.

.
.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Laskiaispullakahvit mökillä

Mökillä on kiva tunnelma lumipyryssä. Harmi vaan, että talviaikaan siellä tulee käytyä melko harvoin. 

Siihen on moniakin käytännöllisiä syitä. Yksi merkittävimmistä on se, että mökille on yli kolmen tunnin matka ja rakennnus on talvisin kylmillään. Vaikka sähköpatterit lämmittävät taloa nopeasti, huipputehokkaasta kamiinasta puhumattakaan, lyhyillä reissuilla mökin lämmittämiseen tuntuu silti menevän liiaksi aikaa. 

Jo pitkään suunnitteilla ollut tekniikka, jossa mökin lämmitystä voidaan etäohjata kännykällä, on viimein toteutumassa. Se tulee nostamaan talvimökkeilymme uudelle tasolle, kun jossain vaiheessa voimme astua lumesta ja tuiskusta suoraan lämpöiseen tupaan!

Laskiaisen paripäiväinen pikavisiitti mökille toteutettiin vielä vanhalla kaavalla


Savusaunan kiukaan sytyttämisestä on tullut uusi rutiini mökille saapumisen yhteydessä. 

Savusaunasta piti alunperin tulla erityisten tilanteiden juhlistaja, pääsääntöisesti käytössä olevan perussaunan rinnalle. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että valmistumisensa jälkeen savusauna on lämmennyt lähes jokaisena iltana, minkä olemme mökillä olleet. Pehmeiden ja aromikkaiden löylyjen nautinnosta on ollut vaikea kieltäytyä. Talvellakaan.


Talvinen saunaranta ja saariston täydellinen hiljaisuus


Kamiinan ääressä on paras paikka, kunnes talo on lämmin


Sakea helmikuinen lumituisku lähes häivytti maisemasta vastarannan 



Tunnelmallisia talvipäiviä!

lauantai 4. helmikuuta 2017

Tyttären luona kylässä

Niiden muutaman vuoden aikana, joina olen taltioinut perheemme elämänmenoa blogiin, tilanne on yllättävän paljon muuttunut. Kun aloitin, ympärillä oli taukoamaton lapsiperhehulina. Arkista huoltamista oli paljon ja omia rauhallisia hetkiä sai odottaa. Tärkeämmät puhelutkin piti mennä hoitamaan jonnekin sivummalle.

Näinä blogivuosina lapsista on pikkuhiljaa tullut pitkänhuiskeata nuorisoa ja kotona on nykyisin useinkin hiljaista. Sehän on tietysti ihan luonnollista ja toivottavaa, että elämä menee eteenpäin ja lapset varttuvat. Niin sen kuuluukin mennä - mutta on se myös vähän haikeata.

Hyviäkin puolia on. Ikuiselta tuntunut huoltaminen on huomattavasti vähentynyt. Omia rauhallisia hetkiä on tarjolla yllin kyllin. Ja nykyisin voi jopa mennä lapsensa luokse kylään! 

Tytär opiskelee naapurikaupungissa, parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Hän asuu ihan keskustassa, lähellä koulua ja kaikkea muutakin. Käyn silloin tällöin tyttären luona yökylässä, testaamassa jonkin hyvän ravintolan, aamulla brunssilla ja shoppailemassa. Asumme niin maaseutumaisesti, että nuo yhden yönseudun kaupunkipyrähdykset tuntuvat minusta ulkomaanmatkoilta. 

Tyttären asunto on kaunis, tilava kaksio vanhassa talossa. Opiskeluboxin kieltämättä varsin kulahtaneet pinnat kuitenkin tuntuivat häiritsevän häntä kovasti. Niinpä viime kesänä suunnittelimme yhdessä  pienen remontin, jonka hän syksyllä itse toteutti, isän ystävällisellä avustuksella. Aikaa remonttiin meni pari viikkoa.

Lattiaan tuli valkoinen lankkulaminaatti, listat vaihdettiin ja kaikki pinnat maalattiin. Kylpyhuoneen ilme freesattiin saumamaalilla. Isä rakensi keittiön päälle vielä parven, jota vanhan talon hulppea huonekorkeus suorastaan huusi.


Keittiöön rakennettiin vankasta kuusivanerista yksinkertainen saareke, jonka sisään saatiin nätisti piilotettua pieni edestä täytettävä pyykinpesukone. Samalla syntyi paitsi kipeästi kaivattua lasku- ja työtasoa keittiöön, myös kiva pieni työskentelypiste. Se on kuulemma tyttären nykyinen lempipaikka.

Keittiön yksi seinä maalattiin liitutaulumaalilla, toimii esimerkiksi vieraskirjana


Uudet pellavalakanat <3


Tuttu unilelu lapsuusajoilta kulkee mukana


Pelkkä pintojen käsittely  aikaansai suuren muutoksen koko asunnossa! Hämmästyttävin ero vanhaan on kuitenkin kylppärissä, joka näytti aiemmin siltä, että ilmeen kohentaminen vaatisi täysimittaisen laattaremontin. Erityisesti saumat olivat pintyneet huonoon kuntoon. Tilanne näkyy alla vasemmassa kuvassa. Vaikka kylppäriä olisi kuinka  pessyt ja jynssännyt, vaikutelma oli likainen.

