.

.
.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Herkullinen maa-artisokkakeitto

Tehtiin perjantaina maa-artisokkakeittoa, viikonlopun alkamisen kunniaksi. Sehän on niitä ruokia, jotka on suhteellisen helppo valmistaa, mutta joiden maku hipoo täydellistä courmet-elämystä! Maa-artisokka antaa muuten aika miedon makuiselle ja pehmeän kermaiselle keitolle todella hienon aromin. 

Resepti oli improvisoitu ja meni suunnilleen seuraavasti. Tarvitaan kolme neljäsosaa maa-artisokkia ja yksi neljäsosa jauhoisia perunoita. Perunat ja maa-artisokat kuoritaan, mikä on jälkimmäisten osalta tämän ruokalaijin ainoa työläs vaihe. Maa-artisokat ovat usein pieniä, muhkuraisia ja tosi multaisia. Niiden käsittelemiseen kannattaa varata aikaa ja kärsivällisyyttä. 

Kuorimisen jälkeen artisokat ja perunat keitetään pehmeiksi kasvisliemellä maustetussa vedessä. Sitten ne soseutetaan rakenteeltaan vähän karkeahkoksi soseeksi. Lisätään soseeseen kermaa ja yrtti-sekä pippurituorejuustoa, määrät tilanteen ja tarpeen mukaan näppituntumalla. Me teimme keittoa kahdeksan litran kattilalla ja laitoimme sinne 4 dl kermaa ja 200g kumpaakin tuorejuustoa, eli aika paljon molempia. Tässä vaiheessa keittoon voi joutua lisäämään vettä, jotta koostumuksesta tulee sopivan löyhä. 

Lopuksi keiton makua hienosäädetään vielä mustapippurilla, suoraan myllystä, ja sekaan nypityllä tuoreella timjamilla.

Nautitaan rapeakuorisen maalaisleivän ja voimakasaromisen juuston kanssa.

Ihanaa maa-artisokkakeittoa lusikoidessamme totesimme miehen kanssa, että ensi kesänä potagerin lajivalikoimaa täydennetään kyllä maa-artisokalla!


Hyvää viikkoa!

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Lunta ja pakkasta

Kaunis ja runsasluminen talvi jatkuu edelleen. Ainakin kuukausi on jo saatu nauttia puhtaan valkoisista hangista ja lumisista puunoksista. Eli valoisasta keskitalvesta!

On ollut myös epätavallisen kovia pakkasia. Talon kaksi varaavaa takkaa ovat antaneet mukavaa lisäpotkua sisälämpötiloihin. Takoissa loimuava tuli luo myös kodikasta tunnelmaa. Niitä katsellessa vanha haaveeni makuuhuoneen pönttöuunista on taas aktivoitunut. Siellä olisi paikka tulisijalle, piipun kyljessä.

Nukumme miehen kanssa mielellämme viileissä lämpötiloissa, eikä makuuhuoneessa vielä koskaan ole ollut tarvetta lisälämmitykselle. Päinvastoin, ranskalaisen parvekkeen ovet ovat usein raollaan, kylmänäkin vuodenaikana. Maalämpöpumppu ja keskikerroksen takat lämmittävät tehokkaasti ja  lämpö nousee ylimpään kerrokseen, niin että sen lämpötila on yleensä muuta taloa korkeampi. Myös yläkerran suuren kylppärin lattialämmitys huokuu lämpöä koko kerrokseen.

Miehen mielestä makuuhuoneeseen ei (tietenkään!!) kannata investoida tulisijaa, kun sitä ei kuitenkaan voisi koskaan käyttää, koska se nostaisi jo yhdellä pesällisellä huoneen lämpötilan niin  epämiellyttävälle tasolle, ettei siinä pystyisi nukkumaan. Tuossa on tietysti pointtia, onhan se myönnettävä.

Mutta kun  lämmittäminen ei olisikaan se juttu, vaan tulisijan synnyttämä tunnelma... Minusta meidän vähän askeettinen makuuhuone yläkerran viiston katon alla on jo nyt ihana. Kermanvalkoinen tai vaaleanharmaa pönttöuuni tekisi siitä täydellisen. Ja luonnontuli makuuhuoneessa, se olisi unelma!

Voisikohan pönttöuunin kuoren sisälle muurata erittäin epävaraavan ja lämpöenergiatehottoman  tulisijan, joka ohjattaisiin luovuttamaan mahdollisimman suuren osan lämmöstään suoraan ulkoilmaan?

Yläkerran makuuhuoneesta pääsee vaate-/pukeutumishuoneen sekä pienen kodinhoitotilan kautta kylppäriin. 

Olen juuri saanut konmaritettua yläkerran allaskaapin laatikot. Kaikki päivittäin tarvittava on helposti saatavilla, mutta kuitenkin piilossa laatikoissa. Allastason pitäisi pysyä nyt tyhjänä kun jokaiselle tavaralle on oma selkeä paikkansa laatikoissa tai kylppärin kaapissa. 

Koska yläkerrassa on kaksi muutakin makuuhuonetta, aulasta on toinen sisäänkäynti kylpyhuoneeseen.

Tänä viikonloppuna on ollut mahtavat säät. Pääsimme ulkoilemaan kotijärven jäälle.

