Mökkielämää

Juhannuksesta on kohta kuukausi, eli pian aletaan puhua jo loppukesästä. Aika menee niin nopeasti, varsinkin kesällä. 

Olemme tänä kesänä viettäneet tavallista enemmän aikaa kaupungissakin. Mökillä ollaan oltu lähinnä vain hyvillä säillä. Niitäkin on riittänyt.

Mökin suojaisa, lämmin uintilaituri on yksi viihtyisimpiä paikkoja mökkisaaressa.

Saimme ystäviltä tuliaisiksi hyvän kirjan, johon on ollut kiva upota hellepäivinä. Se sopi myös hyvin tämän kesän "teemaani", eli omaan kaikinpuoliseen hyvinvointiin panostamiseen.

Meidän Bella, viralliselta nimeltään Giabella Bianca, täyttää heinäkuun lopussa 13 vuotta. Tänä kesänä olemme oikeastaan ensimmäistä kertaa huomanneet, että Bellassa on alkanut näkyä ikääntymisen merkkejä. Aktiivinen, vilkas ja ketterä villakoira on vähän hidastunut ja se nukkuu enemmän kuin aikaisemmin. 

Bella myös istuskelee aiempaa pidempiä aikoja itsekseen laiturinnokassa ympäristöä tarkkaillen ja aina välillä se näyttää torkahtavan istuessaan. 

Tänä kesänä mökillä on käynyt myös kivoja vieraita, kuten niin monena aiempanakin kesänä. Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat yksiä mökkielämän hienoimpia. 

Viimeksi hyvät ystävämme kotipaikkakunnalta saapuivat luoksemme meloen. Vietimme kivan illan yhdessä, saunoen ja jutellen ja he jäivät yöksi vierasmajaamme. Pitkän aamiaisen jälkeen vilkutimme hyvästiksi ja melojat katosivat saariston kauniiseen kesäaamuun.

Olemme tänäkin kesänä olleet mökillä pääasiassa miehen kanssa kahdestaan. Se on ollut taas ihanaa aikaa, on niin kivaa olla kiireettömästi yhdessä. On tullut aikoinaan tehtyä hyvä valinta, sillä toisen naama ja jutut eivät vielä vuosikymmentenkään jälkeen yhtään kyllästytä!

Kun on monta lasta ja takana pitkä lapsiperhehärdelli, rauhallista kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa osaa todella arvostaa. Kun saa jutella rauhassa ja tehdä mitä haluaa, vaikka pulahtaa uimassa tai lähteä veneajelulle hyvään saaristoravintolaan. Tai vaan istuskella hiljaa yhdessä, katsella maisemaa, ilman kiirettä minnekään. Haaveilla ja suunnitella tulevia juttuja. 

Toisaalta tässä iässä jo ymmärtää, että juuri käsillä olevassa hetkessä on kaikki mitä meillä on. Tulevasta ei kukaan tiedä. Tuntuu onnelliselta puuhailla pieniä, arkipäiviäisiä asioita ja nauttia yhdessäolosta, tästä hetkestä.

Sekin on kiva, kun ne lapset - tai nuoret - käyvät välillä tervehtimässä meitä saaressa. Muutaman päivän kerrallaan, kunnes työt tai sosiaalinen elämä kaupungissa taas kutsuvat. 

Lapsia tietysti lellitään kesälomalla mökillä, sehän kuuluu jo perinteisiinkin. He saavat esimerkiksi toivoa, mitä laitetaan ruuaksi. 

Silloin kun meidän nuoret miehet saavat valita ruokalajin, toive on aina sama: pekonilla kuorrutettu pippurinen uunimureke kantarellimuhennoksen kera. Sen lisukkeeksi mieluiten perunamuusia, mutta näin kesäaikaan uudetkin perunat käyvät. 

Uudet perunat tekevät tästä raskaanpuoleisesta ruokalajista vähän kesäisemmän tuntuisen. Jos lisukkeeksi tekaisee vielä iki-ihanat mummon tillikurkut, tai hölskykurkut, miten niitä itse kukin nimittääkin, mureke kantarellimuhennoksineen alkaa käydä jo lähes täydestä kesäruuasta. 

Tämä meillä hyvin suosittu juhlahetkien ateriakokonaisuus on myös erittäin helppo ja nopea valmistaa. Varsinkin jos aterian valmistamiseen osallistuu koko perhe, se on hetkessä valmis. 

Syömme yleensä lähes pelkästään kala- tai kasvisruokia ja varsinkin punainen liha päätyy nykyisin meillä aika harvoin ruokalautaselle. Mutta jos päätyy, niin se on useimmiten vähärasvaista  nautaa. Mureke ja lihapullat ovat poikkeus, sillä ne täytyy tehdä vähän rasvaisemmasta sika-nauta-jauhelihasta. 

