Näytetään tekstit, joissa on tunniste itse tehty joulukalenteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itse tehty joulukalenteri. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Valkoinen maailma

Ensimmäiset valkoiset hyasintit ovat aukeamassa ja maisemakin on muuttunut valkoiseksi; ensilumi on satanut tänne eteläisimpäänkin Suomeen. Tuntuu joululta.


Jouluisen tunnelman innoittamina teimme jo joulukalenterin valmiiksi, eli täytimme tutun kalenterin laatikot suklaalla 


Kalenterin uudet pakettinarut eivät ole pelkästään koristeena. Niiden on tarkoitus myös estää ennenaikaista suklaakatoa, mitä on valitettavasti aiempina vuosina liiankin kanssa esiintynyt.


Miehen harmaa salmiakkikuvioinen slipoveri tuli viimein valmiiksi


Joku kommentoija toivoi tuolla aiemmin tämän sydänkuvion ohjetta


Melkein jo unohdin koko asian, mutta tässä se nyt tulee, kuva suoraan neulemallikirjasta. Noiden merkkien selitykset olisi tietysti syytä liittää mukaan, mutta kirja on lainassa työkaverilla, enkä saa tarkempia ohjeita nyt tähän. Toivottavasti nuo graafiset merkit ovat ohjetta kaivanneelle tuttuja!


Suuri kohoneulepeitto, jonka osana nuo sydänkuviotkin ovat, on muutamaa kierrosta vaille valmis. 

Puikoille on myös luotuna uusi työ, kaulaliinan alku. Ohuesta langasta (Novita Wool) kakkosen puikoilla, mutta korinpohjaneule etenee kuitenkin niin joutuisasti, että lopputulos saattaa ehtiä pukinkonttiin... 


Innostavaa viikkoa!

lauantai 30. marraskuuta 2013

Joulukalenterit ja piparkakkutalo

Perjantai-iltana tehtiin joulukalenterit valmiiksi ja alettiin koota ja koristella piparkakkutaloa



Lokerikkokalenteri on ollut meillä jo vuosia, se vain täytetään suklailla. Tänä vuonna tein vielä toisenkin, pakettikalenterin, joka kiinnitetään pyykkipojilla seinällä olevaan naruun.



Tytöt rakensivat piparkakkutaloa



Sen koristelu jäi vieläkin kesken, odottamaan sopivaa saumaa


Hyvää ensimmäistä adventtia!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Joulu tuoksuu jo

Joulun odottelun kunniaksi otin projektiksi kellarin työhuoneemme, joka on jo pitkään kaivannut kohennusta. Pienessä tilassa on ollut liikaa suuria huonekaluja. Työpöytäkin on ollut liian suuri ja koko työskentelynurkkaus epäviihtyisä.

Aloitettiin siitä, että  mies pienensi pukkien päällä olevaa työpöytää ja minä maalasin sen valkoiseksi. Kaikenlaisen välttämättömän pikkutavaran säilyttämistä varten ostin Ikeasta kaksi liukulasiovellista seinäkaappia. Aikaisemmin tuota tehtävää hoiti musta avohylly, mutta koska säilytettävät tavarat eivät useinkaan olleet kauniita, avohyllyn synnyttämä vaikutelma oli sotkuinen. Uudet pikkukaapit näyttivät heti selkeän raikkailta ja tarkoitukseen sopivilta.


Laitoin myös poikien pelipaikan sohvan kiertoon. Se oli tuossa tilassa liian suuri möhkäle ja piilotteli lisäksi allaan ja takanaan, sekä tyynyjensä katveessa jatkuvasti suurta määrää poikien pikkuroinaa, eli oli työläs siistinä pidettävä. Laitoin sohvan tilalle paksun maton ja pari isoa tyynyä. 

Parhaiten sohvan virkaa toimittaisi kuitenkin muutama kunnon lattiatyyny. Mietintään lähti saman tien niiden valmistaminen: sisätyyny on helppo tehdä, mutta entä päällinen? Ompelisinko sen tilkuista vai virkkaisinko ontelokuteesta - vai neuloisinko paksusta villalangasta?


Tässä vielä kuva työhuoneesta ennen em. toimenpiteitä


Äidiltä peritty, vanha joulukaktus aloitti jo joulutunnelman virittelyn. Latvus täyttyi suurista kukkasista.


Lähdin innolla mukaan ja ripustin joulukalenterin seinälle. Se on suklaita vaille valmis.


Hankin myös ensimmäiset hyasintit, valkoiset. Pian tuoksuu!


Iiris ja Charlotta aloittivat piparkakkutalon tekemisen. Kaikki lukuisat osat tulivat valmiiksi, mutta kokoaminen ja koristelu jäivät tuleville päiville. Piparkakkutalon tekeminen näyttää muuten pysyväisluonteisesti siirtyneen tyttärelle ystävineen. Jo usean vuoden ajan oma osuuteni on jäänyt talkooglögien keittelyyn ja projektin mallikkaan etenemisen ihasteluun. Ja se sopii paremmin kuin hyvin, niin ihanaa kuin piparkakkutalon tekeminen onkin, on se kuitenkin myös varsin työläs ja suurta huolellisuutta vaativa homma...   


Minulle sopii tätä nykyä paremmin esimerkiksi maton virkkaaminen. Aloitin taas uuden mustavalkoraidallisen pyöreän maton tekemisen. Taas siis täsmälleen sama malli kuin aina ennenkin, kiinteät pylväät ja vuoroin rivi valkoista ja vuoroin mustaa. Voihan se olla tavallista yksitoikkoisemman luonteen merkki, että tekee vain tasan yhdenlaisia mattoja, mutta juuri siitä versiosta on tullut meille taattu malli, joka sopii talon kaikkiin paikkoihin. 


Mukavaa tulevaa viikkoa, ihanaa hämäränhyssyä!