sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Mökkielämää

Juhannuksesta on kohta kuukausi, eli pian aletaan puhua jo loppukesästä. Aika menee niin nopeasti, varsinkin kesällä. 

Olemme tänä kesänä viettäneet tavallista enemmän aikaa kaupungissakin. Mökillä ollaan oltu lähinnä vain hyvillä säillä. Niitäkin on riittänyt.

Mökin suojaisa, lämmin uintilaituri on yksi viihtyisimpiä paikkoja mökkisaaressa.

Saimme ystäviltä tuliaisiksi hyvän kirjan, johon on ollut kiva upota hellepäivinä. Se sopi myös hyvin tämän kesän "teemaani", eli omaan kaikinpuoliseen hyvinvointiin panostamiseen.

Meidän Bella, viralliselta nimeltään Giabella Bianca, täyttää heinäkuun lopussa 13 vuotta. Tänä kesänä olemme oikeastaan ensimmäistä kertaa huomanneet, että Bellassa on alkanut näkyä ikääntymisen merkkejä. Aktiivinen, vilkas ja ketterä villakoira on vähän hidastunut ja se nukkuu enemmän kuin aikaisemmin. 

Bella myös istuskelee aiempaa pidempiä aikoja itsekseen laiturinnokassa ympäristöä tarkkaillen ja aina välillä se näyttää torkahtavan istuessaan. 

Tänä kesänä mökillä on käynyt myös kivoja vieraita, kuten niin monena aiempanakin kesänä. Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat yksiä mökkielämän hienoimpia. 

Viimeksi hyvät ystävämme kotipaikkakunnalta saapuivat luoksemme meloen. Vietimme kivan illan yhdessä, saunoen ja jutellen ja he jäivät yöksi vierasmajaamme. Pitkän aamiaisen jälkeen vilkutimme hyvästiksi ja melojat katosivat saariston kauniiseen kesäaamuun.

Olemme tänäkin kesänä olleet mökillä pääasiassa miehen kanssa kahdestaan. Se on ollut taas ihanaa aikaa, on niin kivaa olla kiireettömästi yhdessä. On tullut aikoinaan tehtyä hyvä valinta, sillä toisen naama ja jutut eivät vielä vuosikymmentenkään jälkeen yhtään kyllästytä!

Kun on monta lasta ja takana pitkä lapsiperhehärdelli, rauhallista kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa osaa todella arvostaa. Kun saa jutella rauhassa ja tehdä mitä haluaa, vaikka pulahtaa uimassa tai lähteä veneajelulle hyvään saaristoravintolaan. Tai vaan istuskella hiljaa yhdessä, katsella maisemaa, ilman kiirettä minnekään. Haaveilla ja suunnitella tulevia juttuja. 

Toisaalta tässä iässä jo ymmärtää, että juuri käsillä olevassa hetkessä on kaikki mitä meillä on. Tulevasta ei kukaan tiedä. Tuntuu onnelliselta puuhailla pieniä, arkipäiviäisiä asioita ja nauttia yhdessäolosta, tästä hetkestä.

Sekin on kiva, kun ne lapset - tai nuoret - käyvät välillä tervehtimässä meitä saaressa. Muutaman päivän kerrallaan, kunnes työt tai sosiaalinen elämä kaupungissa taas kutsuvat. 

Lapsia tietysti lellitään kesälomalla mökillä, sehän kuuluu jo perinteisiinkin. He saavat esimerkiksi toivoa, mitä laitetaan ruuaksi. 

Silloin kun meidän nuoret miehet saavat valita ruokalajin, toive on aina sama: pekonilla kuorrutettu pippurinen uunimureke kantarellimuhennoksen kera. Sen lisukkeeksi mieluiten perunamuusia, mutta näin kesäaikaan uudetkin perunat käyvät. 

Uudet perunat tekevät tästä raskaanpuoleisesta ruokalajista vähän kesäisemmän tuntuisen. Jos lisukkeeksi tekaisee vielä iki-ihanat mummon tillikurkut, tai hölskykurkut, miten niitä itse kukin nimittääkin, mureke kantarellimuhennoksineen alkaa käydä jo lähes täydestä kesäruuasta. 

Tämä meillä hyvin suosittu juhlahetkien ateriakokonaisuus on myös erittäin helppo ja nopea valmistaa. Varsinkin jos aterian valmistamiseen osallistuu koko perhe, se on hetkessä valmis. 

Syömme yleensä lähes pelkästään kala- tai kasvisruokia ja varsinkin punainen liha päätyy nykyisin meillä aika harvoin ruokalautaselle. Mutta jos päätyy, niin se on useimmiten vähärasvaista  nautaa. Mureke ja lihapullat ovat poikkeus, sillä ne täytyy tehdä vähän rasvaisemmasta sika-nauta-jauhelihasta. 

Käytän lähes aina murekkeen pohjana helppoa valmista sipulikeittoa, jonka sekoitan kermaviiliin ja kananmunaan. Sipulikeiton lisäksi murekkeen maustamiseen tarvitaan enää reilu annos rouhittua mustapippuria. Pinnalla rapeaksi paahtuva pekoni viimeistelee maun. 

