.

.
.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Savusaunassa

Suuntasimme välipäivinä mökille. Miehen kanssa kahdestaan, nuorisolla oli muita lomanviettosuunnitelmia. Talvinen saaristo oli kaunis ja hiljainen.

Myös mökillä kaikki oli ennallaan. Nyt siellä tuntui jopa hiukan jouluiselta.


Missään muualla ei saa niin makeita unia, kuin mökin kammarissa. Merituulet tehnevät ilmasta jotenkin hapekkaan ja kun yöt ovat hiljaisia ja pimeitä, ja sänkykin mitä mukavin, mökillä herää erityisen levänneenä. Yleensä vielä miehen keittämän kahvin tuoksuun. Aamut mökillä ovat elämän parhaita hetkiä!

Mökkirakennus on korkealla, avoimen kallioisella paikalla. Ikkunoista sisään porottava auringonpaiste muodostaa talviaikaan ongelman tekstiileille. Verhojen kuosit haalistuvat ja ellei verhoja ole, haalistava paahde kohdistuu muihin ikkunan lähistöllä oleviin tekstiileihin. Siksi olen leikannut suikaleet vanhasta lakanakankaasta ja asentanut ne talveksi ikkunoihin. Näin varsinaiset verhot ja muut tekstiilit säästyvät.  


Illalla lämpeni savusauna. Joulukuinen tunnelma rannassa oli satumainen. Sinisenmusta yötaivas oli täpötäynnä häikäisevän kirkkaita tähtiä ja linnunrata tähtisumuineen erottui selvästi. Tähdenlentokin taas nähtiin. Ne ovat mökillä talviaikaan niin yleisiä, että mielessä kannattaa pitää valmiiksi mietittyä toivomusta. Taivaan valojen lisäksi kaukana häämötti vain vastarannan saaristolaiskylän ainoa katuvalo. Kaikkialla muualla oli pimeää. 

Aina välillä hiljaisuuden rikkoi hetkeksi jonkin vesilinnun lyhyt kurlutus ja sitä seuranneet veden loiskahdukset. Muuten talvinen saaristo oli niin äänetön, että sitä täydellistä hiljaisuutta saattoi vain ihmeissään kuunnella. 

Sileiden kallioiden pinnassa oleva kuura kimalteli tähtitaivaan valossa. Aivan vesirajassa oli paperinohutta jäätä.

Savusaunan löylyt olivat aromikkaat ja pehmeät. Mies kävi uimassa, minä en uskaltanut.



Onnellista Uutta Vuotta!

Ps. Teen mökkiblogini harvat postaukset jatkossa tämän kotiblogini yhteyteen. Olen tullut siihen tulokseen, että näin laiskalla postaajalla ei ole mitään järkeä olla kahta blogia!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Pikkujoulut kotona

Neljäntenä adventtina maisemat ovat valkoiset. Ihanaa, säilyisivätpä lumet jouluun saakka!


Kun ulkona on lunta, sisälläkin on tunnelmallisempaa. 
Joulukuulle on osunut myös joitain juhlapäiviä 


Hehkuvan punainen käväisee tänäkin vuonna kotona joulun aikaan


Meillä oli eilen jo perinteeksi muodostuneet pikkujoulut eli käytännössä joululauluilta. Ystäviä pääsi paikalle talon täydeltä. Se oli taas niin onnellista ja ihanaa, onhan tämä joulunalus kuitenkin kiireistä aikaa. Pääsimme yleisen seurustelun ohella laulamaankin oikein kunnolla. 

Pikkujoulutarjoilut hoituivat perinteiseen tapaan nyyttäriperiaatteella.  Ja pöytä notkui!


Tyttären kanssa osallistuimme  tarjoiluihin glögijuustokakulla. Tosin juustoa kakussa ei nimestään huolimatta ole lainkaan, vaan täytteessä käytetään maustettua rahkaa ja kermaa. Pinnan glögihyytelö tehtiin ohjeen aikatauluihin luottaen vain muutamaa tuntia ennen juhlaa. Jännitimme loppuun saakka, ehtiikö se hyytyä.  Onneksi kakku lopulta pysyi kuin pysyikin kasassa. 

Kannattaa muuten käyttää glögikakun pintaan vain vähän lantrattua glögitiivistettä, niin mausta tulee tarpeeksi vahva. Kun ainakin tässä kakussa välikerroksen rahkakerma-täyte on niin pehmeän mieto, jopa vähän kirpeänvahvanmakuinen pinta sopii hyvin kokonaisuuteen. 

Teimme pintakerroksesta myös vähän paksumman kuin ohjeessa. Muutoin ohje löytyy suoraan Valion sivuilta


Juhlan jälkeinen aamu valkeni pehmeän valkoisena



Koti on nyt siis onnellistettu joulutunnelmalla. Ensi viikolla pääseekin sitten tekemään laatikoita ja muita viime hetken jouluvalmisteluita. Töissäkin pitäisi käydä vielä alkuviikosta. Tiukka aikataulu tulee olemaan, mutta eikö se kuulu asiaan?

Tunnelmallista joulun odotusta!