Käytän lähes aina murekkeen pohjana helppoa valmista sipulikeittoa, jonka sekoitan kermaviiliin ja kananmunaan. Sipulikeiton lisäksi murekkeen maustamiseen tarvitaan enää reilu annos rouhittua mustapippuria. Pinnalla rapeaksi paahtuva pekoni viimeistelee maun. 

Meidän nuoriso on osoittautunut vähän vartuttuaan innokkaiksi sienestäjiksi ja he osaavatkin etsiä kantarellimuhennokseen tarvittavat sienet metsästä. Niiden lisäksi herkulliseen muhennokseen tarvitaan vain sipulia ja ruokakermaa/kermaa, valkopippuria ja suolaa.

Mukavaa heinäkuun viikkoa!

Tämä blogi

Minulla ei koko bloggaus-historiani aikana ole ollut oikeastaan mitään tavoitteita homman suhteen. Olen kuvannut omaksi ilokseni ja päivittänyt kuvia blogiin. Kaupalliset yhteistyöt ja tarjoukset jollekin alustalle siirtymisestä olen torjunut, koska ne ovat tähän asti tuntuneet liian kahlitsevilta tai velvoittavilta. Olen halunnut vain kuvata ja kertoa pienimuotoista tarinaa yhden perheen tavallisesta elämänmenosta, omilla ehdoillani.

Tai itse asiassa, on minulla kyllä ollut yksi tavoitekin, tuohon edelliseen suoraan liittyen; tallentaa tätä oman perheen elämää sellaiseksi kuvakertomukseksi, johon voisi aina myöhemmin palata. Ja paljon on palattukin. Blogin äärellä on muisteltu jouluja ja juhannuksia, matkoja, tarkastettu istutettujen taimien lajinimiä tai löydetty täsmällinen ajankohta  jollekin hankinnalle, tai jonkin projektin aloitukselle. Kätevää kuin mikä!

Välillä on ollut myös kausia, että bloggaus on tökkinyt ja melkein hiipunut. Blogin päivittäminen on voinut unohtua pidemmäksikin aikaa. On ollut muutamaankin kertaan hyvin lähellä, että vanha valkoinen talo ja musta mökki olisivat kiittäneet ja sulkeneet ovensa. Nämä ovat liittyneet tunteeseen, että toistan itseäni eikä ole oikein mitään uutta annettavaa. 

Niiden vaiheiden yli on menty ajatuksella, että kun oma elämä on blogin aiheena, niin siitä on sitten revittävä. Meidän elämä on tällaista. Arki vaan tuntuu usein toistavan itseään, eikä mitään sen kummempaa tapahdu. Mutta sehän siinä arjessa lopulta onkin niin ihanaa! 

On kesä, kahvitellaan potagerissa ja käydään mökillä, uidaan ja saunotaan. Sitten talvi, ihastellaan puuterista ensiunta ja tuskaillaan, kun se lumi on muuttunut kolattaviksi valleiksi eikä vielä huhtikuussakaan ole lähtenyt minnekään. Ja taas uusi kesä, kahvitellaan potagerissa... Ja niin edelleen. 

Kaiken tämän ohessa tilanne on kuitenkin kehittynyt siihen, että tällä blogilla on nykyisin noin kymmenentuhatta katselijaa kuukaudessa. Minusta se on aivan hurjan paljon - vaikka tietysti onkin vielä kaukana oikeasti ison blogin katselijamääristä. Mutta kymmenentuhatta poikkeajaa vanhassa valkoisessa talossa joka kuukausi ja blogin katselukertojen kokonaismääräkin lähestyy puolta miljoonaa. Suuri määrä ihan oikeita ihmisiä! Se liikuttaa itseäni kovasti. Siellä jossain te kaikki olette, omine tarinoinenne.

Yleisestä tavoitteettomuudesta johtuen minulla kesti myös pitkään mennä instagramiin. Tätä asiaa myös  ihmeteltiin todella usein, miksei blogilla ole instaa. 

Kolmisen viikkoa sitten, koronaeristyksen aiheuttaman pitkän vähävirikkeisyyden seurauksena innostuin viimein instagramista. Raahasin rakkaan, vanhan taloraihnamme sinne, kera mustan mökkeröisen. Instagramissa onkin ollut vilkasta ihan alusta lähtien.