Meidän nuoriso on osoittautunut vähän vartuttuaan innokkaiksi sienestäjiksi ja he osaavatkin etsiä kantarellimuhennokseen tarvittavat sienet metsästä. Niiden lisäksi herkulliseen muhennokseen tarvitaan vain sipulia ja ruokakermaa/kermaa, valkopippuria ja suolaa.


Mukavaa heinäkuun viikkoa!



sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Keskikesän kukkaset ja vaihtelevat säät

Helteet lipuivat jonnekin kauas pois ja tilalle vyöryivät koleat ja sateiset säät, jotka ovat jatkuneet jo useamman päivän. Vaikka hellivää lämpöä on vähän ikävä, luonto kiittää sateista. On siis oltava säätilaan tyytyväinen. 

Sen takia on myös tullut oltua taas enemmän sisällä.


Sisätilohin siirtyminen sai jatkamaan kaappien ja varastojen inventaariota. Löytyi esimerkiksi vanhoja, lähes käyttämättä jääneitä pellavaliinoja, jotka ovat laadukasta materiaalia, mutta joiden  kuosi ei ole pöytäliinakäytössä miellyttänyt. 

Leikkasin ne paloiksi ja ompelin paloista ison pinon keittiöpyyhkeitä. Niissä kuosi ei haittaa ollenkaan. 

Luostarin köynnösruusu 'Uetersener Klosterrose' - ihanin kaikista ruusuista!

Samaan aikaan, kun ompelukone on hurissut ylhäällä talossa, rantasauna on kohentunut silmissä. Sisältähän se on vielä ihan alkutekijöissään, mutta julkisivussa tapahtuu maalaamisen ja listoittamisen myötä nopeaa muutosta. 

Myös uudet ikkunat on nyt listoitettu. Ne näyttävät entistäkin enemmän siltä, kuin olisivat olleet paikoillaan vuodesta 1936. Ne ovat tosi kauniit ja sopivat sekä ulko- että sisäpuolelta katsoen. 

Nyt on vaikea ymmärtää, miksi edes täytyi niin paljon pohtia noiden ikkunoiden lisäämistä rakennukseen. Nehän kuuluvat itsestäänselvästi tuohon, missä ne nyt ovat!

Loppuun vielä pieni kuvamuistelo helteisen viime viikonlopun veneretkeltä saaristossa 

Miehen ja minun yhteisselfiesarjojen viimeinen kuva on jostain syystä aina poskipusukuva :D



Hyvää viikonloppua!


maanantai 29. kesäkuuta 2020

Tämä blogi

Minulla ei koko bloggaus-historiani aikana ole ollut oikeastaan mitään tavoitteita homman suhteen. Olen kuvannut omaksi ilokseni ja päivittänyt kuvia blogiin. Kaupalliset yhteistyöt ja tarjoukset jollekin alustalle siirtymisestä olen torjunut, koska ne ovat tähän asti tuntuneet liian kahlitsevilta tai velvoittavilta. Olen halunnut vain kuvata ja kertoa pienimuotoista tarinaa yhden perheen tavallisesta elämänmenosta, omilla ehdoillani.

Tai itse asiassa, on minulla kyllä ollut yksi tavoitekin, tuohon edelliseen suoraan liittyen; tallentaa tätä oman perheen elämää sellaiseksi kuvakertomukseksi, johon voisi aina myöhemmin palata. Ja paljon on palattukin. Blogin äärellä on muisteltu jouluja ja juhannuksia, matkoja, tarkastettu istutettujen taimien lajinimiä tai löydetty täsmällinen ajankohta  jollekin hankinnalle, tai jonkin projektin aloitukselle. Kätevää kuin mikä!

Välillä on ollut myös kausia, että bloggaus on tökkinyt ja melkein hiipunut. Blogin päivittäminen on voinut unohtua pidemmäksikin aikaa. On ollut muutamaankin kertaan hyvin lähellä, että vanha valkoinen talo ja musta mökki olisivat kiittäneet ja sulkeneet ovensa. Nämä ovat liittyneet tunteeseen, että toistan itseäni eikä ole oikein mitään uutta annettavaa. 

Niiden vaiheiden yli on menty ajatuksella, että kun oma elämä on blogin aiheena, niin siitä on sitten revittävä. Meidän elämä on tällaista. Arki vaan tuntuu usein toistavan itseään, eikä mitään sen kummempaa tapahdu. Mutta sehän siinä arjessa lopulta onkin niin ihanaa! 

On kesä, kahvitellaan potagerissa ja käydään mökillä, uidaan ja saunotaan. Sitten talvi, ihastellaan puuterista ensiunta ja tuskaillaan, kun se lumi on muuttunut kolattaviksi valleiksi eikä vielä huhtikuussakaan ole lähtenyt minnekään. Ja taas uusi kesä, kahvitellaan potagerissa... Ja niin edelleen. 

