.

.
.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Pieni kesä-syksy-retrospektiivi

Blogi on ollut taas naftaliinissa, kuten jotkut ovat sähköpostiini tulleista viesteistä päätellen huomanneetkin. Elämä on kiireistä, eikä kameraa jaksaisi kuljettaa aina mukana. Tai oikeastaan aika harvoin jaksaisi. Nyt ylimääräisenä vapaapäivänä avautui kuitenkin yllättäen sopiva sauma pienen kuvapostauksen tekemiseen. 

Nykyisin useimmat kuvat tulee räpsittyä kännykkäkameralla, joka ei ikivanhassa nokialaisessani ole kovinkaan hyvä. Siksi osa tämänkin postauksen kuvista on varsin heikkolaatuisia. 

Mutta ei se ole se laatu. Vaan tunnelma ja tunne, muistot. Yhä enemmän. Pätee paitsi koko elämään, niin myös kotiin; tärkeämpää, kuin miltä kotona näyttää, on miltä kotona tuntuu. Siksi tulee suhtauduttua esimerkiksi sisustamisen yhä vaan löyhemmin rantein. Käytetään rajalliset vapaa-aikamme mieluummin onnelliseen yhdessäoloon.

Suloisesti juuri joulukuun alkajaisiksi meitä eteläsuomalaisiakin on alettu helliä puuterisilla lumimaisemilla.


Tänä syksynä jäi muuten jostain syystä runsaasti omenia kiinni puuhun. Ne näyttävät söpöiltä lumisilla oksilla.


Myös kuistin ikkunan takana rehottava viiniköynnös notkuu edelleen rypäleitä, jotka paljastuivat vasta kun lehdet tippuivat. Ne näyttävät koristeellisilta talvista maisemaa vasten. 


Joulun alla kesä alkaa aina tuntua kaukaiselta ja ihmeelliseltä. Kesän värit ovat heleydessään niin kokonaan toisesta maailmasta. 

Tältä näytti viime kesänä


Pidän kovasti juhlaperinteistä ja niihin liittyvistä rituaaleista. Kaikki vuoden teemajuhlat yleensä noteerataan meillä, vähintään pienesti. Mutta sitäkin useammin isosti. Mies käyttää juhlaperinteistämme nimitystä överit. 

Luonnollisesti myös rapuaikaan kokoonnutaan rapukasojen ääreen, vaikka aina samalla ihmetelläänkin, että mitä syötävää niissä muka on...


Mökkielämä innostaa edelleen kovasti. Varsinkin miestä ja minua, nuoriso on viime kesinä harvemmin ollut mukana. Kun asiat näyttävät kotonakin sujuvan, ei se edes pahemmin haittaa. Vauhdikkaan ja äänekkään perhearjen vastapainoksi saaresta on muodostunut uusi ihana ulottuvuus, jonne vetäytyä aikuisten kesken nauttimaan kesäelämästä, ilman arkisia velvoitteita.


Ulkosaaristo on lumoava


Ja se savusauna, josta piti tulla juhlahetkien juhlistaja! Eipä tullut, vaan on valmistumisensa jälkeen lämmennyt lähes joka päivä. Nopeasti tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että elämä ja varsinkin kesä on liian lyhyt savusaunan kylmillään pitämiseen. Se kun on nautinto vailla vertaa.


Saimme kesällä viimeinkin hommattua mökille myös etälämmitysjärjestelmän, jota ohjataan kännykällä. Se on toiminut hyvin ja mahdollistanut mökin runsaan käytön myös nyt kylmään vuodenaikaan. 

Meille miehen kanssa riittää nykyisin reilu vuorokausi mökille ponkaisuun. Siinä ehtii istua iltaa takkatulen äärellä, jutella rauhassa, syödä hyvin, saunoa pitkään ja perusteellisesti savusaunassa, uida meressä kirkkaan tähtitaivaan alla, nukahtaa saariston käsittämättömään hiljaisuuteen, herätä ihmeelliseen meren ympäröimään talviaamuun ja nauttia vielä aamuhämärissä aamiaista kynttilän valossa.