Se on ollut yllättävänkin kiva juttu, tällä vielä hyvin lyhyellä kokemuksella! Olen jopa saanut mukavaa kontaktia teihin blogini lukijoihin ja löytänyt paljon samanhenkisiä ihmisiä. On ollut ilo tutustua teihin ja mahtaviin instasivuihinne! Moni teistä on myös ottanut yhteyttä viestein. Se kaikki on ilahduttanut paljon, lämpöiset kiitokset kaikille ♡

Sitten varsinaiseen asiaan. Helteen takia kaupunkielämä muuttui taas nopeasti mökkielämäksi. Merivesi on tällä hetkellä mökkirannassa 22-asteista.

Kuumuuden takia aamiaista ei ole muutamana viime päivänä voinut nauttia talon aurinkoisella puolella edes suuren varjon alla. On pitänyt hakeutua vielä syvempään varjoon.

Olen kaikessa hiljaisuudessa omistanut tämän kesän oman kokonaishyvinvointini edistämiseen. Asia, joka tahtoo kiireisessä elämänrytmissä unohtua. Siihen kuuluu runsaan saunomisen ja uimisen, sekä muun liikunnan, ihon- ja hiustenhoitamisen ja mielenkiintoisiin asioihin ja rakkaisiin ihmisiin keskittymisen lisäksi mm. myös terveellinen ruokavalio. Nautintojakaan unohtamatta. 

Haluaisin olla syksyllä kaikin puolin levännyt ja hyvässä kunnossa!

Mökin kylppäri on yksi lempipaikoistani, viihtyisä ja toimiva 

Kesäelämä on jatkuvaa pallottelua kodin ja mökin välillä. Kotikin on kesällä parhaimmillaan, eikä sieltä haluaisi olla kovin kauaa yhtäjaksoisesti pois. Meidän koti- ja mökkiympäristöt ovat myös mahdollisimman erilaiset. Koti on suuren, vehreän omenapuutarhan ympäröimä 30-luvun hirsihuvila järven rannalla. Mökki taas kalliolle rakennettu moderni huvila meren äärellä, karun ulkosaaristomaiseman keskellä. Pelkkä niiden välinen vaihtelu virkistää.

Vaikka meillä molemmilla miehen kanssa on tavallista enemmän lomaa ja muutenkin paljon yhteistä vapaa-aikaa, sekä varsinkin miehellä mahdollisuus aikatauluttaa työaikojaan joustavasti omien aikataulujen mukaan, ei aika kuitenkaan oikein tunnu riittävän kaikkeen mihin haluaisi.  

Nyt aktiivisemman mökkikauden aikaan rantasaunaremontti kotona on edennyt hitaasti. Alakuvassa järven puoleinen seinä on saanut uudet ikkunansa, sekä melkein kaikki ekovillat ja tervapaperit seiniin. Seuraavaksi ovat vuorossa pintalaudoitus ja koko saunarakennuksen maalaaminen, jolloin sen ilme tulee kohentumaan kerralla. Katto on jo maalattu.

Saunan kaiteella kuivuu rakennusmiehen pyyhe, sillä seinää tehtiin kovassa helteessä ja välipulahdukset järvessä olivat tarpeen.

Näkymä rantasaunan ovelta potageriin

Mukavaa kesäviikkoa!

Neljän seinän sisällä

Olemme miehen kanssa siirtyneet molemmat koronan takia etätöihin. Myös nuoriso majailee nyt täysilukuisena kotona. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tätä jatkuu, mutta veikkaisin että yllättävän kauan.

Jännä tilanne, kun kukaan ei lähdekään aamuisin minnekään, eikä koko päivänä, ja näin jatkuu päivä toisensa perään. Ehkä näihin neljään seinään vielä täysin kyllästyy, mutta toistaiseksi ei tunnu siltä.

On ihanaa olla yhdessä omien rakkaiden kanssa. Kotona, rauhassa.

Yritämme myös ottaa tästä kotielämästä kaiken irti. Vaikka etätyölläkin on aikataulunsa, aamut ovat rauhallisempia kun ei tarvitse lähteä minnekään.

Mies lellii nyt arkiaamuisinkin sänkyyn tuoduilla aamupaloilla

Ei tämä tilanne tietenkään pelkästään mitään hauskaa downshiftaamista ole, korona on varsin pelottava juttu. Kaiken keväisen kauneuden keskellä sen aiheuttamaa uhkaa on vähän vaikea hahmottaa.

Ihana köpispuuro marjaversiona, yksi karanteeniviikon aamupaloista

Maailma on yhtäkkiä vähän outo ja elämä tuntuu tavallista ennakoimattomammalta. Jos taas jokin tuntuu tutulta ja kotoisalta, niin korvapuustien leipominen. 

Luin muuten lehdestä, että moni muukin vahvistaa nyt perusturvallisuuttaan leipomalla korvapuusteja.

