.

.
.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kukkaispostaus

Helteiden ansiosta kesä on tullut tänne yhdessä humauksessa. Ilmat ovat olleet käsittämättömän upeat, ja trooppiset yötkin ovat innoittaneet valvomaan ja vain ihmettelemään, kuinka täällä voi toukokuussa olla tällainen kesä. Eikä sääsken sääskeä, edes yöllä!

Juuri nyt kaikki kukkii


Kuistin ikkunalaudalla odottavat rantasaunan tulevat päätyikkunat, ne pitäisi jossain välissä kunnostaa 


Mårbackan pelargoniat


Jasmikkeen nuput odottavat vielä hetken
 

Rannan suuri vanha tuomi
 

Viimeinkin taitava kaivinkonemiehemme Veijo pääsi paikalle ja alkoi rakentaa penkereitä niistä suurista räjäytyskiven lohkareista, joita mies sai hankittua eräältä rakennustyömaalta. 

On muuten minusta tuo Veijo jotenkin kovin sopiva nimi kaivinkoneen kuljettajalle. Edellinen, jo eläkkeelle siirtynyt oli Svante, ja siinäkin oli nimi miestä myöten. Taitaa näkyä poikavauvasta tuo maansiirtoalalle päätyminen.


Etupihalla kukki muutaman päivän ajan kolme kirsikkapuuta


Mies on tehnyt suuren työn ja korjannut vuonna 1936 rakennetun rantasaunamme piipun, johon oli aikojen saatossa tullut halkeama. Samalla on tarkoitus hellin käsin hiukan kohentaa koko saunarakennusta. Muuri on nyt slammattu.


Näillä ilmoilla myös laiturielämä on kutsunut. Välillä niin, että töihin lähteminen laiturin aamukahveilta on tuntunut lähes väkivaltaiselta kokemukselta.


Omenapuun kukkia maljakossa ja ikkunan takana


Ilta-aurinko tulee meidän pihalle takaviistosta


Joka vuosi tuntuu siltä, että omenapuiden kukinta on mahtavampi kuin koskaan ennen


Rakkaus kukkiin on kai meillä jonkinlainen sukuominaisuus. Etenkin suvun vanhat rouvat ovat kasvattaneet vaativia huonekasveja epätavallisen komeisiin mittoihin ja saaneet ne kukkimaan häikäisevästi. Asiaan on myös kuulunut ottaa yhteiskuva vanhasta rouvasta, hymy korvissaan ja kukasta sen kukinnan ollessa huipussaan. Niitä kuvia meillä on paljon.

Minulla ei ole omenapuiden kukintaan mitään osaa eikä arpaa, mutta ihan tradition nimissä, olkaatten hyvät; kukat ja rouva.
 

Mieskulta muisti minua ihanalla lahjalla. Sain pitkään haaveilemani peräkärryllisen hyvin kompostoitunutta hevosen lantaa. Aivan mahtava tuote! Olen silmät onnesta kiiluen kärrännyt sitä illat pitkät kukkapenkkeihin ja istutuskuoppien pohjalle.


Istutin toisen pengermuurin päälle hopeahärkkiä. Aion vielä istuttaa jotain myös muurikivien rakosiin, kunhan suuri multakuorma ensi viikolla saapuu. Olisi kiva kun muuri kukkisi.


Köynnösruusut, tuoksuköynnöskuusama ja viinirypäle saivat lanta-annoksensa. Kohta näemme kukkia.
 

Kuten sanottua, näinä trooppisina öinä ei ole meinannut malttaa nukkua. Olemme miehen kanssa nauttineet yön tuoksuista ja kuunnelleet yön ääniä yökahveilla, välillä laiturilla lyhdyn valossa, välillä etupihalla kirsikkapuun alla.


Ensi viikolla kai sitten kylmenee ja tämä huuma päättyy. Harmi, olisi minun puolestani saanut Sardinian kesä jatkua, kun lomakin pian alkaa. Mutta onneksi se edes hetken oli täällä.

Hyvää alkavaa viikkoa!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Toukokuun toinen sunnuntai


                  Aamulla sain onnittelulaulun sänkyyn ja tavallista juhlavammat aamukahvit
 

Mies antoi lahjaksi ihanan hajuveden, Cartierin La Panthéren. Hän toi sen ulkomailta ja valitsi ihan itse, eikä merkki ole minulle entuudestaan tuttu. Olen melko ranttu hajuvesien suhteen ja yllätysostos on siksi jonkinmoinen riski, mutta nyt osui oikeaan. Tästä saattaa hyvinkin tulla uusi lempparini!


Kun päivä jatkui vielä brunssilla miehen suvun kesken, niin eipä ole ollut ollenkaan hullumpi äitienpäivä!

Sen sijaan säissä ei viime aikoina ole ollut juuri kehumista. On ollut hyytävän kylmä ja tuulinen ilma, ja viime viikolla satoi jopa lunta niin että sai taas etsiä käsiinsä skraban jos mieli aamulla autolla liikkeelle. 


Tällainen joulupostikorttimaisema avautui tiistai-aamuna parvekkeelta


Tulppaanit kuitenkin kukkivat


 Ja ainahan voi tunnelmoida sisällä kynttilänvalossa, jos ulkona ei tarkene


Veijon piti lauantaina tulla kaivinkoneen kanssa tekemään loput maansiirtotyöt, mutta puolivälissä viikkoa alkoi sataa vettä taivaan täydeltä ja sitä jatkui vuorokausitolkulla, aina lauantaihin saakka. Maa  pehmeni siinä määrin, ettei kaivinkoneella ollut mitään asiaa tontillemme. Olisi ollut kiva saada homma pois käsistä, mutta eipä auta muu kuin odotella maaperän riittävää kuivumista.

Työt pihalla eivät kuitenkaan siihen lopu, joten kävimme rantasaunan kimppuun. Sillekin on tarkoitus tänä kesänä tehdä yhtä sun toista pientä kohennusta. Ensimmäinen toimenpide on vanhan kiukaan vaihtaminen uuteen ja tehokkaampaan, mutta myös kookkaampaan. Se tarkoittaa, että kiukaan paikkaa muurin kupeessa täytyy vähän modifioida.


Onneksi kohta alkaa kesäloma ja pääsee kunnolla tarttumaan näihin kotoisiin projekteihin.

Leppoisaa Äitienpäivän iltaa!