Taistelu nuutumusta vastaan

Kun pakkasyö kuuraa maiseman syntyvät talvikauden kauneimmat näkymät. Järvikin käväisi jäässä, mutta suli sään jälleen lauhduttua. 

Tähän aikaan vuodesta neulominen innostaa. Aloin tehdä itselleni kevyttä villapaitaa, 

jota voisi käyttää kesällä jos sattuu olemaan yhtä koleata kuin viime kesänä. 

Varsinkin mökillä sellaista kaipasi vähän väliä.

Paitsi neulomaan, marraskuun kosteansumuiset ja sateiset illat innostavat myös liikkeelle, ainakin minua. Tänä syksynä olen taistellut kaamosnuutumusta vastaan sekä salilla että ulkona raikkaissa räntäsateissa, vähintään viisi kertaa viikossa. Energia ja voimat ovat tällä panostuksella lisääntyneet yllättävänkin nopeasti. 

Tavoitteena on jaksaa ja ehtiä enemmän, joten toivon liikunnalle omistetun aikauhrauksen kääntyvän kiireenkin keskellä lopulta plusmerkkiseksi.

Joulukalenteri odottaa valmiina ja yksi kynttilä on sytytetty. 

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Isänpäivä

Isänpäivän aamu valkeni marraskuisen pehmeänä, harmaan ja kalpean sinisen sävyissä. Tähän aikaan vuodesta on ihanaa sytytellä aamukynttilöitä.

Tytär, joka on innokas ja taitava leipuri, teki taas isänpäiväkakun. Miehen lempikarkki, vanha auto toimi innoittajana. Musta kuorrutus syntyi sulatetuista hopeatoffeista ja tummasta suklaasta.

Kakun välissä oli mansikkaa ja valkosuklaavaniljacremeä, sekä yksi rantu salmiakkitahnaa

Sunnuntain päivällinen oli isänpäivän kunniaksi tavallista miehekkäämpi, tuhti pihvi portviinikastikkeella. Lisukkeina samettista perunamuusia, kokonaisena suolapedillä paahdettuja, täytettyjä punajuuria ja kukkakaaligratiinia. 

Erityisesti portviinikastike sai kiitosta. Työkaverilta saadun ohjeen mukaan kastiketta, joka koostui puoliksi shamppanjaviinietikasta ja puoliksi portviinistä, keiteltiin kokoon niin kauan, että se muuttui siirappiseksi. Lopuksi lisättiin nokare voita. 

Rakastan tätä marraskuun karun pehmeää, hämärää ja introverttia tunnelmaa. Kun ulkoiset ärsykkeet tuntuvat olevan minimissään, aistit virittäytyvät sisäisempiin maisemiin. Sitäkin tarvitsee välillä.

Tähän aikaan kaipaa tavallistakin enemmän kiireetöntä yhdessäoloa rakkaiden ihmisten kanssa, perheenjäsenten ja ystävien. On taas tullut erityisiä muistutuksia siitä, kuinka mahtavia ihmisiä sitä onkaan elämänsä varrella kohdannut ja kuinka uskollisiksi ystäviksi monet heistä ovat vuosien, ja kohta jo vuosikymmentenkin saatossa osoittautuneet. Se on oikeastaan aika ihmeelllistä!

Voimaannuttavaa marraskuun viikkoa!