.

.
.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Terveisiä omenatehtaasta!


Vaikka omenapuut alkavat pikkuhiljaa tyhjentyä, menivät tämänkin viikonlopun vapaat vielä omenoiden kimpussa. Sato on laadultaan niin erinomainen, ettei sen hyödyntämistä yksinkertaisesti raaski lopettaa! 

Teetimme tuoremehuakin lisää. Uudet noin 130 kiloa omenoita lähti mehuasemalle ja siitä saatiin taas noin 80 litraa mehua. 

Ihan tyhjiä omenapuut eivät ole vieläkään

Myös sosekattilat ovat porisseet lähes koko viikonlopun



Sato on pitänyt niin kiireisenä, ettei pihalle ole juuri ehtinyt. Puutarhassa on nyt kuitenkin erityisen kaunista, kun yhdet komeimmista kukkijoista, syys- ja pallohortensiat ovat täydessä loistossaan. 

Myös syksyn värejä on alkanut näkyä, vaikka lämpötilan puolesta ollaan edelleen menty hellelukemia hipoen.


Innostavaa viikkoa!



lauantai 1. syyskuuta 2018

Arkeen asettautumista ja omenahuumaa



Kuten tätä blogia seuraavat tietävät, asuimme miehen kanssa koko kesälomamme saaristossa, pääasiassa kahdestaan. Meidän kesätyöläiset jäivät kaupunkiin ja vain vierailivat välillä mökillä. Tämä järjestely toimi hyvin, kaikki olivat tyytyväisiä. 

Koska kaupunkikoti oli koko kesän ajan lähinnä kääntymispaikka, ehti se koulujen alkuun mennessä rehevöityä varsin huolettomaan kuntoon. Lomalta palattua ensimmäinen toimenpide oli perusteellinen siivous. Sen ohessa palasi taas vanha haave konmarittamisesta.

Unelmia on monenlaisia, suuria ja sitten niitä vähän vaatimattomampia.  Tai arkisempia, ei välttämättä sen pienempiä. 

Esimerkiksi yksi vähän suurehkompi unelma on vuokrata urheilullinen avoauto ja kiertää sillä murun kanssa kuukausi Kaliforniassa. Yöpyä eksoottisessa yöpaikassa kuolleessa laaksossa. Mennä fiiliksen mukaan ilman erityistä suunnitelmaa tai aikataulua. Katsella maisemia, ja häntä.

Tuohan ei ole edes mahdoton unelma! Mutta jos nyt kuitenkin vähän arkisemmassa aihepiirissä pysytellään, olen jo pitkään unelmoinut koko talon irtaimiston järjestelmällisestä läpi käymisestä. Unelmoin siitä jo ennen konmaria, joka sittemmin vain antoi unelmalleni nimen.

Syntyy paljon erilaisia kerrostumia, kuvainnollisesti ja ihan konkreettisestikin, kun iso perhe asuu melkein kaksikymmentä vuotta samassa suuressa talossa. Varsinkin, jos siinä talossa ei satu asumaan kätevää emäntää tai isäntää, joka harrastaisi jatkuvasti määrätietoista karsimista.

Voi vain kuvitella sen taivaallisen olotilan, jos koti kaikkine ikuisine tavarapesäkkeineen ja liian täysine varastoineen olisi viimeistä kolkkaa myöten syynätty ajan tasalle! 

No, nyt se projekti on sitten aloiteltu. Tavarat ovat lähteneet liikkeelle. En nyt ihan konmarin ohjeen mukaan kysy itseltäni jokainen esine erikseen kädessäni, että rakastanko tätä esinettä. Mutta karsin kyllä reippaalla otteella, huone kerrallaan.

Potager tuottaa edelleen satoa, tänä vuonna jopa valkosipuleita

Omenoita on tullut ennätysmäärä. Niin ylenpalttisesti, että yksi suuri vanha omenapuu rojahti kumoon hedelmien painosta. Eikä siinä koko tappio - puuvanhus kaatoi mennessään toisenkin, nuoremman omenapuun, sekä yhden luumupuun.



