.

.
.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Laskiaisunnuntai

Sää on suosinut laskiaissunnuntaita! Tosin mäkeen ei meiltä tänään selvitty eikä muuhunkaan talviurheiluun. 

Sininen hetki


Vetovoimaisin ajanviete löytyy tällä hetkellä neulekorista. Monikaan asia ei ole niin rentouttavaa kuin kohokuvioneuleen neulominen. 

Tästä voisi tulla vaikka lämmin venepusero miehelle, saariston tuulisiin ja viileisiin kevään ja syyskesän iltoihin. 


Vaikka ulkona näyttää talviselta, ilmassa on jo vahvasti kevättä. Päivät ovat jo selvästi pidentyneet, valo on muuttunut ja linnut ovat alkaneet sirkuttaa. Siellä se kesä taas häämöttää näköpiirissä, vaikkei joka hetki uskoisi. 

Aurinkoista viikkoa!



sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Italialaisen ruuan kurssilla

Talvi alkaa jo vähän nuuduttaa. Mieluiten vain lukisi ja neuloisi vapaa-aikoinaan, ja korkeintaan kävisi välillä nostelemassa painoja. Ideat ovat vähissä. Myös keittiössä. Mutta ruokaa on kuitenkin laitettava.

Nämä tosiasiat huomioiden viimeviikkoinen kutsu ilahdutti erityisen paljon: ystäviemme kotiin oli tulossa italialainen mestarikokki Francesco Benedetti vetämään yhden iltapäivän mittaisen ruuanvalmistuskurssin.  Halukkaat pääsivät mukaan. Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä!

Francesco aloitti perusteellisella luennolla


Menu oli kasvispainotteinen. Kun olimme saaneet ohjeet, alkoi pilkkominen. Ohjeet olivat periaatteessa yksinkertaisia, vain puhtaita raaka-aineita sisältäviä, mutta ainesosia oli paljon. Niinpä  pilkottavaakin riitti kaikille pitkäksi aikaa. 


Samoin kattialan ääressä seisoskelua. Makuja hauduteltiin huolella esiin.


Kahvitauko teemaan sopivasti


 Oliiviöljyn kanssa ei säästelty


Francesco varoitteli niin tavan takaa espanjalaisista elintarvikkeista, varsinkin oliiviöljystä, että se alkoi jossain vaiheessa herättää hilpeyttä.


Tsuppa yritti löytää hyörinän keskeltä rapsuttelijoita


Tässä vaiheessa tuoksut alkoivat olla huumaavia



Menuun sisältyi munakoisopaistos (tomaattikastike, mozzarella, grana padano), zucchinikääryleitä (mozzarella ja kinkku/juusto), paahdettua paprikaa piemontelaisittain (kapris, sardellifileita, valkosipuli, persiljaa, oliiviöljyä), 
gratinoitua fenkolia, endiivia, rusinoita ja seesaminsiemeniä, perunagratiini, sekä risotto itse poimituista tateista.


Kuten odottaa saattoi, ateria oli todella herkullinen. Pöydässä myös viihdyttiin pitkään. Sen jälkeen alkoi päivän rennoin osuus. Miehet menivät tunnelmastaan ja laatulöylyistään kuuluisaan pihasaunaan ja me naiset jäimme sulattelemaan sekä ruokaa että elämystä.



Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että tällainen on mitä parhain tapa ystävien kokoontua viettämään aikaa yhdessä. Opimme paljon ja söimme hyvin. Viihtyisä seura oli iso osa iloa.

Se on myös varmaa, että meilläkin pidetään vielä ystäville ruokakurssi jollain teemalla. Suosittelen lämpimästi muillekin kulinaarisista nautinnoista kiinnostuneille!

Hauskaa viikkoa!


torstai 4. tammikuuta 2018

Ihanaa lomailua


Pian joulun jälkeen on minun synttärit. Viikko sitten tuli täyteen tasaluku.  Olen ollut sitä mieltä, etten halua itselleni sen kummempia synttärijuhlia. En ole niitä vielä koskaan isommin juhlinut. En ole juhlakalutyyppiä. 

Mies oli toista mieltä; tottakai vähintään tasavuosia pitää juhlia! Hän otti ohjat käsiinsä ja hoiti kaikki järjestelyt, alkaen juhlatilasta, joka ei muuten tällä kertaa ollut koti. Tilaan mahtui viitisenkymmentä ystävää ja sukulaista. Minulle yllätyksenä tulleessa ohjelmassa oli paljon musiikkia, mm. mahtava mieskvartetti. Mieleen jäi erityisesti miehen pitkä ja suloinen puhe sekä koko juhlan lämmin tunnelma.

Illan huikea päätös oli komea ilotulitus!

Tulipa sitten koettua omatkin synttärikemut! Ne ovat näköjään yllättävän kiva juhla!


Parin päivän päästä synttäreistä koittanut uusi vuosi vastaanotettiin ystävien luona, pitkään haudutetun sipulikeiton, lukuisten kynttilöiden, huippulöylyisen pihasaunan ja antoisien keskusteluiden merkeissä. Mitään sen ihanampaa ei juhlien jälkimainingeissa olisi voinut toivoa!

Ja jotta onni pysyisi huipussaan, startattiin heti seuraavana päivänä kohti mökkiä. Tammikuinen saaristo oli paitsi kaunis, myös jälleen käsittämättömän hiljainen. Saariston talven täydellinen ja rikkumaton hiljaisuus on joka kerta yhtä ihmeellinen kokemus. 


Meillä on miehen kanssa molemmilla sama kokemus, että saaristossa ihminen nukkuu sikeästi kuin pieni vauva ja herää aamulla hyvin levänneenä. Ehkä se se on se raikas ulkosaariston meri-ilma? Tämä lisää selvästi lyhyidenkin mökkilomien virkistävyyttä. 


Mökkitonttiimme kuuluu pieni, parin hehtaarin kokoinen, rantoihin rajautuva metsäalue mökin takana. Sinne on muodostunut kivoja kävelyreittejä. Takametsässä on myös miehen leppähalko-työmaa, savusaunaa varten.

Kehittelen usein ajatusta, että takametsässä olisi mahtava paikka pienelle  majoitusrakennukselle, vaikkapa kasvihuonetyyppiselle lasirakennukselle. Metsässä on satumainen tunnelma, kun auringon valo siivilöityy suurten puunrunkojen lomitse sammalikkoon ja joka puolella pilkahtelee meri.



Katkarapupastaa


Mökillä pääsee joka ilta savusaunan pehmeisiin löylyihin, myös talvella


Uutena vuotena oli täyskuu


Hyvää loppiaista!