Koska uudelleen laatoittaminen ei lähestyvän putkiremontin takia kannattanut, pohdimme kenties ainoana järkevänä  vaihtoehtona koko kylpyhuoneen maalaamista laattamaalilla. Kunnes tajusimme, että sekä seinä- että lattiakaakelit ovat itse asiassa aivan hyväkuntoiset ja väriltään mainiot perusvalkoiset. Päätimme siis kokeilla ensin pelkkää saumamaalia jota löytyi rautakaupasta useissa väreissä, simppelin tussin näköisessä putkilossa. 

Sen vaikutus ylittikin kaikki odotukset! Kylppärin seinät ja lattia olivat hetkessä kuin uudet. Ainoa harmituksen aihe oli suihkutilan erottava pieni lattiapalkki, joka oli joskus laatoitettu muusta kylppäristä poikkeavilla, ruman ruskeankukertavilla laatoilla. Sen kanssa päädyttiin tekemään pieni laatoitustyö, kun sattui kotoa löytymään sopiva jämäerä saunan mosaiikkikaakeleita, joiden väri istahti täydellisesti kylppärin lattialaattoihin.


Saumamaali oli meille uusi tuttavuus - ja mahtava sellainen! Sillä käsitellyt saumat eivät näytä yhtään feikatuilta, vaan pelkästään puhtailta ja kauniin tiivispintaisilta. Käsittely on myös kestänyt, saumat ovat pysyneet täysin siisteinä jo puoli vuotta. Saumakynän käyttäminen  tulee kyllä jatkossa olemaan ensimmäinen toimenpide, kun kylppärin ilme kaipaa kohennusta. 

Parvelle, joka toimii käytännössä toisena makuuhuoneena,  löytyi luonteva tila keittiön päältä.


Parvelta on myös kivat näköalat alas


Hauskaa viikonloppua!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Savusaunassa

Suuntasimme välipäivinä mökille. Miehen kanssa kahdestaan, nuorisolla oli muita lomanviettosuunnitelmia. Talvinen saaristo oli kaunis ja hiljainen.

Myös mökillä kaikki oli ennallaan. Nyt siellä tuntui jopa hiukan jouluiselta.


Missään muualla ei saa niin makeita unia, kuin mökin kammarissa. Merituulet tehnevät ilmasta jotenkin hapekkaan ja kun yöt ovat hiljaisia ja pimeitä, ja sänkykin mitä mukavin, mökillä herää erityisen levänneenä. Yleensä vielä miehen keittämän kahvin tuoksuun. Aamut mökillä ovat elämän parhaita hetkiä!

Mökkirakennus on korkealla, avoimen kallioisella paikalla. Ikkunoista sisään porottava auringonpaiste muodostaa talviaikaan ongelman tekstiileille. Verhojen kuosit haalistuvat ja ellei verhoja ole, haalistava paahde kohdistuu muihin ikkunan lähistöllä oleviin tekstiileihin. Siksi olen leikannut suikaleet vanhasta lakanakankaasta ja asentanut ne talveksi ikkunoihin. Näin varsinaiset verhot ja muut tekstiilit säästyvät.  


Illalla lämpeni savusauna. Joulukuinen tunnelma rannassa oli satumainen. Sinisenmusta yötaivas oli täpötäynnä häikäisevän kirkkaita tähtiä ja linnunrata tähtisumuineen erottui selvästi. Tähdenlentokin taas nähtiin. Ne ovat mökillä talviaikaan niin yleisiä, että mielessä kannattaa pitää valmiiksi mietittyä toivomusta. Taivaan valojen lisäksi kaukana häämötti vain vastarannan saaristolaiskylän ainoa katuvalo. Kaikkialla muualla oli pimeää. 

Aina välillä hiljaisuuden rikkoi hetkeksi jonkin vesilinnun lyhyt kurlutus ja sitä seuranneet veden loiskahdukset. Muuten talvinen saaristo oli niin äänetön, että sitä täydellistä hiljaisuutta saattoi vain ihmeissään kuunnella. 

Sileiden kallioiden pinnassa oleva kuura kimalteli tähtitaivaan valossa. Aivan vesirajassa oli paperinohutta jäätä.

Savusaunan löylyt olivat aromikkaat ja pehmeät. Mies kävi uimassa, minä en uskaltanut.



Onnellista Uutta Vuotta!

Ps. Teen mökkiblogini harvat postaukset jatkossa tämän kotiblogini yhteyteen. Olen tullut siihen tulokseen, että näin laiskalla postaajalla ei ole mitään järkeä olla kahta blogia!