Kylän korkein piipunhattu ja pyhäinpäivän kynttilät

Ilmat ovat edelleen olleet epätavallisen lämpöiset. Ehkä siksi puissa on vielä paljon lehtiä. Heleä ruska valaisee ympäristöä vielä nyt pyhäinpäivänäkin. Ei näytä ollenkaan niin pimeältä kuin yleensä tähän aikaan!

Pihamaiseman siluetti muuttui vähän yllättävästi, kun rantasaunan savupiipun päälle lopulta saatiin pitkään kaivattu hattu. Se tilattiin mittojen mukaan peltisepältä. Toivotun mallin kuvaaminen taisi kuitenkin jäädä mieheltä vähän viitteelliselle tasolle. Eipä selvästi ollut ainakaan piirtänyt toiveistamme kuvaa, niin kuin itselläni on tapana tehdä.

Olimme nimittäin ajatelleet, että piipunhatussa toistuisi sisääntulokatoksen pehmeän loiva kaari. Mutta peltiseppä olikin tehnyt hatusta korkean ja kaaresta varsin jyrkän. 

Kun hattu sitten saapui meille, katselimme sitä hämmentyneinä. Varsinkin siinä lattian tasolla tarkasteltuna toista metriä pitkä ja lähes saman korkuinen rakennelma näytti suorastaan hurjalta. Tuollainenko tötterö sinne rantasaunan katolle tosiaan viriteltäisiin? 

No, päätimme viritellä, kun itse olimme sen tilanneet ja toiveemme tulkinnanvaraisesti  kuvailleet. Petiseppä oli kuitenkin tehnyt huolella näyttävän hatun. Oli kuulemma perinnemalli, mutta meidän silmäämme sellaista ei ollut sattunut. Eikä varmaan ollut tullut niin tarkkaan piipunhattuja katseltuakaan.

Muutamassa päivässä silmät kuitenkin tottuivat korkeaan hattuun. Lisäksi nettiä tutkiessa selvisi, että korkea ja tiukan kaareva hattu, joka on kiinnitetty riittävän välimatkan päähän piipusta, varmistaa parhaan vedon. Esimerkiksi liian lähelle savupiipun suuaukkoa sijoitettu suora hattu saattaa pahastikin häiritä hormin vetoa. Viimeistään näiden tietojen valossa tötterö alkoi näyttää jopa ihan kivalta. 

Ja on se ainakin persoonallinen! Kukaties siitä tulee vielä sellainen tämän tienoon maanmerkki, jonka perusteella ympäristössä suunnistetaan. "Se rakennus, jonka katolla on sellainen hurjan korkea piipunhattu...."

Hyvää pyhäinpäivää!

Pyhäinpäivänä

Syyskauden hämärinä iltoina meillä on aina jossain kynttilässä tuli. Kuolleiden muistopäivänä sytytetään kaikki kynttilät.  

Pois nukkuneita rakkaita ei tarvitse erikseen istuutua muistelemaan, he ovat muutenkin koko ajan keskellä sydäntä. Mutta muistopäivänä tunteet ovat pinnalla. On suuri ja kipeä kaipuu, mutta myös kiitollisuus siitä, että he ovat olleet. Elämän rajallisuus tulee riipaisevan lähelle, mutta myös syvä onni tämän hetken täyteydestä ja täydellisyydestä, kaikkine rosoineenkin. Elämän, jokaisen päivän, ainutkertaisuudesta. 

Teimme pyhäinpäivän ruuaksi lammaspataa, intialaisittain maustettuna. 

Padan hautuessa leivoin naanleipää. 

Tulisesti maustetun lammaspadan kanssa oli naanleivän lisäksi myös riisiä 

ja pojan valmistamaa jugurttipohjaista intialaista  raitakastiketta.

Lammaspata lisukkeineen oli todella herkullista. 

Voimakasmakuisen intialaisen aterian jälkeen kaipasi vielä pientä makeata jälkiruokaa. 

Se asia hoitui hyvin tyttären tekemällä suussasulavalla 

dominokeksi-suklaa-juustokakulla.

Äidiltä peritty joulukaktus puhkesi uskomattomaan kukkaloistoon juuri pyhäinpäiväviikonloppuna 

- kuin terveisinä äidiltä. 

Uusi villapeitto on edennyt joutuisasti. Lankaa oli käytettävissä täsmälleen saman verran kuin edellisessäkin peitossa, mutta ilmeisesti nyppyrivien takia se kuitenkin loppui kesken, ja jouduin tilaamaan kehräämöltä lisää. Nyt sitä täytyy odotella.

Odotellessa aloitin uuden neuleen, miehelle

Pihallakin on tapahtunut: portaisiin on saatu sähköt, joka on herättänyt eloon niihin upotetut valaisimet ja pistorasiat. Vaikka jouluvalojen aika onkin vasta pyhäinpäivän jälkeen, laitoin kuitenkin jo  yhden kynttiläsarjan portaanpielen pieneen katajaan. Vielä kaivattaisiin kuuraa tai lunta.

On suunnitteilla, että juuri rantaan vievän polun ympärille asennetaan lisää pihavaloja, myös puita ja pensaita valaisemaan.  Olisi ihanaa saada polun varrelle myös runsaasti jouluvaloja, niin että saunapolku muuttuisi aina loppusyksystä tunnelmalliseksi joulupoluksi.

 Toistaiseksi näkymä portailta rantaan on vielä karu, mutta paranee pikku hiljaa...

Puutarhan valot näkyvät hyvin myös sisätiloihin, eli ne luovat tunnelmaa sisällekin.

Näkymä sisältä rannan suuntaan

Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!

Kynttilöitä

Tämä pyhäinpäivä on ollut pehmeän hämärä lähes aamusta lähtien. Juuri sopiva päivä sytytellä kynttilöitä ja muistella poisnukkuneita. Ja kuunnella kirkkomusiikkia..

Pyhäinpäivän kunniaksi ruoka katettiin kuistille, ympärillä marraskuun eleetön marta luonto

Ruokana lihamureketta, nuorison toiveruokaa

Lihamurekkeiden pinnalla ehdottomat pekonit joiden päälle ripottelin runsaasti pippureita ja chiliä. Kastikkeena murekkeiden oma liemi kermalla ja vihreillä oliiveilla höystettynä.

Jälkiruokapöytä keittiössä

Jälkiruokana kahvia ja marjarahkaa, mansikoista ja lakoista

 Hyvää pyhäinpäivän iltaa!