Kevätaurinko tulvii sisään ikkunoista

On kiva tehdä yhdessä ruokaa, pitkän kaavan mukaan ja istua arkisinkin kiireettömästi koko perhe yhteisessä pöydässä. 

Tässä intialainen pinaatti-halloum-pata

Mies on hyvin aktiivinen ja aikaansaava ihminen ja hänelle tämä pakollinen korona-downshiftaus karsittuine kalentereineen ja karanteeneineen on ollut hieman haastavakin tilanne.

Kuluneen viikon aikana hän on etätyöskentelynsä lisäksi pyöräillyt varmaan sata kilometriä, opiskellut innolla italiaa ja seurannut kielenopiskelun merkeissä koronatilannetta italialaisista tiedotusvälineistä, pessyt autot sisältä ja ulkoa, harjoitellut soittamaan pianolla minun lempisarjojeni tunnusmusiikkeja ja kutsunut minua sitten niillä yläkerrasta alakertaan kahville, siivonnut  ulkovarastoja ja talon sisätiloja.

Ja viimeksi tehnyt kesämehupulloillemme vanerista kauniit ja kätevät kuljetus- ja tarjoilulaatikot.

Ei voi kuin ihailla :)

Ja onhan se kiva juuri nyt ajatella juhannusta raparperimehuineen ja britakakkuineen. Sekin on yllättävän lähellä, vaikka maailma onkin tällä hetkellä myllerryksen kourissa.

Yhden kokonaisen saaristopäivän tähden

Meno on ollut viime aikoina kovin mökkipainotteista. Blogissa ja koko elämässä. Toivottavasti ette ole täysin kyllästyneet aihepiiriin. 

Tavallisesti olemme lomakauden ulkopuolella käyneet mökillä vain harvakseltaan. Koska mökki on saaressa, sinne ei kelirikon aikaan edes pääse. Tänä talvena meri ei ole vielä helmikuuhun mennessä kunnolla jäätynyt, joten mökille on päässyt aina kun on halunnut. 

Ja kun saaristo on erityisen vaikuttava paikka juuri karuina vuodenaikoina, ollaan miehen kanssa tänä talvena vietetty iso osa vapaa-ajasta siellä. Viikonloppu, joka tarkoittaa yhtä kokonaista päivää mökillä, on riittänyt meille syyksi ajaa kolme tuntia suuntaansa. 

Siihen yhteen kokonaiseen päivään sisältyy täydellinen pienoisloma, josta olemme jo lähes riippuvaisia; muutama tunnelmallinen perjantai-illan tunti kynttilöineen ja iltateineen, onnellisena nukahtaminen tietäen, että aamulla saa herätä kahvin tuoksuun talvisessa saaristossa. Herääminen talvilauantaihin hyvin nukutun yön jälkeen, pitkä aamupala kamiinan lämmössä maisemaa ihaillen, huikean kaunis päivä ehkä maailman hienoimmassa ympäristössä, hidas savusaunan lämmitys, vähän paremman ruuan huolellinen valmistus. Ja illalla kiireetön saunominen pehmeissä, aromikkaissa löylyissä ja tietysti pulahtaminen hyisessä merivedessä. 

Ja silloin, kun mökillä tosiaan ollaan yksi kokonainen päivä, saa siinä vielä toisenkin suloisen aamun ja pitkän aamupalan ja maiseman, ja kynttilät...

Eli yksikin kokonainen päivä mökillä on ollut meille tosi hyvä syy ajaa kolme tuntia suuntaansa. Varsinkin, kun se mökkimatka halki upeiden saaristomaisemien on jo itsessään laatuaikaa. 

Olemme siis lyhyesti sanottuna ihan valtavasti nauttineet tiheään toistuneista pikkulomasista mökillä. Siksi on tullut postailtua blogiin lähes pelkästään mökkitunnelmia vaikka ei ole edes lomakausi!

Löysin viimeinkin muotoilultaan silmää miellyttävän polttavan vessan ja viime reissulla se päästiin asentamaan mökin kylppäriin. Helppokäyttöisen sisävessan puuttuminen onkin ollut mökin harvoja epämukavuustekijöitä, viemärivessaa kun ei kallioiseen saareen kohtuupanostuksella saa. Varsinkin näin kylmänä vuodenaikana sisävessaa todella arvostaa.

Polttava vessa ei juuri eroa käyttömukavuudeltaan vesivessasta, joten sen myötä mökin fasiliteetit saivat pitkään kaivatun viime silauksensa.

Pikkupakkasella meren pinta on paperinohuen jään peitossa. Se pitää pientä ääntä, risahtelee ja paukkuu muuten hiirenhiljaisessa saaristossa. Ja helisee soinnukkaasti kokassa, kun ajetaan veneellä.