Olemme todenneet talvisen mökkivuorokauden virkistävän vaikutuksen vastaavan vähintään viikkoa aurinkolomakohteessa.


Viime aikoina hyggeily on tuntunut kotonakin parhaalta harrastukselta


Kuvassa myös viisitoistavuotias Pablomme käymässä vikisten loputonta neuvotteluaan siitä, etteikö kuitenkin hänkin voisi tämän kerran hypätä sohvalle!



Hyvää Suomen 100-vuotisjuhlaa!


tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kesä alkoi taas juhlilla!

Vaikka kevät on ollut täällä etelässäkin epätavallisen kylmä, saattoi potageriin mennä joitakin kertoja aamukahville jo ennen loman alkamista. Sieltä oli hauskaa seurata kyhmy- ja laulujoutsenia, jotka kävivät rannassa joka keväistä reviiritaisteluaan. Laulujoutsenet voittivat tänäkin keväänä.


Äitienpäiväkakku näytti tänä vuonna tältä


Ja viimeisenä koulupäivänä meillä oli taas nuoren miehen ansiosta ihanat juhlat! 


Juhlapöytä oli tällä kertaa katettu eteläkuistille. Myöhäisestä keväästä johtuen saatiin kerrankin omenankukkia maljakkoon päättäjäispäivänä. Niiden lisäksi pyrittiin muutenkin kesäiseen teemaan.


Tytär teki kaikki kakut. Hänen tavoitteenaan on jo jonkin aikaa ollut tehdä täydellinen suklaakakku. Nyt se onnistui, ainakin jos minulta kysytään. Todella suklaiset pohjat, sopiva suklainen kosteus, väleissä oman puutarhan vadelmista keitettyä paksua hilloa ja suklaamoussea.


Kesäisen kahvipöydän klassikko, sitruuna-marenkitorttu


Suolaisella puolella filorullia aurinkokuivattu tomaatti-pesto-vuohenjuustotäytteellä, parsa-parmankinkkupiirasta, mansikka-halloumisalaattia ja voileipäkakkua


Täytekakun virkaa hoiti orvokeilla koristeltu porkkanakakku


Juomat pääsivät uusiin hanalla varustettuihin lasipönttöihin. Mies tekaisi nopeasti niihin sopivat korotuspalikat tulevan tien paikalta taannoin kaadetusta tammesta.


Tuorekurkulla ja sitruunamelissalla maustetun veden lisäksi tarjolla oli raparperisimaa. Raparperien kasvu on jo tässä vaiheessa kesää todella voimakasta, joten pääsimme poimimaan varret omasta penkistä.  


Koristeena ja lisämausteena mehupöntössä mansikkaa, raparperinpaloja ja piparminttua


Talo odottaa juhlavieraita. Taustalla tuore ylioppilas keräämässä voimia.


Ostin muuten nuo Artekin valkoiset tuolit mökille, mutta ne ovat alkaneet näyttää niin kivoilta keittiössä, etten tiedä raaskinko viedä niitä minnekään.

Juhlat olivat ihanat, kuten aina. Ja nuorten valmistujaiset ovat ehkäpä ihanimmat juhlat kaikista! 

Juhlien jälkeen on taas ehtinyt potageriin. On taas aikaa istuskella kuuntelemassa lintujen liverrystä ja ihailemassa uutta kasvua!


Keskeiselle paikalle potageriin, suoraan aamukahvipaikkani eteen, on istutettu miehen tämänvuotinen äitienpäiväkukka, uskomattoman kaunis rungollinen schneewittchen-ruusu. Se tuoksuu viehkeästi ja sen nuput ovat suloisen vaaleanpunaiset.


Särkynyt sydän kukkii rantasaunan seinustalla


Kesäinen sisääntulokuisti ilta-auringossa ja mårbackan pelargoniat



Onnellisia kesäpäiviä!