Omenoissa on nyt myös kotimaisiksi lajikkeiksi epätavallisen kookkaita yksilöitä. Näin komeita omppuja mahtuu miehen isoon kouraan hädintuskin kaksi!

Tähän asti omenat on jatkojalostettu meillä lähes pelkästään hilloksi. Nyt niitä on niin paljon, että päätimme viedä osan mehuasemalle.

Siellä omenat puristettiin mehuksi, joka pastöroitiin ja pakattiin kolmen litran hanapakkauksiin. Reilusta sadasta kilosta omenoita tuli noin 80 litraa mehua. 

Vaikka raaka-aine on ilmaista, oman puutarhan tuoremehu ei ole kuitenkaan mikään ihan edullinen tuote. Sen litrahinnaksi tulee lähes kolme euroa. Lähimmällä mehuasemalla, ilman erityistä hintavertailua. Jokin muu mehuasema veloittaisi ehkä vähän vähemmän.

Mutta heti perään on todettava, että näin hyvää tuoremehua en ole tainnut vielä koskaan maistaa! Vahva, raikas ja yllättävän makea omenan maku, ilman lisättyä sokeria. Ja pastöroituna mehun pitäisi kestää vähintään kuukausia. Tästä herkusta todella kannatti maksaa!


Hyvää viikonloppua!


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Muinaistulien yö, mökkikauden päätös


Olemme joka vuosi yrittäneet järjestää itsemme mökille vappuna, koska se aloittaa virallisesti mökkikauden. Joka taas päättyy venetsialaisiin, tai muinaistulien yöhön, elokuun viimeisenä viikonloppuna. Koska tykkäämme kehitellä kotiin pieniä juhlia kaikista mahdollisista syistä, olemme perinteisesti yhdistäneet samaiseen viikonloppuun myös rapujuhlat. Ne on vietetty miehen syksyisten työkiireiden takia useimmiten kotona. 

Tänä vuonna järjestimme kuitenkin venetsialaisviikonlopun vapaaksi ja pääsimme viettämään sitä mökille.  Viikonloppu oli säidenkin puolesta täydellinen, lämmin ja tyyni aamuyöhön saakka. Kaiken kruunasi häikäisevän kirkas täysikuu.

Iltateellä ensimmäisenä mökki-iltana


Melkeinpä ihaninta maailmassa on herätä mökillä






Rapujuhlien menu tänä vuonna: 

Alkuruoka kantarellikeittoa 

Rapuja, paahtoleipää, sitruunamajoneesia, tilliä ja sitruunaa
Uusia perunoita (omasta maasta) ja sillikaviaaria

Jälkiruoka mustikkakukkoa ja vanhanajan vaniljakastiketta


 Mies rakentaa raputarjotinta 


Veimme muuten tänä vuonna ensimmäistä kertaa omia omenoitamme mehuasemalle puristettavaksi. Saimme sieltä pastöroidun mehun kolmen litran hanapakkauksiin pakattuna. Mahtava tuote, josta lisää myöhemmin!

Mutta sadonkorjuuteeman kunniaksi päästiin nyt vertailemaan oman omenatarhamme mehua ahvenanmaalaiseen vastaavaan. Arvatkaapa kumpi voitti!


Pitkälle yöhön venähtänyt ilta päättyi savusaunaan ja uintiin edelleen yllättävän lämpöisessä meressä.  Elokuun viimeisen viikonlopun yönä kirkas täysikuu valaisi taivaan, joka oli täynnä tähtiä.


Hyvää kesän viimeistä viikkoa!


lauantai 11. elokuuta 2018

Realismin paluu


Hesarin kolumnisti oli otsikoinut tekstinsä osuvasti: Koulujen alku lopettaa perheiden holtittoman elämän. Niin totta. Takana on huumaava hellekesä, pitkä loma, kellottomat kuukaudet, joutilaista päivistä, pitkistä aamuista ja yömyöhäisistä nautiskelu.