Pakkasulkoilun jälkeen on tietysti mahtavinta mennä kuumaan saunaan. Tuo yhdistelmä on parhaita talvinautintoja. Mutta myös kylpyamme on meillä näin talviaikaan paljon käytössä. Eipä juuri rentouttavampaa asiaa kuin kaikkia aisteja hellivä kylpy ennen nukkumaan menoa.

Meillä on ollut lainassa Mujin diffuuseri-valaisin, joka on nostanut viimeaikaisen kylpytunnelman uudelle tasolle. Lämmin, ihoa hoitava vaahtokylpy ja ilmaan tuoksuhöyryä puhaltava, tunnelmallisesti valaiseva diffuuseri oli mahtava yhdistelmä! Ja hyödyllinenkin; joulun aikaan sairastellessamme tukkoisen nenän sai avattua eukalyptus-tuoksua tupruttavan diffuuserin avulla. 



Hyvää viikkoa!


sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Harmaa islantilaisneule, vihdoinkin

Joululoma koki pienen mahalaskun, kun aloimme sairastella jokainen vuorollamme. Vielä uusivuosi ja loppiainenkin menivät toipuessa. Toisaalta lomalla oli hyvää aikaa ottaa rauhallisesti ja parannella itseään. Mutta toisaalta, onhan se harmittavaa käyttää lähes koko loma sairasteluun.

Loman jälkeen tuntuu aina vähän aikaa, että työ vie kaiken energian eikä oikein mitään muuta saa aikaiseksi. Pienen orientoitumisen jälkeen arki alkaa taas sujua. Ehkä siihen peruskiireeseen vaan tottuu.

Jotain on kuitenkin tammikuussa syntynytkin. Viime kevään yhdessä postauksessa oli juttua pitkään jatkuneesta neuleprojektistani, jonka uskoin tuolloin jo kaartavan päätökseen. Toisin kävi. Miehustan kavennus tuntui niin suurta keskittymistä vaativalta työltä, että neule jäi sivuun kesäksi ja vielä  syksyksikin. Kunnes joululoman toipumismakoilusta voimaantuneena sain viimein aikaiseksi tarttua toimeen.

Olipa hikinen urakka! Mutta tässä vihdoin valmis neule omistajansa yllä. Hiha on siis istutettu ilman saumaa, niin että sen kohokuvio jatkuu yhtenäisenä hihansuusta kaula-aukkoon saakka. Tähän tarvittiin kantapääkavennuksen soveltamista (isosiskon avustuksella), sillä en löytänyt mistään ohjetta tämän tyyppiseen miehustan kavennukseen.

Talvi on edelleen harvinaisen kaunis ja runsasluminen, jopa täällä etelä-Suomessa. Iltapäivän "sininen hetkikin" on melkein yhtä upea kuin Lapissa. Tai no, kyllä se Lapissa on vielä aika paljon upeampi...

Mutta nyt täytyy nauttia, näin mahtavia talvimaisemia ei saa enää kovin pitkään ihailla!


Hyvää pakkasviikkoa!


tiistai 25. joulukuuta 2018

Oi käykää ystävät laulamaan, kun joulu, joulu on meillä!


Näin upea oli tyttären joulukakku tänä vuonna

Tomusokerilumen seassa oli hiukan hopeista elintarvikeglitteriä, joka ei näy päivänvalossa otetussa kuvassa, mutta hohteli kauniisti jouluaaton iltavalaistuksessa.


Meidän joulukuusi on tällä kertaa pieni korikuusi. Tyylikkäät sisustukselliset joulukuuset, joita pääsee ihailemaan monissa kodeissa, eivät ole vielä löytäneet meille.  Meidän kuusi on aina ihan överikorea, todellinen kitschin riemuvoitto. 

Pääsimme viettämään aattoa yhdessä sukulaisten kanssa, heidän ihanaan, tunnelmalliseen joulukotiinsa. 


Leppoisia välipäiviä, nautitaan elämästä ja lellitään toisiamme!


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Lahjavalvojaisia ja viime hetken joululeipomuksia


Täällä on ollut pieni aatonaattoillan tohina päällä, kuitenkin onneksi tällä kertaa aika rennolla otteella. Ollaan ehditty saunoakin rannassa pakkassäässä ja kuunnella joulumusiikkia takkatulen lämmössä. Ja tietysti myös paketoida viimeisiä lahjoja.

Joku saattaa vielä muistaa viime syksyisen sadonkorjuupostauksen, jossa kerroin suklaakirsikkapuun runsaasta sadosta ja siitä tekemästäni mahtavasta hillosta. Suunnitelmana oli jo tuolloin käyttää hilloa joulun ajan jälkiruokiin. 

Ensimmäinen kirsikkahilloleivonnainen alkoi syntyä tänä iltana, kun tytär ryhtyi valmistamaan kirsikkasuklaakakkua huomisen aattoaterian jälkiruokapöytään. Se on tarkoitus koristella huomenna vähän ennen tarjolle laittamista. Siihen saakka saa maustua täytteineen kylmässä. 

Odotan kiinnostuneena lopputulosta ja kuvaan sen kyllä tännekin!

Enää yksi yö jouluun... Hyviä unia!