Kaiken tämän ohessa tilanne on kuitenkin kehittynyt siihen, että tällä blogilla on nykyisin noin kymmenentuhatta katselijaa kuukaudessa. Minusta se on aivan hurjan paljon - vaikka tietysti onkin vielä kaukana oikeasti ison blogin katselijamääristä. Mutta kymmenentuhatta poikkeajaa vanhassa valkoisessa talossa joka kuukausi ja blogin katselukertojen kokonaismääräkin lähestyy puolta miljoonaa. Suuri määrä ihan oikeita ihmisiä! Se liikuttaa itseäni kovasti. Siellä jossain te kaikki olette, omine tarinoinenne.

Yleisestä tavoitteettomuudesta johtuen minulla kesti myös pitkään mennä instagramiin. Tätä asiaa myös  ihmeteltiin todella usein, miksei blogilla ole instaa. 

Kolmisen viikkoa sitten, koronaeristyksen aiheuttaman pitkän vähävirikkeisyyden seurauksena innostuin viimein instagramista. Raahasin rakkaan, vanhan taloraihnamme sinne, kera mustan mökkeröisen. Instagramissa onkin ollut vilkasta ihan alusta lähtien.

Se on ollut yllättävänkin kiva juttu, tällä vielä hyvin lyhyellä kokemuksella! Olen jopa saanut mukavaa kontaktia teihin blogini lukijoihin ja löytänyt paljon samanhenkisiä ihmisiä. On ollut ilo tutustua teihin ja mahtaviin instasivuihinne! Moni teistä on myös ottanut yhteyttä viestein. Se kaikki on ilahduttanut paljon, lämpöiset kiitokset kaikille ♡

Sitten varsinaiseen asiaan. Helteen takia kaupunkielämä muuttui taas nopeasti mökkielämäksi. Merivesi on tällä hetkellä mökkirannassa 22-asteista.

Kuumuuden takia aamiaista ei ole muutamana viime päivänä voinut nauttia talon aurinkoisella puolella edes suuren varjon alla. On pitänyt hakeutua vielä syvempään varjoon.

Olen kaikessa hiljaisuudessa omistanut tämän kesän oman kokonaishyvinvointini edistämiseen. Asia, joka tahtoo kiireisessä elämänrytmissä unohtua. Siihen kuuluu runsaan saunomisen ja uimisen, sekä muun liikunnan, ihon- ja hiustenhoitamisen ja mielenkiintoisiin asioihin ja rakkaisiin ihmisiin keskittymisen lisäksi mm. myös terveellinen ruokavalio. Nautintojakaan unohtamatta. 

Haluaisin olla syksyllä kaikin puolin levännyt ja hyvässä kunnossa!

Mökin kylppäri on yksi lempipaikoistani, viihtyisä ja toimiva 

Kesäelämä on jatkuvaa pallottelua kodin ja mökin välillä. Kotikin on kesällä parhaimmillaan, eikä sieltä haluaisi olla kovin kauaa yhtäjaksoisesti pois. Meidän koti- ja mökkiympäristöt ovat myös mahdollisimman erilaiset. Koti on suuren, vehreän omenapuutarhan ympäröimä 30-luvun hirsihuvila järven rannalla. Mökki taas kalliolle rakennettu moderni huvila meren äärellä, karun ulkosaaristomaiseman keskellä. Pelkkä niiden välinen vaihtelu virkistää.

Vaikka meillä molemmilla miehen kanssa on tavallista enemmän lomaa ja muutenkin paljon yhteistä vapaa-aikaa, sekä varsinkin miehellä mahdollisuus aikatauluttaa työaikojaan joustavasti omien aikataulujen mukaan, ei aika kuitenkaan oikein tunnu riittävän kaikkeen mihin haluaisi.  

Nyt aktiivisemman mökkikauden aikaan rantasaunaremontti kotona on edennyt hitaasti. Alakuvassa järven puoleinen seinä on saanut uudet ikkunansa, sekä melkein kaikki ekovillat ja tervapaperit seiniin. Seuraavaksi ovat vuorossa pintalaudoitus ja koko saunarakennuksen maalaaminen, jolloin sen ilme tulee kohentumaan kerralla. Katto on jo maalattu.

Saunan kaiteella kuivuu rakennusmiehen pyyhe, sillä seinää tehtiin kovassa helteessä ja välipulahdukset järvessä olivat tarpeen.

Näkymä rantasaunan ovelta potageriin



Mukavaa kesäviikkoa!


sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Helteinen juhannus

Tänä vuonna juhannussäät ovat olleet poikkeukselliset. Aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat ovat huidelleet hellelukemissa. Yleensähän juhannus- ja joulusäässä ei ole täällä päin kovin suurta eroa ja kesä alkaa kunnolla vasta heinäkuussa.

Juhannusjuhla alkoi oman potargerin raparpereista tehdyllä kesäjuomalla

Myös mansikkainen britakakku kuuluu meidän juhannukseen

Juhannuspäivään taas kuuluu veneajelu. Tämänvuotisessa säässä ei ollut kiirettä takaisin.


Aurinkoisia keskikesän päiviä!