Nyt ihana ja lopulta jo vähän voimille käynyt kesä on kääntymässä syksyyn. Elämään on palannut roti.

Tänä vuonna tomaatteja tuli paljon ja ne jopa ehtivät kypsyä.


Avomaankurkkuja tulee joka vuosi neljästä taimesta niin runsaasti, että niitä riittää yllinkyllin itselle säilöttäväksi ja sen jälkeen vielä muillekin halukkaille.


Kuivuus on ollut tämän kesän suuri ongelma.  Kun olemme miehen kanssa käytännössä koko kesän asuneet saaristossa, puutarhan kastelu on ollut lähes kokonaan poikien varassa. Heillä on pienviljelijän tarmokkuudessa vielä vähän kehitettävää. Tuhoilta ei onnistuttu kokonaan välttymään. 

Satoa on kuitenkin tullut kiitettävästi. Vaaleanpunaiset herukat ovat minusta yksiä kauneimmista marjoista.

Öjebyn mustaherukan marjat ovat makeita ja jättikokoisia


Karviainen, Lepaan punainen

Ja Hinnonmäen keltainen

Omenapuut notkuvat satoa. Mitähän kaikilla kahdeksan omenapuun hedelmillä tekisi?

Suklaakirsikkana ostettu taimi teki myös kunnon sadon. Mutta missä se suklaa? Marjojenhan pitäisi olla tosi tummat, lähes suklaanruskeat. Eivätpä olleet, vaan helakan kirsikanpunaiset. Taitaa kuitenkin olla kyseessä jokin muu kirsikkalajike?

Ovat mitä ovat, kirsikoita tuli runsaasti ja ne maistuvat voimakkaan aromikkailta. Tein niistä tosi hyvää kirsikkahilloa, ehkä joulun ajan jälkiruokiin..



Moottoriveneily tukka hulmuten uljaissa ulkosaaristomaisemissa on taas vaihtunut leppoisiksi souturetkiksi pienellä kotijärvellä. 


Potager on tässä vaiheessa kesää melkein umpeenkasvanut 


Kuten kaikki tiedämme, puutarhurin elämä on täynnä vastoinkäymisiä ja särkyneitä unelmia. Se on, kuten puutarhuri Pentti Alanko hyvin kiteytti, kovaa työtä ja raatamista sen eteen, että puutarhassa luonnostaan viihtymättömät kasvit pysyisivät siellä jotenkin hengissä, ja taas ne, jotka viihtyisivät ja kukoistaisivat mitä parhaiten, saataisiin poistettua.

Joskus puutarha kuitenkin yllättää. Jäi kyllä mieleen se hetki, kun erään kerran saavuimme miehen kanssa yömyöhään mökiltä ja tapamme mukaan teimme ensi töinämme puutarhakierroksen. Pergolan seinustalle istutettu luostarin köynnösruusu Uetersener Klosterrose oli kehnosta hoidosta huolimatta ottanut poissa ollessamme kunnon kasvuspurtin ja avannut runsaasti suuria kukkiaan, jotka loistivat valkoisina kesäyössä. Tunnelma oli hetken lähes harras.  

Klosterrosen kukat ovat uskomattoman kauniit, vanhanaikaisen löyhästi kerrotut, vähän pionimaiset. Ruusujen väri on se juuri oikea kermanvalkoinen, joka muuttuu terälehtien juuressa kellertäväksi ja hennon vaaleanpunaiseksi. Kaiken tämän päälle tulee vielä vieno tuoksu, joka leijailee ruusupensaan ympärillä. 

Todella ilahduttava ruusulöytö - taitaa täytyä perustaa ruusutarha!





Hyvää viikonloppua!