muovasi. Runsas raesokerikerros pitkon pinnalla kuuluu asiaan.

Hyvää viikkoa!

TallennaTallenna

Kevättunnelmia

Intialaisesta ruuasta on tullut meillä suosittua. Kiva juttu, sitä on helppo valmistaa. Tai en tiedä intialaisesta, noin niin kuin virallisesti, se voi olla hyvinkin monimutkaista tehdä. Mutta on ihan helppo tehdä ruokaa, joka menee intialaisesta. Riittää, kun kaapista löytyvät ne mausteet, joita tarvitaan esimerkiksi pullan leipomiseen: kardemummaa, kanelia, piparkakkumaustetta. Lisäksi currya, kurkumaa, chiliä, juustokuminaa. Noilla lihapataan saa niin aidon intialaisen maun, ettei ohjeita tarvitse enempää tutkia, ellei välttämättä halua.

Mausteisen lihapadan rinnalla raikas hunajalla ja mintulla maustettu raita on ehdoton. Aterian valmistaminen alkaakin siitä.

Naan-leipä on myös hyvää ja sopii tietysti kokonaisuuteen. Sitäkin on helppo tehdä. Ja vaikka oikea naan-leipä tehdään tulikuumassa kiviuunissa, onnistuu se sähköuunissakin ihan riittävän hyvin.

Leivän leipominen on kuitenkin muun aterian valmistamiseen verrattuna sen verran aikaa vievää, että  se jää meillä usein pois. Ainakin, jos ruokaa valmistetaan kiireisellä aikataululla. Vehnäjauhoilla leivottu ja voilla sivelty naan-leipä ei myöskään varsinaisesti paranna ateriakokonaisuuden ravintoarvoja.

Ruokailukuistin ikkunasta avautuva maisema saa välillä idyllisiä piirteitä, kun ohi kulkevat peurat pysähtyvät rantaan syömään. 

Tosin tuota idylliä hieman himmentää pieni katkeruus peuroja kohtaan. Huolella muotoilemani potagerin rungolliset pallotuijat kokivat nimittäin toissa talvena melkoisen muodonmuutoksen, kun niiden ikivihreät lehdet oli yhtenä yönä syöty lähes runkoa myöten. Puiden ympärillä lumessa näkyvät lukuisat sorkanjäljet paljastivat peurat syyllisiksi. 

Tuijat eivät ole tuosta vieläkään toipuneet, vaan ovat edelleen pahasti muotopuolia ja muutenkin jyrsityn näköisiä. Ennen niin uljaat, kauniin pyöreät pallotuijani! 

Pitkänä pääsiäisviikonloppuna ollaan tänäkin vuonna syöty joka päivä lammasta, eri muodoissaan  

Valkosipuliperunavuoan pinnalla on rapeaksi paahtunutta vuohenjuustoa

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

Pyhäinpäivänä

Syyskauden hämärinä iltoina meillä on aina jossain kynttilässä tuli. Kuolleiden muistopäivänä sytytetään kaikki kynttilät.  

Pois nukkuneita rakkaita ei tarvitse erikseen istuutua muistelemaan, he ovat muutenkin koko ajan keskellä sydäntä. Mutta muistopäivänä tunteet ovat pinnalla. On suuri ja kipeä kaipuu, mutta myös kiitollisuus siitä, että he ovat olleet. Elämän rajallisuus tulee riipaisevan lähelle, mutta myös syvä onni tämän hetken täyteydestä ja täydellisyydestä, kaikkine rosoineenkin. Elämän, jokaisen päivän, ainutkertaisuudesta. 

Teimme pyhäinpäivän ruuaksi lammaspataa, intialaisittain maustettuna. 

Padan hautuessa leivoin naanleipää. 

Tulisesti maustetun lammaspadan kanssa oli naanleivän lisäksi myös riisiä 

ja pojan valmistamaa jugurttipohjaista intialaista  raitakastiketta.

Lammaspata lisukkeineen oli todella herkullista. 

Voimakasmakuisen intialaisen aterian jälkeen kaipasi vielä pientä makeata jälkiruokaa. 

Se asia hoitui hyvin tyttären tekemällä suussasulavalla 

dominokeksi-suklaa-juustokakulla.

Äidiltä peritty joulukaktus puhkesi uskomattomaan kukkaloistoon juuri pyhäinpäiväviikonloppuna 

- kuin terveisinä äidiltä. 

Uusi villapeitto on edennyt joutuisasti. Lankaa oli käytettävissä täsmälleen saman verran kuin edellisessäkin peitossa, mutta ilmeisesti nyppyrivien takia se kuitenkin loppui kesken, ja jouduin tilaamaan kehräämöltä lisää. Nyt sitä täytyy odotella.

Odotellessa aloitin uuden neuleen, miehelle

Pihallakin on tapahtunut: portaisiin on saatu sähköt, joka on herättänyt eloon niihin upotetut valaisimet ja pistorasiat. Vaikka jouluvalojen aika onkin vasta pyhäinpäivän jälkeen, laitoin kuitenkin jo  yhden kynttiläsarjan portaanpielen pieneen katajaan. Vielä kaivattaisiin kuuraa tai lunta.

On suunnitteilla, että juuri rantaan vievän polun ympärille asennetaan lisää pihavaloja, myös puita ja pensaita valaisemaan.  Olisi ihanaa saada polun varrelle myös runsaasti jouluvaloja, niin että saunapolku muuttuisi aina loppusyksystä tunnelmalliseksi joulupoluksi.

 Toistaiseksi näkymä portailta rantaan on vielä karu, mutta paranee pikku hiljaa...

Puutarhan valot näkyvät hyvin myös sisätiloihin, eli ne luovat tunnelmaa sisällekin.

Näkymä sisältä rannan suuntaan

Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!